Kakkosen syysajatuksia

Vaah­te­ran oksa Kuva: Jaak­ko Saa­no

Tänä syk­sy­nä olen poh­ti­nut mo­nen­lai­sia asi­oi­ta: Tu­le­vai­suu­den pel­ko­ja muun mu­as­sa opis­ke­lu­pai­kas­ta, alas­ta ja työl­lis­ty­mi­ses­tä. Eri­lai­sia ta­po­ja tasa­pai­not­taa ar­kea si­ten, että sii­tä naut­ti­si.

Syk­sy on lem­pi­vuo­den­ai­ka­ni, mut­ta eri ih­mi­set var­mas­ti ko­ke­vat sen eri ta­voin. Täs­sä­pä luon­neh­din­to­ja eri­lai­sis­ta syk­sy­ih­mi­sis­tä:

Syysmasis

Syk­syi­sen apeu­den is­kies­sä syys­ma­sis tur­vau­tuu va­lit­ta­mi­seen. “On niin pi­me­ää”, “aina vaan sa­taa vet­tä” tai “lii­an kyl­mä ja en omis­ta hans­ko­ja” ovat syys­ma­sik­sen ylei­sim­mät huo­len­ai­heet.

Romantikko

Ro­man­tik­ko on syys­ma­sik­sen täy­si vas­ta­koh­ta. Hän naut­tii moni­vä­ri­ses­tä rus­keu­des­ta ja pi­meis­tä il­lois­ta. Rus­ka­ku­vien ot­ta­mi­sen li­säk­si ro­man­tik­ko tyk­kää paa­sa­ta syys­pu­keu­tu­mi­ses­taan. Läm­min peit­to, kup­pi kuu­maa ja kynt­ti­lät ovat olen­nai­nen osa ro­man­ti­kon il­taa.

Stressiin tukehtuja

Uu­den kou­lu­vuo­den ku­jeet ei­vät ole ot­ta­neet hän­tä avo­sy­lin vas­taan. Pro­jek­tit ka­saan­tu­vat aina vii­mei­sel­le päi­väl­le. Va­paa aika me­nee mu­reh­ties­sa tai suo­rit­ta­mi­sen pa­koi­le­mi­ses­sa. Pa­ras het­ki päi­väs­tä on nu­kah­ta­mi­nen.

Rennosti ja posin kautta

Ky­sei­nen hen­ki­lö mo­nes­ti odot­taa kou­lun al­kua. Par­haas­sa ta­pauk­ses­sa löy­tyy pal­jon uu­sia ka­ve­rei­ta, esiin pul­pah­te­lee uu­sia mie­len­kiin­toi­sia aja­tuk­sia ja arki rul­laa hy­vin omal­la pai­nol­laan. Muut voi­vat olla jopa ka­teel­li­sia R&P:n us­ko­mat­to­mas­ta so­si­aa­li­suu­des­ta.

Työrukkanen

Työ­ruk­ka­nen pai­naa hom­mia kak­sin kä­sin. Kou­lu­hom­mien li­säk­si hä­nel­lä on ai­na­kin kak­si työ­paik­kaa ja ta­voit­teel­li­nen har­ras­tus sekä ur­hei­lus­sa, että tai­teis­sa. Prii­maa puk­kaa, vaik­ka ei edes yri­tä. Mi­ten aika voi­kaan riit­tää kaik­keen?

Tänä syk­sy­nä minä, toi­sen opin­to­vuo­den opis­ke­li­ja ja ys­tä­vä­ni olem­me mo­nes­ti poh­ti­neet sa­maa ai­het­ta. Tu­le­vai­suu­des­ta on mie­len­kiin­tois­ta kes­kus­tel­la eri hen­ki­löi­den kans­sa. Joil­le­kin on täy­sin sel­vää, mitä tu­le­vai­suus pi­tää si­säl­lään. He ovat nii­tä, joil­la on sel­vät ta­voit­teet ja joil­le on help­poa mää­ri­tel­lä, mitä he ha­lu­a­vat. Toi­ses­sa pääs­sä taas ovat ne, jot­ka ei­vät vie­lä tie­dä, ei­vät­kä edes ha­lua tie­tää. Ym­mär­rän hy­vin kum­man­kin ääri­pään, toi­saal­ta on hyvä suun­ni­tel­la, toi­saal­ta taas elää het­kes­sä.

