Vähemmän on enemmän - joululahjoissakin

Näil­tä kau­pal­li­sen maa­il­man elin­tär­keil­tä pa­pe­rin­palasilta har­vem­pi pys­tyy vält­ty­mään, ai­na­kaan lop­pu­vuo­des­ta. Nii­tä tu­lee jo­kai­sen il­mais­ja­ke­lu­leh­den vä­lis­sä pak­su nip­pu, joka useim­mi­ten jää lo­ju­maan ja le­vi­ä­mään pöy­däl­le tai lat­ti­al­le, kun sil­le ei osaa heti teh­dä mi­tään. Ja vaik­ka pos­ti­luu­kun vie­res­sä tai pos­ti­laa­ti­kon kyl­jes­sä oli­si il­mais­ja­ke­lu­leh­ti­kiel­to, niin näi­tä löy­tyy niin ai­ka­kaus- kuin sa­no­ma­leh­tien­kin si­vuil­ta yl­lin kyl­lin. Jos et vie­lä ar­van­nut, pu­hum­me jou­lu­mai­nok­sis­ta.

Emme voi mi­ten­kään kä­sit­tää, mik­si näi­tä leh­ti­ko­rin tur­vot­ta­jia pi­tää ja­kaa jo niin ai­kai­sin. On tot­ta, että ko­vim­man tuo­ton kau­pat te­ke­vät jou­lun alla, mut­ta sil­ti. Luu­lem­me­pa, että har­vem­pi kui­ten­kaan os­taa lah­jo­ja loka­kuun lo­pus­sa ihan vain sik­si, että nii­tä on mai­nos­tet­tu. Mo­nil­la os­ta­mi­nen ta­pah­tuu vas­ta jou­lun­alus­vii­kol­la. Mik­si jou­lus­ta yli­pää­tään on teh­ty ku­lu­tus­juh­la, jol­loin on mah­dol­li­suus saa­da lä­hes kaik­ki mitä ha­lu­aa? Ei iso­van­hem­mil­lam­me ol­lut lap­se­na sa­man­lais­ta lah­ja­vuor­ta kuin nyky­lap­sil­la, ja sii­tä vä­häs­tä­kin ol­tiin kii­tol­li­sia.

Joka vuo­si uu­ti­soi­daan tu­le­van jou­lun hit­ti­lah­jas­ta, joka on useim­mi­ten joku las­ten lelu. Tänä vuon­na lap­set hi­moit­se­vat kaup­po­jen mu­kaan Hatc­hi­mals –in­ter­ak­tii­vis­ta lem­mik­ki­le­lua. Mikä tuo sit­ten lie on­kaan? Van­hem­mat os­ta­vat lap­sil­leen ilo­mie­lin ison ka­san mitä lap­si vain iki­nä toi­voo, ett­ei van­hem­pien pik­ku mus­su­kal­le tu­li­si paha mie­li, jos ei sat­tui­si­kaan sa­maan sitä uu­sin­ta ja hie­noin­ta PlayS­ta­ti­oi­nia, vaik­ka ko­to­na oli­si­kin jo use­am­pi pleik­ka­ri­ver­sio. Mie­les­täm­me jou­lu­lah­jois­sa tär­kein­tä on aja­tus ja an­ta­mi­sen ilo, ei saa­mi­sen halu. Jos lah­jat ovat oi­ke­as­ti saa­jal­leen rak­kau­del­la mie­tit­ty­jä, niin hel­pos­ti pä­tee van­ha sa­non­ta ”vä­hem­män on enem­män”.

Vaik­ka eläm­me­kin hy­vin­voin­ti­yh­teis­kun­nas­sa, ei ole mi­tään jär­keä ku­lut­taa ihan vain sik­si, että voi ku­lut­taa. Jou­lu­pa­ke­teis­ta syn­tyy pal­jon ros­kaa ja li­säk­si osa lah­jois­ta jää täy­sin käyt­tä­mät­tä.

Kau­pat tie­tä­vät, että ku­lu­tam­me jou­lun alla enem­män kuin nor­maa­lis­ti, jol­loin he luo­vat lois­ta­via ja me­ga­lo­maa­ni­sia tar­jouk­sia, jot­ta ku­lut­tai­sim­me vie­lä­kin enem­män. Ja use­at meis­tä me­ne­vät sii­hen hal­paan. Tun­tuu kuin kau­pun­kien jou­lu­kau­den ava­jai­sien­kin tar­koi­tus on vain saa­da kes­kus­tan kau­pat tah­ko­a­maan ra­haa ja näin myös vero­tu­lo­ja kau­pun­gil­le, eikä tuo­da hy­vää jou­lu­miel­tä kau­pun­ki­lai­sil­le. Eikö oli­si mu­ka­vam­paa, että kau­pun­ki­lai­set ko­koon­tui­si­vat to­ril­le syö­mään pa­ril­la eu­rol­la keit­to­lou­nas­ta ja naut­ti­maan oheis­toi­min­nois­ta? Shop­pai­lu jäi­si kak­ko­sek­si mui­den ih­mis­ten koh­taa­mi­sel­le.

Itse emme odo­ta jou­lul­ta suur­ta lah­jo­jen tul­vaa. Odo­tam­me eri­tyi­ses­ti yh­des­sä­oloa lä­heis­tem­me kans­sa, hy­vää ruo­kaa ja jou­lun tun­nel­maa. Tuo­ta eri­tyis­tä tun­nel­maa ei löy­dy kau­pan hyl­lyl­tä. Se löy­tyy ym­pä­röi­vis­tä ää­nis­tä, tuok­suis­ta, ih­mi­sis­tä ja mai­se­mis­ta. Jo­kai­sen täy­tyy luo­da tun­nel­man­sa itse mui­den kans­sa. Har­vem­min sii­hen loka­kui­set mai­nok­set aut­ta­vat.