Uusia ylioppilaita juhlittiin lauantaina 30.5.2025. Kiitos kaikille mukana juhlijoille. Uuden ylioppilaan puheen juhlassa pitivät Katariina Laukkanen ja Veera Malinen.
Arvoisa juhlaväki, riemuylioppilaat, rehtori, opettajat sekä muu henkilökunta ja tietenkin uudet ylioppilaat.
Tänään seisomme risteyksessä, jossa yksi polku päättyy ja toinen alkaa. Jokaisen polku tähän pisteeseen on ollut erilainen. Joku on pitkittänyt neljään vuoteen, vaihtanut koulua, taistellut vastoinkäymisten läpi tai kenties käynyt vaihdossa ulkomailla, kuten me. Vaikka jokaisen tie on näyttänyt erilaiselle, kaikki me olemme päässeet samaan maaliin, painamaan valkolakit päähän, ja siitä voimme olla ylpeitä.
Valmistujaispäivä on täynnä iloa, ylpeyttä ja ehkä myös pientä epävarmuutta. Lukio on ollut meille monelle kuin pieni maailma. Turvallinen oma kupla, jossa olemme kasvaneet, kompuroineet, löytäneet uusia ystäviä ja ehkä myös uuden version itsestämme. Juhlan päätteeksi Klassikan ovien sulkeutuessa takanamme, voimme muistella yhteisiä vuosia lämmöllä.
Lukuisat energiajuomien avulla selvityt aamut, lukematta läpi menneet koeviikot ja loputtomilta tuntuvat kotitehtävät ovat nyt takanapäin. Edessä häämöttää joko opinnot korkeakoulussa tai kenties välivuosi uuden parissa. Joku voi puolestaan jännittää varasijoilta koulupaikan vapautumista. Todistus ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa, koska suomen tasavallan presidentiksikin voi päästä A:n papereilla.
Ilman koulupaikkaa jääminen ei ole maailmanloppu, se voi olla mahdollisuus – mahdollisuus löytää elämään uusia merkityksellisiä asioita ja rakentaa omaa identiteettiä myös muun kuin koulun pohjalta. Vaikka tuntisit olevasi eksyksissä, et kuitenkaan löydä perille, jos jäät paikoilleen. Nyt on aika tehdä rohkeita ja omannäköisiä valintoja, jotka johdattavat oikeaan suuntaan. On helppoa seurata muiden jalanjälkiä, mutta antoisampaa on pysähtyä miettimään millaisen polun itse haluaa luoda. Markun viisaat sanat saattavat auttaa, mutta hänkään ei voi tehdä valintoja puolestasi. Kyseenalaista itseäsi ja kysy ”miksi”? Etsi juurisyy valinnoillesi. Älä kuitenkaan ahdistu liikaa tulevasta vaan tee valintoja, jotka tuntuvat kyseisessä hetkessä hyvältä. Moni on ihmetellyt, kuinka vielä vaihtovuodenkin jälkeen haluan pitää välivuoden. Minä taas kysyn – miksi meillä on niin kiire rakentaa elämää, jota emme ole edes ehtineet pysähtyä kyseenalaistamaan?
Pysähdy miettimään. Mistä olet viimeksi unelmoinut? Mikä unelmasi on nyt?
Jos jokin unelma tai idea kuulostaa mielestäsi hullulta, älä luovuta. On hyvä muistaa, että lähes kaikki maailmaa muuttaneet keksinnöt ja ideat kohtasivat aluksi epäilyä. Wrightin veljesten rakentaessa ensimmäistä lentokonetta, heitä kutsuttiin kylähulluiksi. Alexander Graham Bellin esitellessä puhelimen, sitä kutsuttiin “turhaksi leluksi”.
