Uusia ylioppilaita juhlittiin lauantaina 31.5.2025. Kiitos kaikille mukana juhlijoille. Uuden ylioppilaan puheen juhlassa piti Venla Hintsanen.
Arvoisa juhlaväki, rehtori, opettajat sekä muu henkilökunta ja tietenkin uudet ylioppilaat
Noin kolme vuotta sitten astelin Klassikan ovista sisään haparoivin askelin. Lukion alun alkuhuuma oli hurmaavaa: uusia tuttavuuksia ja mahdollisuus muovata opintoja omannäköiseksi. Vielä silloin tuntui, että lukioperinteiden kulmakivet, vanhojen tanssit, penkkarit ja ylioppilaskokeet ovat kaukana edessäpäin. Jälkeenpäin on pakko sanoa, että lakkiaispäivä tuli eteen nopeammin kuin olisin uskonutkaan. Tuntuu surrealistiselta, että vasta astelimme Klassikan ovista sisään ensimmäistä kertaa ja tänään suljemme ne perässämme.
Jokaiselle meille lukioaika on muovannut omia muistoja ja kokemuksia. Jos jokaiselta kysyisi lukiosta, olisi vastauksia yhtä monta kuin vastaajiakin. Siitä huolimatta myös jotakin yhteistä on jäänyt varmasti mieleen, kuten kilpajuoksu takarivin nurkkapaikoille. Sen lisäksi meitä yhdistävät ne tärkeät tiedot ja taidot, mitä olemme koulussa oppineet.
Joskus opiskelu turhauttaa. Silloin unohdamme helposti, kuinka etuoikeutettuja olemme, että olemme saaneet maksuttomasti sivistää itseämme. Olemme ammentaneet oppikirjoista tuhansia tiedon palasia ja muovanneet niistä ymmärrystä kohti suurempia kokonaisuuksia. Englantilainen filosofi Francis Bacon on sanonut: “Tieto on valtaa.” Tulevaisuuden suunta huolestuttaa varmasti meitä monia ja järkyttää meidän nuorten turvallisuuden tunnetta. Maailmantalous ja ilmastokriisi ovat jatkuvasti pinnalla eivätkä uutiset suomalaisten nuorten heikentyneestä lukutaidostakaan ilahduta. Onneksi tulevaisuus on myös meidän nuorten käsissä. Jos jatkamme olemalla uteliaita, avoimia ja tiedonjanoisia, voimme vaikuttaa siihen, millainen huominen meillä on. Käytetään siis tietojamme harkiten ja opitaan uutta, kun siihen on mahdollisuus.
Viime syksynä pohdin historian ylioppilaskokeessa, miksi Suomessa on perinteisesti arvostettu koulutusta. Arvostusta on herättänyt suomalaisen opetuksen taso sekä lähes tasa-arvoiset mahdollisuudet kouluttautua läpi itsenäisyyden. Mielestäni kunniaa koulutukselle ei pidä antaa pelkästään näiden asioiden varjossa. Ajatteluntaito ja vahvistetut sosiaaliset taidot ovat arvokkaita. Kyky tarkastella maailmaa eri näkökulmista ja halu ymmärtää toinen toisiamme, on välttämättömyys tulevaisuutta rakentaessa. Ajattelun taidoilla huolehdimme siitä, että yhteiskunnallinen keskustelu ei sammu koskaan. Haluaisin muistuttaa, ettei myöskään oikeus ajatella vapaasti ole itsestäänselvyys. Käyttäkää aivojanne, vaikka väkisin! Vastapainona vuorovaikutustaidoilla pidämme huolen siitä, että rauha säilyy haastavinakin aikoina. Siinäpä mielestäni hyvä syy kuunnella toisia aina vähän enemmän.
Kiitoksen ansaitsevat myös koulu-uramme tukipilarit, opettajat ja läheiset. Ilman opettajia emme tietäisi sitäkään mitä tiedämme nyt, emme tuntisi opiskelutekniikoita tai kykenisi kriittiseen ajatteluun. Opettajat sekä läheiset ovat kannustaneet meitä ponnistelemaan muun muassa tämän päivän eteen, jona saamme valkolakit päähämme. Valkolakki on merkki akateemisesta saavutuksesta, mutta myös merkki sisukkuudesta ja pitkäjänteisyydestä. Sen eteen on meistä jokainen saanut tehdä töitä omien kykyjen puitteissa.
Uudet ylioppilaat, tänään on meidän juhlapäivämme. Me olemme uuden edessä. Vaikka olo on joskus sen takia levoton, niin tänään ei ole aika murehtia tulevaa. Mariskan sanoin: “Käytä hyväksesi kaikki se annettu vapaus/ joka sullon hallussasi, etene pelotta/ uneksi ja luota: haaveistasi voi tulla totta”. Luotetaan siis itseemme ja kykyihimme, kaikki järjestyy.
Ja muistetaan tärkein oivallus opinnoista jatkossakin: non scholae, sed vitae.
Ei koulua, vaan elämää varten.
Venla Hintsanen
