Shampoita, siivousvälineitä, olutpäkki, makeisia, purukumeja, uusi Tuntematon sotilas, astioita, rasvoja ja lista jatkuu pitkälle kuin nälkävuosi.
Juhlavuoden aikana kauppoihin on ilmestynyt valmistajalta jos toiseltakin erilaisia oheistuotteita liittyen Suomen juhlavuoden teemaan. Suomi 100 juhlavuoden nimissä on valmistettu kymmeniä erilaisia oheistuotteita, mutta kuvaavatko ne todella suomalaisuutta ja Suomea? Onko juhlavuosi pelkästään materialistin taivas?
Se luo juhlavuodestamme pinnallisen kuvan, sillä eikö juhlavuoden ideana ole tuoda esille itsenäisen Suomen historiaa ja saavutuksia sadan vuoden ajalta, sen sijaan, että hehkutamme uusinta Suomi 100 -leiman saanutta tuotetta, joka ei liity suomalaisuuteen kovinkaan vahvasti, kuten vaikka vessaharja tai siivousliinat.
Toki osa tuotteista kuvaa suomalaisuutta, kuten uusi tuntematon sotilas, joka on ollut osa kulttuuriamme jo ennen tätä tai Karl Fazerin tuotteet, joita on valmistettu jo vuodesta 1891. Uusien tuoteiden kehittely pelkästään juhlavuoden takia ei kuitenkaan tue 100 vuotiaan Suomen historiaa ja toimiikin pelkkänä kuluttajien rahastuksena.
Kouluissa on otettu paljon esille Suomi 100v teemaa. Äidinkielen tunnilla rustataan suomalaisuuteen liittyviä runoja ja kuvaamataidossa maalataan sinivalkoisin värein. Se on hienoa, mutta mielestäni se ei riitä.
Suomi 100v on mielestäni pyörinyt turhan paljon vääränlaisten teemojen ympärillä: media on täynnä mainoksia oheistuotteista samaan aikaan, kun tarinat suomalaisuudesta hukkuvat sen kaiken alle.
Itse mieluusti kuulisin sitä todellista Suomea: tarinoita vuosikymmenten takaa ja Suomen edistysaskeleita maailmalla.
Itsenäisyyden matkan varrelle on mahtunut paljon: sisällissota, toinen maailmansota, Euroopan Unioniin liittyminen, Kekkonen. Lisäksi olemme onnistuneet kehittämään lääketiedettä, luomaan maastamme hyvinvointivaltion ja meillä on takana useampi olympiamestaruus ja kaikista tärkeimpänä jääkiekon MM kulta -95.
Miksi emme keskity näihin asioihin, sillä kyse ei ainakaan ole siitä, että tarinoita ei olisi kerrottavaksi.
Toiset näkevät, että historianhetket ovat jo takanapäin ja on aika keskittyä uusiin innovaatioihin hyvän tulevaisuuden takaamiseksi. Mielestäni on tärkeää muistaa, kuinka tähän pisteeseen on päädytty. Olemmeko kenties tehneet virheitä, sillä juuri viheistä oppiminen mahdollistaa Suomelle ja suomalaisille hyvän tulevaisuuden jatkossakin.
Mielestäni suomalaisuuden tarinaa voitaisiin tuoda enemmän esille mediassa ainaisten mainosten sijaan. Tarinoille riittää kuulijoita. Ihmiset kuuntelevat mielellään tarinoita, joita muilla ihmisillä ja erityisesti niillä, jotka ovat olleet mukana rakentamassa Suomea, on jaettavanaan. Ne ihmiset myös opettavat meitä menneestä kulttuurista. Kaikkea tietoa ei voi saada netistä tai kirjoista!
Jokaisella suomalaisella on suomalaisuudesta oma käsitys: nykynuorelle Suomi merkitsee todennäköisesti eri asiaa kuin rintamalla taistelleella veteraanille. Juhlavuotta on siten myös mieluisinta viettää pohtimalla, mitä Suomi merkitsee itselle ja miten suomalaisuuden kokee.
Non Solumin oma Suomi 100 -julkaisu pyrkiikin tuomaan esille juuri todellista klassikkalaisten suomalaisuutta. Lehti tarjoaa lukijoilleen pieniä palasi 100-vuotisen Suomen matkan varrelta ja pohtii, mitä suomalaisuus merkitsee nykykoulussa -Klassikassa.
NON SOLUMJoulukuu 2017 – Suomi 100 -painos8.12.2017
Suomen todellisen muistamisen ei kuuluisi olla ihmisten materialismionnellisuuden tyydyttämistä tai pelkkiä oheistuotteita ja niiden mainoksia ympäri mediaa.