Ilkka Herola - Entinen klassikkalainen, nykyinen huippu-urheilija

5.12.2015. Se oli hieno päivä.

Ilk­ka He­ro­la nou­si en­sim­mäis­tä ker­taa pal­kin­to­pal­lil­le yh­dis­te­tyn maa­il­man­cu­pis­sa Nor­jan Lil­le­ham­me­ris­sa. Hie­no hiih­to-osuus nos­ti hä­net osa­kil­pai­lun kol­man­nek­si. Tuon päi­vän ur­hei­li­ja it­se­kin muis­taa tä­hän­as­ti­sen uran hie­noim­pa­na het­ke­nä.

Mut­ta sen eteen on teh­ty pal­jon töi­tä. He­ro­la tree­naa har­joi­tus-kau­del­la 10-15 ker­taa vii­kos­sa. ”Jos­kus saat­taa olla kol­me­kin har­joi­tus­ta päi­väs­sä, jos ne ovat ly­hy­em­piä”, He­ro­la to­te­aa. ”Noin puo­let tree­neis­tä on kes­tä­vyys­har­joit­te­lua, lo­put sit­ten voi­ma­har­joit­te­lua ja hyp­pää­mis­tä. Ke­säl­lä rul­la­hiih­dän ja pyö­räi­len pal­jon. Tal­vel­la se har­joit­te­lu on sit­ten pää­a­si­as­sa hiih­toa”, hän sum­maa.

Ko­vaan har­joit­te­luun nuo­ri ur­hei­li­ja on var­maan ke­ren­nyt tot­tua jo nuo­rem­mal­la iäl­lä. Hän sa­noo har­ras­ta­neen­sa myös yleis­ur­hei­lua, ten­nis­tä, squ­as­hia ja sali­ban­dya. ”Ne sit­ten toki kar­siu­tui­vat pois sii­nä vai­hees­sa, kun yh­dis­tet­ty al­koi vie­mään enem­män ai­kaa.”

Mut­ta mi­ten 21-vuo­ti­as He­ro­la sit­ten pää­tyi juu­ri yh­dis­ty­tyn pa­riin? He­ro­la ker­too mäki­hy­pyn kieh­to­neen hän­tä jo pik­ku­po­jas­ta saak­ka. Hän aloit­ti­kin sen jo 7-vuo­ti­aa­na. Hän har­ras­ti sil­loin mäki­hy­pyn ohes­sa myös hiih­toa.

”Olin kah­den vai­heil­la otan­ko pää­la­jik­si mäki­hy­pyn vai yh­dis­te­tyn. Mut­ta var­maan sit­ten moni­puo­li­suu­den ta­kia pää­dyin yh­dis­tet­tyyn”, He­ro­la poh­tii.

Opis­ke­lu Klas­si­kan ur­hei­lu­lu­ki­os­sa aut­toi He­ro­lan mu­kaan tasa­pai­not­ta­maan kou­lun­käyn­nin ja ur­hei­lun. Jous­ta­vuus ja en­nen kaik­kea lu­ki­on käy­mi­nen nel­jäs­sä vuo­des­sa mah­dol­lis­ti­vat sen, että hän sai kes­kit­tyä ur­hei­luun. ”Kaik­ki toi­mi hy­vin. Pys­tyin hoi­ta­maan hom­mia etä­nä, vaik­ka pois­sa­o­lo­ja ker­tyi var­maan enem­män kun pai­kal­la­o­lo­ja. YO-kir­joi­tuk­si­a­kin kä­vin osit­tain te­ke­mäs­sä Hel­sin­gis­sä kisa­reis­su­jen ohel­la, kun en aina tän­ne ke­ren­nyt tu­le­maan”, hän muis­te­lee. ”Mut­ta kyl­lä se sil­loin jo oli sel­ke­äs­ti mie­les­sä, että ur­hei­lu on se jut­tu ja kou­lu hoi­de­taan sit­ten sii­nä si­vus­sa niin hy­vin kuin se on­nis­tuu”, He­ro­la nau­rah­taa.

Sii­lin­jär­ve­läi­nen ur­hei­li­ja on nuo­res­ta iäs­tään huo­li­mat­ta eh­ti­nyt saa­vut­taa jo pal­jon. Hän sai ho­pe­aa nuor­ten olym­pi­a­lai­sis­sa vuon­na 2012. Vie­lä myö­hem­min sa­ma­na tal­ve­na hän si­joit­tui nuor­ten MM-ki­sois­sa niin ikään toi­sek­si ku­ten myös nuor­ten MM-ki­sois­sa vuon­na 2014. Vii­me kau­del­la hän oli yh­dis­te­tyn maa­il­man­cu­pin koko­nais­kil­pai­lun kym­me­nes.

Ensi tal­ve­na Lah­des­sa jär­jes­te­tään poh­jois­mais­ten hiih­to­la­jien MM-ki­sat. He­ro­la vah­vis­taa kau­den pää­ta­voit­teen ole­van koti­ki­sois­sa. ”Siel­tä läh­de­tään mi­ta­lia ha­ke­maan. Se ta­voi­te on ase­tet­tu jo kau­an ai­kaa sit­ten.” Myös maa­il­man­cup kiin­nos­taa mies­tä. ”Oli­si hie­noa, jos pää­si­si nou­se­maan po­diu­mil­le (=pal­kin­to­ko­rok­keel­le) vä­hän enem­män kuin vii­me vuon­na. Koko­nais­kil­pai­lun si­joi­tus­ta­kin oli­si kiva hi­la­ta ylös­päin”, He­ro­la tuu­mii.

He­ro­la ha­lu­aa kan­nus­taa ny­kyi­siä Klas­si­kan opis­ke­li­joi­ta, eten­kin ur­hei­lu­lu­ki­o­lai­sia, te­ke­mään ah­ke­ras­ti töi­tä. ”Äl­kää pe­lät­kö sitä vai­van­nä­köä. Sitä pi­tää jos­sain vai­hees­sa duu­ni­a­kin teh­dä, ja kyl­lä se pal­kit­see sit­ten jäl­keen päin”, He­ro­la hy­myi­lee.

Ko­vas­ti on siis töi­tä teh­tä­vä, jos mie­lii pääs­tä hui­pul­le. Ai­na­kin sen He­ro­la myön­tää lu­ki­o­a­jal­ta op­pi­neen­sa. Nuo­ru­kai­sen ura on kui­ten­kin vas­ta alku­vai­hees­sa. Lo­puk­si kun He­ro­lal­ta ky­sy­tään hä­nen lem­pi-piz­za­täyt­tei­tään, mies nau­rah­taa ja to­te­aa: ”Ilma­kui­vat­tu kink­ku ja kaik­ki eri­lai­set juus­tot mitä vaan löy­tyy. Niis­tä yleen­sä koos­tuu mei­kä­läi­sen piz­za.”

Näyt­tää vah­vas­ti sil­tä, että Ilk­ka He­ro­la osaa teh­dä oi­kei­ta va­lin­to­ja niin huip­pu-ur­hei­lun kuin piz­za­täyt­tei­den­kin suh­teen.

Teks­ti ja kuva: Miia Soi­ni­nen