Oppimisen oivalluksia Puolassa

Inka Kok­ko­nen osal­lis­tui 7. – 17.10.2018 Częs­toc­ho­was­sa, Puo­las­sa jobs­ha­do­wing -jak­sol­le IX Li­ceum Ogól­noksz­tałcą­ce­go im. Cyp­ri­a­na Ka­mi­la Nor­wi­da -lu­ki­os­sa. Nor­wi­da oli In­kal­le tut­tu jo ai­em­mis­ta hank­keis­ta. Niin­pä etu­kä­teen so­vit­tiin mo­nen­lais­ta. Apu­lais­reh­to­rin näkö­kul­mas­ta In­kaa kiin­nos­ti kou­lun koko­nais­kuva hal­lin­to, ope­tus ja ur­hei­li­ja­o­pis­ke­li­joi­den oh­jaus. Li­säk­si so­vit­tiin jo ai­kaa seu­raa­van hank­keen suun­nit­te­luun.

IX Li­ceum Ogól­noksz­tałcą­ce­go im. Cyp­ri­a­na Ka­mi­la Nor­wi­da

Ta­voit­tee­na oli tu­tus­tua uu­den­lai­siin, yh­tei­söl­li­siin ope­tus­ta­poi­hin. Kui­ten­kin oppi­tun­te­ja seu­ra­tes­sa In­kal­le tuli tun­ne, että pe­rin­tei­nen ope­tus­tyy­li oli kou­lus­sa voi­mis­saan. Häm­men­tä­vää oli kui­ten­kin se, että sa­mat opis­ke­li­jat toi­mi­vat eri ta­voin eri oppi­ai­neen tai opet­ta­jan tun­neil­la. Osa opet­ta­jis­ta ak­ti­voi myös yh­tei­söl­li­sil­lä ta­voil­la. Ky­sy­mys oli mu­kau­tu­mi­ses­ta. Opis­ke­li­jat ei­vät näh­neet on­gel­maa asi­as­sa. Op­pi­mis­tu­lok­set ovat kou­lus­sa hy­viä. Pääl­lim­mäi­sek­si jäi­kin aja­tus mo­ni­nai­suu­den ar­vos­ta­mi­ses­ta.

Kou­lu­tus pal­ve­li hank­keen ta­voit­tei­ta, jos­kaan ei sil­lä ta­val­la, mitä Inka oli ku­vi­tel­lut. Yh­tei­söl­li­syy­den ta­ka­na ovat yk­si­löt. Tär­kein­tä on toi­sen kun­ni­oit­ta­mi­nen. Mo­ni­nai­suu­des­ta ja eri­lai­suu­des­ta kas­vaa ku­del­ma, joka ko­ko­nai­suu­te­na on kau­nis. Tii­mi­op­pi­mi­nen, flip­ped le­ar­ning, yk­si­löl­li­set op­pi­mis­po­lut jne. On help­poa van­noa yh­teen ta­paan, mut­ta yh­tä­lail­la kuin pe­rin­tei­nen lii­tu ja tau­lu tap­paa in­nos­tuk­sen, jos sitä on tun­nis­ta toi­seen, mo­ti­vaa­tio saa­daan ta­pet­tua, jos kaik­ki opet­ta­vat sa­mal­la ta­val­la. Inka yl­lät­tyi naut­ti­van­sa myös sel­ke­äs­tä ja na­pa­kas­ta oppi­tun­nis­ta, jos­sa op­pi­laat kir­joit­ti­vat vih­koon, mitä opet­ta­ja sa­ne­li – vaik­ka puo­lan kie­les­tä ei mi­tään ym­mär­tä­nyt­kään! (On­nek­si hy­vää eng­lan­tia pu­hu­va nuo­ri vie­res­sä ehti se­lit­tä­mään so­pi­vis­sa vä­leis­sä, mis­tä oli ky­sy­mys.)

Ajan­koh­taan si­joit­tui myös opet­ta­jien päi­vä, jota vuo­sit­tain juh­lis­tet­tiin yh­tei­sel­lä mat­kal­la lähi­seu­dul­la. Edel­li­seen päi­vään kuu­lui­vat vi­ral­li­set juh­lal­li­suu­det (Aca­de­my Day), jois­sa opet­ta­jia pal­kit­tiin työs­tään. Koko kou­lu oli pai­kal­la, ja ti­lai­suus oli juh­la­va.  Opet­ta­jan työ­tä nos­tet­tiin esil­le niin vi­ral­li­sin me­noin, opis­ke­li­joi­den ja­ka­mien kuk­kas­ten ja pien­ten lah­jo­jen kera kuin ren­to­na yh­tei­se­nä ret­ki­päi­vä­nä, joka oli opis­ke­li­joil­le va­paa­päi­vä. Kaik­ki opet­ta­jan nor­maa­li­na työ­ai­ka­na. In­kan miel­tä läm­mit­ti aja­tus vas­taa­van­lai­ses­ta Suo­mes­sa. Saa­ko opet­ta­ja nos­taa omaa hän­tään­sä?

Tu­tus­tu In­kan mat­ka­ker­to­muk­seen.