Veera Rissanen, Kuopion Lyseon lukio
Veera lähti hakemaan tietoa näkövammaisuudesta, opaskoirista ja eriarvoisuudesta. Hän toimii myös opaskoiran hoitoperheenä.
Jokainen voi omalla toiminnallaan vähentää eriarvoista kohtelua. Se ei vaadi hoitoperheeksi ryhtymistä tai näkövammaisen tuntemista. Se vaatii avoimuutta ja suvaitsevaisuutta.
Oma asenne on ensiarvoisen tärkeä. Vaikka kuinka yrittäisin haastatella mahdollisimman montaa näkövammaista ja/tai opaskoirakäyttäjää, en voi saada kokonaisvaltaista kuvaa eriarvoisuudesta ja sen kokemuksesta. Jokainen kokee asian hyvin eri tavoin, ja jokaisen omat kokemukset muokkaavat ajatteluamme.Voimme silti yrittää ymmärtää, mutta emme voi ikinä päästä täysin näkövammaisen asemaan.
Emme koskaan voi tietää, miltä tuntuu, jos yksi tärkeä aisti viedään meiltä pois. Voimme laittaa silmät kiinni ja avata ne heti, kun tuntuu vähän epämukavalta tai pelottavalta –tätä samaa ei voi näkövammainen tehdä. Niin kuin tekemässäni haastattelussa ilmeni, on suuri edistysaskel etsiä tietoa ja kysyä, jolloin ennakkoluulot häviävät.
Haluan siis omalla toiminnallani ja ehkä jopa esimerkilläni rohkaista ihmisiä ymmärtämään, jos joku tekee asiat eri tavalla; auttamaan, jos joku apua tarvitsee; kuuntelemaan, jos joku haluaa tulla kuulluksi.
Tutustu Veeran raporttiin kokonaisuudessaan: Eriarvoisuuden poistaminen (Agenda2030)
