His name is Svärd, Sakari Svärd

Sa­ka­ri jää eläk­keel­le kun­ni­a­ku­jan saat­te­le­ma­na.

Sa­ka­ri Svärd, tuo Klas­si­kan kuu­lui­sa ma­te­ma­tii­kan tie­tä­jä. Mo­nel­le hän on se, joka osaa aut­taa kaik­kein ki­pe­rim­mis­sä­kin de­ri­voin­neis­sa, jon­ka loma­päi­vien aja­tuk­set pyö­ri­vät yh­tä­löi­tä muo­dos­tel­len, ja jon­ka tun­neil­la kuu­lee haus­ko­ja ja mie­len­kiin­toi­sia ta­ri­noi­ta. Moni ei kui­ten­kaan osaa ku­vi­tel­la, mitä kaik­kea muu­ta­kin tämä vaa­ti­ma­ton mies on.

Svärd kävi oman lu­ki­on­sa Ii­sal­men ly­se­os­sa. Yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sis­sa oli sii­hen ai­kaan ta­pa­na kir­joit­taa kuu­si ai­net­ta, ja Svärd­kin is­tui kuu­si­tun­ti­set ma­te­ma­tii­kan, sak­san, eng­lan­nin, ruot­sin, äi­din­kie­len ja yh­den re­aa­lin ko­keis­sa.

-Kyl­lä­hän minä var­sin hy­vin pär­jä­sin, puo­let kir­joit­ta­mis­ta­ni ai­neis­ta oli­vat äl­liä, Svärd hy­myi­lee.

Haa­ve­am­mat­tia hä­nel­lä ei täs­sä vai­hees­sa vie­lä ol­lut, mut­ta lu­ki­on pen­kil­lä is­tu­es­sa ma­te­ma­tiik­ka ja fy­siik­ka oli­vat al­ka­neet mies­tä kiin­nos­taa. Niin­pä hän suun­ta­si nii­tä opis­ke­le­maan ja myö­hem­min te­ke­mään tie­det­tä nii­hin liit­ty­en.

-Yks kaks sit­ten huo­ma­sin, että mi­nus­ta­han tu­lee ma­ti­kan opet­ta­ja, vaik­ka se ei ol­lut alun pe­rin tar­koi­tus, Svärd nau­rah­taa.

Klas­si­kas­ta au­ke­ni vir­ka vuon­na 1978. Svärd kui­ten­kin viet­ti vuo­den ar­mei­jas­sa ase­pal­ve­luk­ses­sa ja aloit­ti työt vas­ta vuon­na 1979. Ma­te­ma­tii­kan oppi­tun­te­ja ja ko­ke­muk­sia on siis mie­hel­le eh­ti­nyt opet­ta­ja­na ker­tyä jo 38 vuo­den ajal­ta.

Se on pit­kä aika, jos­sa eh­tii näh­dä ja ko­kea mo­nia asi­oi­ta. Täl­lai­nen on muun mu­as­sa kou­lu­maa­il­man muut­tu­mi­nen. Oman uran­sa ai­ka­na suu­rim­mik­si muu­tok­sik­si Svärd ko­kee luo­kal­li­sen lu­ki­on vaih­tu­mi­sen luo­kat­to­mak­si sekä elekt­ro­nii­kan ja säh­köi­syy­den yleis­ty­mi­sen.

-Luo­kal­li­ses­sa lu­ki­os­sa ope­tet­tiin sa­maa luok­kaa koko kol­men vuo­den ajan ja op­pi­laat oppi tun­te­maan. Näin pys­tyi aut­ta­maan juu­ri hei­tä, jot­ka to­del­la tar­vit­si­vat apua, Svärd miet­tii.

Ma­te­ma­tii­kan säh­köis­ty­mi­ses­sä puo­les­taan Svärd oli­si mie­luum­min py­sy­tel­lyt pe­rin­tei­sis­sä ky­näs­sä ja pa­pe­ris­sa. Hä­nen mu­kaan­sa säh­köi­syy­den avul­la ai­nee­seen voi­daan tuo­da vain muu­ta­mia uu­sia teh­tä­vä­tyyp­pe­jä, jot­ka hiu­kan laa­jen­ta­vat näkö­kul­mia.