Meidänkin sukupolvemme edessä on haasteita, jotka vaativat uudenlaista ajattelua. Ehkä joku meistä keksii seuraavan suuren innovaation, ratkaisun ilmastonmuutokseen, uuden tavan oppia, tai teknologian, jota emme edes osaa vielä kuvitella. Ja ehkä joku muu tulee ensin sanomaan, ettei se ole mahdollista. Mutta juuri silloin tarvitaan rohkeutta. Rohkeutta jatkaa, rohkeutta uskaltaa ja rohkeutta kulkea omaa reittiä, vaikka jalanjälkesi olisivat ensimmäiset polulla.
Unelmien toteuttaminen ei ole rakettitiedettä. Kolme vuotta sitten unelmani olivat vain sanoja paperilla. Nyt voin sanoa, että olen aloittanut sijoittamaan rahastoon, käynyt intterreilaamassa ja juossut puolimaratonin. Miten? Olen uskonut itseeni, ottanut riskejä ja aloittanut keskeneräisenä. En ole odottanut täydellistä päivää aloittaa vaan ottanut pieniä askeleita ja oppinut matkan aikana. Eikä hienointa unelmien toteuttamisessa ole ollut saavutukset vaan itse matka ylä-ja alamäkineen. Muistakaa siis kastella omia ideoita ja unelmia yhtä ahkerasti kuin Mari koulumme kasveja.
Jokaisella meistä on edessämme uusi elämänvaihe. Kokeile rohkeasti uusia asioita: heittäydy tuntemattomaan, tutustu uusiin ihmisiin ja mene mukavuusalueen ulkopuolelle. Unelmoi isommin kuin kukaan sinulle on opettanut.
Haluamme kiittää kaikkia, jotka ovat olleet meidän tukenamme täällä koulussa. Kiitos kannustaville ja ymmärtäväisille opettajille, teidän ansiostanne uskallamme haastaa ajatteluamme. Kiitos sinnikkäille opoille, joiden ovet ovat aina avoinna meidän kiperien kysymysten kuulemiselle. Te teette merkityksellistä työtä. Kiitos kuuluu myös huoltajille ja muille tukijoukoille. Kiitos antamastanne tuesta, tsemppauksesta ja poissaolojen selvittämisestä.
Kiitos kuuluu myös kaikille ihanille koulukavereille, joiden kanssa on ollut ilo kulkea nämä vuodet. Kai tekoälyäkin on pakko kiittää. Jos joku selvisi koko lukion läpi ilman chat gptä, voit taputtaa itseäsi olalle.
Nyt me lakkipäät lähdemme kohti uusia haasteita. Jokainen kääntyy risteyksestä omaan suuntaansa. Tänään suljemme yhden luvun, mutta avaamme toisen. Tuttu oma kupla lukion jäljiltä puhkeaa. Meillä on edessämme maailma ja tuhannet mahdollisuudet, jotka odottavat meitä.
Lopuksi haluamme jättää teille toivotuksen, joka kiteyttää tämän päivän ja koko tulevaisuuden kauneuden. Pehmoainon kappaleessa lauletaan: “En toivo yhtä vaan tai toista, pelkkää hyvää vaan tai pahaa, toivon kaikenlaista maasta taivaaseen.”
Se on toive elämästä, joka ei ole täydellinen, vaan todellinen. Elämästä, jossa on mutkia, myrskyjä, risteyksiä ja ilon hetkiä. Elämästä, joka kasvattaa, pysäyttää, haastaa ja kannattelee. Elämästä, joka on juuri sinun näköisesi.
Toivomme, että uskallatte pysähtyä omien arvojenne äärelle. Toivomme, että uskallatte kysyä, mitä te itse haluatte elämältä. Ei mitä teiltä odotetaan. Ennen kaikkea toivomme, että uskallatte kulkea omaa polkua, omaan tahtiin, ilman kiirettä todistaa mitään kenellekään. Emme ehkä tiedä tarkkaa määränpäätä, mutta tärkeintä on irrottaa köydet ja lähteä.
Toivotamme kaikille ihanaa ja ikimuistoista juhlapäivää!
Kiitos.