Historian havinaa Non Solumin sivuilta

        Klas­si­kan va­ras­to­ja pen­ko­es­sa saat­taa esiin tul­la vaik­ka mitä. Täl­lä ker­taa hyl­lyil­tä sat­tui sil­mään juu­ri tämä leh­ti mitä luet, mut­ta vuo­si­kym­men­ten ta­kaa.

Ku­ten ar­va­ta saat­taa, ei Non­So­lu­mim­me noi­hin ai­koi­hin vie­lä ol­lut lu­et­ta­vis­sa säh­köi­ses­sä muo­dos­sa. Esi­mer­kik­si 2/2000 -leh­ti on tab­loid-koos­sa ja pa­pe­ri­ses­sa muo­dos­saan mu­ka­vas­ti kä­sis­sä hy­pis­tel­tä­vis­sä.

Vuo­den 2000 leh­den vi­ral­li­nen aset­te­lu­mal­li luo leh­des­tä va­ka­va­mie­li­sen ku­van. Ai­van kuin lu­ki­si Sa­von Sa­no­mia tai He­sa­ria. Ehkä tie­tyn­lais­ta vi­ral­li­suut­ta tuo myös se, että joi­den­kin jut­tu­jen kir­joit­ta­ji­na ovat opet­ta­jat.

Kun van­ho­ja nu­me­roi­ta ja nii­den ar­tik­ke­lei­ta tut­kii tar­kem­min, voi niis­tä löy­tää pal­jon nyky-Non­So­lu­min kal­tai­sia piir­tei­tä. Hen­ki­lö­jut­tu­ja Klas­si­kan ur­hei­lu­täh­dis­tä, ko­lum­ne­ja ja ru­no­ja.

50-vuo­ti­as­ta Klas­sik­kaa juh­lis­ta­nees­sa leh­des­sä (1990) esi­tel­lään opis­ke­li­joi­den mie­li­pi­tei­tä luo­kat­to­mas­ta lu­ki­os­ta.

Vuon­na 1991 Non­So­lum kut­sui it­se­ään ”Klas­si­kan si­tou­tu­mat­to­mak­si vuo­si­jul­kai­suk­si”.

Ke­vään ’98 leh­den ”pää­ki­rouk­ses­sa” ruo­di­taan Klas­si­kan ta­lous­a­si­oi­ta, kun mää­rä­ra­hois­ta lei­kat­tiin 5 %. Rank­ko­ja ai­hei­ta­kin on siis ol­lut esil­lä leh­tem­me si­vuil­la.

Vii­me vuo­si­tu­han­nen vii­mei­ses­sä Non­So­lu­mis­sa kä­si­tel­tiin mm. Mar­ja Tih­ta­ri­nen-Ul­ma­sen ky­näs­tä gee­ni­ruo­kaa Atte Von Wrigh­tin lu­en­non poh­jal­ta. Ai­hei­na nu­me­ros­sa oli­vat myös ras­kau­den­eh­käi­sy sekä me­di­an roo­li yh­teis­kun­nas­sa.