-Ko­ko­nai­suu­des­saan ma­te­ma­tiik­ka oli­si kui­ten­kin pär­jän­nyt hy­vin il­man säh­köi­syyt­tä­kin, Svärd to­te­aa.

Itse hän ker­too so­peu­tu­neen­sa elekt­ro­nii­kan käyt­töön hy­vin.

-Ai­na­kin omas­ta mie­les­tä­ni pär­jään kän­ny­kän ja tie­to­ko­nei­den kans­sa riit­tä­väs­ti, mies hy­myi­lee.

Pit­kä ura sa­mas­sa työs­sä ei tuo esiin pel­käs­tään työn muu­tok­sia vaan myös sen muut­tu­mat­to­muu­den. Se voi hel­pos­ti al­kaa mais­tua puul­ta. Näin ei kui­ten­kaan tar­vit­se olla ja Svärd on yksi esi­merk­ki sii­tä. Hän ni­mit­täin ker­too yh­dek­si tär­keim­mis­tä asi­ois­ta elä­mäs­sä juu­ri Klas­si­kan.

-Tämä on ol­lut mi­nul­le kuin toi­nen koti, mies to­te­aa va­kaas­ti.

Klas­si­kan li­säk­si Svärd lis­taa pie­nen poh­din­nan jäl­keen elä­män par­haik­si asi­oik­si lä­hei­sen per­heen ja luon­non.

-Pi­dän luon­nos­sa liik­ku­mi­ses­ta. Työn ohes­sa en ole oi­kein eh­ti­nyt seu­raa­maan vuo­den­ai­ko­ja ja nii­den vaih­tu­mis­ta. Eten­kin ke­vään saa­pu­es­sa, jäi­den su­la­mis­ta ja he­li­nää, sekä syk­syi­sin La­pin rus­kaa ha­lu­ai­sin pääs­tä seu­raa­maan.

Luon­non pa­ris­sa Svärd viih­tyi­si myös, jos sai­si mah­dol­li­suu­den olla päi­vän nä­ky­mä­tön.

-Ha­lu­ai­sin pääs­tä lä­hem­mäs eläi­miä kat­se­le­maan, tut­ki­maan ja valo­ku­vaa­maan nii­tä rau­has­sa. Nor­maa­lis­ti kau­kaa sii­hen tar­vit­tai­siin niin hy­vät kii­ka­rit ja ka­me­ra, että se on han­ka­laa.

Luon­nos­sa liik­ku­mi­sen li­säk­si työ on vie­nyt ai­kaa mo­nel­ta muul­ta­kin har­ras­tuk­sel­ta, joi­ta Svärd nyt ai­koo jat­kaa. Näi­tä ovat esi­mer­kik­si öljy­väri­maa­laus, pos­ti­merk­kien ke­räi­ly ja valo­ku­vaus.

-Olen teh­nyt suku­tut­ki­mus­ta ehkä noin 30 vuo­den ajan, mut­ta se on ol­lut nyt pit­kään jäis­sä kii­rei­den vuok­si. Sitä ha­lu­ai­sin pi­kai­ses­ti jat­kaa, Svärd sa­noo.

His­to­ria kieh­too­kin mies­tä ko­vas­ti, ja hän lu­kee ja tut­kii sitä ah­ke­ras­ti. Mut­ta mitä uut­ta har­ras­tus­ta mies ha­lu­ai­si tu­le­vai­suu­des­sa ko­keil­la?

-Ha­lu­ai­sin ope­tel­la lait­ta­maan ruo­kaa, Svärd nau­raa.

Svärd ker­too liik­ku­van­sa mie­lel­lään tal­vi­sin suk­sil­la ja luon­nos­sa pa­ti­koi­den. Kau­pun­gis­sa liik­ku­mi­nen ta­pah­tuu yleen­sä au­tol­la, mut­ta eläk­keel­lä mies ai­koo li­sä­tä hyö­ty­lii­kun­nan mää­rää muun mu­as­sa pyö­räi­lyn muo­dos­sa.

Ky­syt­tä­es­sä mie­hen pel­ko­ja hän on het­ken vai­ti ja vas­taa sit­ten:

-Ei mi­nul­la oi­kein ole mi­tään pe­lon ai­hei­ta. Tie­ten­kin se on sitä toi­voa, että ter­veyt­tä riit­tää ja sel­lais­ta, hän poh­dis­ke­lee hil­jaa.

