Aeneis- pirstaleinen pala Rooman historiaa
Mikko Hirvonen
Lukemani kirja Publius Vergilius Maron Aeneis (suomennos Päivö Oksala ja kustannus WSOY ) ilmestyi Suomessa ensimmäisen kerran suomeksi käännettynä vuonna 1972.
Vergilius oli roomalainen runoilija, joka syntyi n. vuonna 70 eaa. nykyisen Pohjois-Italian alueella maatilan omistajan perheeseen. Vergiulius opiskeli itsensä oikeusoppineeksi, mutta tajusi olevansa liian ujo ja syrjään vetäytyvä henkilö tähän ammattiin missä esiintyminen oli erittäin isossa osassa. Hän päätyi lopulta kirjoittamaan runoja ja sai tukijakseen rikkaan, vaikutusvaltaisen tukijan Maecenas nimisestä miehestä, joka intohimoisena taiteenarvostajana tuki taidetta runsaalla kädellä.
Maecenas oli osa silloisen keisarin Augustuksen lähipiiriä ja tutustutti Vergiliuksen myös keisarille ja Vergiliuksen runoilijan ura sai tuulta purjeisiinsa. Augustus tilasi Vergiukselta kaksi teosta Georgigan (Maanviljelijän työt, ohjeita Augustuksen maanviljelypolitiikasta) ja Aeneis tukemaan hänen poliittisia päätöksiään ja luomaan Rooman kansaa yhdistävän kansalliseepoksen.
Aeneis on eräänlainen jatkumo Homeroksen Ilias eepokselle, ja sen tarina alkaa Troijan sodan lopusta, josta Vergiliuksen luoma päähenkilö Aeneis pakenee perheensä kanssa ja alkaa etsiä heille uutta asuinpaikkaa. Tarina kuljettaa Aeneiksen perheineen nykyisen Rooman kaupungin lähelle, johon hänen poikansa Julus perusti kaupungin nimeltä Alba Longa. Junus edusti roomalaista kauneus- ja ideologiaihannetta olemalla vahva, komea, viisas ja urhoollinen mies. Monien vaiheiden jälkeen tavattuaan monia ihmisiä ja jumalia kuten Junon ja Venuksen sekä Karthagon kauniin kuningattaren Didon. Tarina kulkee läpi Aeneiksen matkan Troijasta Rooman valtakunnan alkua edeltäviin tapahtumien loppuun. Matkansa aikana Aeneis kokee monia asioita: rakkautta, viettelyä, sotaa, vihaa, pelkoa samoin kuin Homeroksen Iliaskin. Oikeastaan perusajatukseltaan Aeneis muistuttaa suuresti Iliasta. Ja kuten Iliaskin, Aeneis on kirjoitettu runoista.
Vergilius tuo tarinaan myös piirteitä omasta elämästään ja itsestään muun muassa antamalla Aeneikselle samoja ominaisuuksia kuin itselleen mm. viisautta, ja itsepohdintaa , mutta myös häneen vaikeasti yhdistettäviä rohkeutta ja avoimuutta. Enemmän tai vähemmän pieleen menneestä rakkaus elämästään Vergilius kirjoitti osaksi Aeneiksen juonta, mutta säilytti Aeneiksen pitkälti sen ulkopuolella ja huonoja asioita rakkauden saralla kirjassa tuli lähinnä muille.
Augustuksesta ja hänen toiveistaan saada Rooman mahtia korostava kansalliseepos Aeneiksesta vaikutti suuresti siihen, että Aeneis on osittain täyttä Augustuksen propagandaa tungettuna tarinan sisään ja Augustus halusi korostaa tarinassa roomalaisia hyveitä ja luonteen piirteitä. Näitä olivat mm. käytännön viisaus, rohkeus, oikeamielisyys, ahkeruus ja kohtuus. Vaikka Aeneis onkin pullollaan Augustuksen toiveita ja ideologiaa, toi Vergilius myös omaa etiikkaansa mukaan tarinaan, joka tekee tekstistä paikoin ristiriitaista sillä Vergilius korosti rauhaa mikä ilmenee tarinassa Aeneiksen sodan vastaisuutena Troijan kauheuksien takia. Toisaalta Vergiliuksen Aeneis tarttuu miekkaansa voidakseen kostaa ystävänsä tappajalle Turnukselle, mikä kertoo rauhan ajatuksen ristiriitaisuudesta. Ystävänsä menetys, retkikunnan haaksirikko ja monet muut tapahtumat korostavat kirjailijan sielunmaiseman surullisuutta ja traagisuutta.
Teos käsittelee aikansa tapahtumia tuoden tarinaan mukaan suuria teemoja kuten rakkaus ja rauha. Aiheet ovat isoja, mutta Vergilius lähestyi näitä teemoja oman elämänsä kautta.
Rakkauden pääteesinä kirjassa on oikean ja väärän erottaminen mikä ilmenee Aeneiksen sisäisenä taisteluna Didon viettelyä ja kauneutta vastaan. Aeneis tekee päätöksen yhdessä Venuksen kanssa, että Aeneis ei jätä perhettään Didon tähden missä ilmenee kirjailijan ajatus siitä, että rakkaudessa täytyy toimia oikein eikä vain antaa himoille valtaa tuhota nykyinen rakkaus.
Rauhan ajatus kulkee koko tarinan ajan Aeneiksen mukana ja korostaa ettei Troijan kauheuksia saisi enää toistua, mutta Vergilius ei rauhan ajatuksestaan huolimatta voinut ohittaa keisarin tahtoa tuoda esiin Rooman edeltäjien menestystä menneissä sodissa. Ristiriitaista eikö totta?
Vergilius ei kerennyt saada Aeneista koskaan loppuun, koska hän kuoli ennen kuin hän sai viimeisteltyä teoksen ja siksi siitä tuli lopulta pirstaleinen ja sekava teos, jonka Augustus antoi julkaisuttaa myöhemmin. Tarinan pirstaleisuus, vanha kieli sanoineen ja rakenteineen tekivät kirjasta todella vaikealukuisen minulle, joten se teki arvostelusta ja sanoman tulkitsemisesta hankalaa. Nämä asiat vaikuttivat myös paljon lukukokemukseeni, joka edellä mainituista syistä jäi negatiivisen puolelle. Olihan kirjan juonessa hyviäkin pätkiä ja tapahtumia riitti ja tarina toi uutta tietoa Rooman esihistoriasta, mutta kuitenkin nämä hyvät puolet Aeneiksessa eivät riittäneet paikkaamaan negatiivisia kokemuksiani kirjasta. Ehkä myös kirjan runomaisuus huononsi mielipidettä kirjasta. Tarina itsessään on ollut varmasti aikalaisille vauhdikasta luettavaa, mutta minuun kirja ei iskenyt kuin pieniltä osin.
Teoksen teemat rauha ja rakkaus puhuttelevat edelleen yli 2000 vuotta myöhemmin ja ovat aivan yhtä ajankohtaisia tänäkin päivänä. Mutta mihinkäs se ihminen olisi muuttunut pohjimmiltaan?