Kun Svärd saa mah­dol­li­suu­den sa­noa jo­tain 30-vuo­ti­aal­le it­sel­leen hän kiel­tää it­se­ään her­moi­le­mas­ta ja stres­saan­tu­mas­ta tur­his­ta. Opis­ke­li­joi­ta hän puo­les­taan kan­nus­taa naut­ti­maan nuo­ruu­des­taan ja hie­nos­ta kou­lus­ta, jo­hon he ovat pääs­seet.

-Teh­kää töi­tä, se pal­ki­taan myö­hem­min, mies sa­noo ja oi­ke­as­ti tar­koit­taa sa­no­jaan.

Lo­puk­si Svärd saa teh­tä­väk­seen las­kea, pal­jon­ko on 12×12. Vas­taus tu­lee ren­nos­ti sa­man tien. Ehkä ky­sy­mys oli vä­hän lii­an help­po täl­le mie­hel­le.

10 kysymystä Sakarille:

1. Mauk­kain ruo­ka kou­lus­sa/ko­to­na?

-Ko­to­na hyvä pih­vi, kou­lus­sa la­sag­ne

Lem­pi­vuo­den­aika?

-Kaik­ki ovat hy­viä!

4. Voi­ma­e­läi­me­si?

-Koi­ra

5. Pa­ras aihe­alue ma­ti­kas­sa?

-Vai­kea pis­tää pa­rem­muus­jär­jes­tyk­seen, mut­ta sa­no­taan lo­giik­ka ja luku­te­o­ria.

6. Mil­loin opit de­ri­voi­maan?

-Vuon­na 1968 muis­te­li­sin.

7. Kol­mel­la sa­nal­la, mikä on kieh­to­vin­ta ma­ti­kas­sa?

-Loo­gi­suus, his­to­ria ja käy­tän­nöl­li­syys.

8. Pa­ras jää­te­lö­maku?

-Va­nil­ja

9. Mök­ki vai oma­koti­talo?

-Mo­lem­mis­sa on puo­len­sa. Ke­sät viih­dyn mö­kil­lä ja tal­vet oma­koti­ta­los­sa.

10. Mitä rak­kaus on si­nul­le?

-Vä­lit­tä­mis­tä ja kun­ni­oit­ta­mis­ta.

11. Mot­to­si

-Se, mikä kan­nat­taa tul­la teh­dyk­si, kan­nat­taa teh­dä hy­vin.

Sakarin hauska muisto Klassikasta

”Ai­koi­naan Klas­si­kas­sa op­pi­laat söi­vät kou­lu­ruo­an luo­kis­sa ja opet­ta­jat opet­ta­jain­huo­nees­sa, jon­ne ruo­at tuo­tiin. Opet­ta­jan­huo­nees­ta kui­ten­kin puut­tui usein jo­tain, esi­mer­kik­si ate­ri­mia, ja keit­ti­öön piti tä­män vuok­si usein soit­taa, jot­ta nii­tä tuo­tai­siin li­sää.

Ker­ran sit­ten opet­ta­jain­huo­nees­sa oli­vat taas haa­ru­kat ja veit­set vä­his­sä, ja mi­nun piti soit­taa keit­ti­öön. Lan­ka­pu­he­li­meen piti näp­päil­lä nel­jän nu­me­ron pi­tui­nen sar­ja ja au­to­maa­ti­o­na sen näp­päi­lin no­pe­as­ti.

-Tääl­lä tar­vit­tai­siin taas haa­ru­koi­ta ja veit­siä li­sää, sa­noin pu­he­li­meen.

Het­ken hil­jai­suu­den jäl­keen pu­he­li­mes­ta vas­tat­tiin: -No tääl­tä nii­tä ei saa.

Ky­syin sit­ten ih­meis­sä­ni, että mis­sä pu­he­lu oi­kein oli. Sain tie­tää ky­se­le­vä­ni ate­ri­mia Suo­men val­ti­o­neu­vos­tos­ta. Kou­lun keit­ti­ön ja hal­li­tuk­sen pu­he­lin­nu­me­rois­sa oli vain yh­den nu­me­ron ero ja olin näp­päil­lyt sen vää­rin.”