Itse pu­to­an sel­väs­ti vä­liin täl­lä as­tei­kol­la. Olen löy­tä­nyt ne oppi­ai­neet, jot­ka oi­ke­as­ti kiin­nos­ta­vat ja jät­tä­nyt pak­ko­suo­rit­ta­mi­sen pois. Mi­nul­la on haa­vei­ta ja ta­voit­tei­ta tu­le­vai­suu­del­le, mut­ta py­rin myös tart­tu­maan het­keen. Jos­kus täl­lai­sen ba­lans­sin löy­tä­mi­nen on haas­ta­vaa, eikä bre­ak­dow­neil­ta ole to­del­la­kaan väl­tyt­ty.

Työ­pai­kal­la­ni on mo­nen­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa ole­via ih­mi­siä, ja se on saa­nut poh­ti­maan tu­le­vai­suut­ta laa­jem­min. Kos­ka jo­kai­sel­la on vä­hän eri­lai­nen taus­ta ja aja­tus­maa­ilma, jo­kai­sel­la on myös ai­van oma tapa ku­vi­tel­la tu­le­vai­suus. Kai­kil­le ei sovi tiu­kat ta­voit­teet ja jot­kut taas elä­vät odo­tuk­ses­sa. Jos se rau­hoit­taa, se ei ole vää­rin.

Vä­lil­lä tun­tuu, että to­del­la tar­vit­see sel­lai­sia rau­hoit­ta­via te­ki­jöi­tä. Vä­hän poh­tii, mi­ten pal­jon tun­tuu hy­väl­le suun­ni­tel­la. Lä­hin va­lin­ta­koh­de tu­lee ole­maan lu­ki­on jäl­kei­set opin­not. Jos va­lin­ta ah­dis­taa, kan­nat­taa muis­taa, että alaa voi aina vaih­taa, jos se ei kiin­nos­ta­kaan. Pel­ko­ja voi liit­tyä myös töi­den saa­mi­seen. Sii­hen pi­tää oi­ke­as­taan vain luot­taa, että työl­lis­tyy. Elä­mäm­me ai­ka­na jou­dum­me tai pi­kem­min­kin pää­sem­me eri­lai­siin työ­teh­tä­viin, jois­sa kyl­lä kou­lut­tau­du­taan sään­nöl­li­ses­ti.

Mikä tässä syksyssä on muuttunut verrattuna viime syksyyn?

Vaik­ka olen­kin toi­sen vuo­den opis­ke­li­ja, var­mas­ti yk­kö­set­kin jo poh­ti­vat tu­le­vai­suut­ta, ai­na­kin tu­le­via kurs­se­ja.  Yk­kö­se­nä ryh­mäy­tyy koko en­sim­mäi­sen vuo­den ajan. Tu­lee tosi pal­jon uu­sia tut­ta­vuuk­sia ja op­pii toi­mi­maan eri­lais­ten ih­mis­ten kans­sa. Yk­kö­se­nä myös har­joit­te­lee ot­ta­maan oh­jat omiin kä­siin, kos­ka vas­tuu omis­ta opin­nois­ta siir­tyy täy­sin it­sel­le. Työ­taak­ka voi ai­heut­taa ajoit­tain uu­pu­mus­ta. Tänä syk­sy­nä olen to­den­nut suh­tau­tu­va­ni pal­jon ren­nom­min esi­mer­kik­si päät­tö­viik­koon.

Tähän loppuun pari vinkkiä helpottamaan syksyn arkea:

1. Nukkuminen etusijalle

Suo­sit­te­len hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ot­ta­maan so­pi­van uni­ryt­min hal­tuun! Kun uni on yk­kös­si­jal­la, asi­at rul­laa­vat mut­kat­to­mam­min. Jak­saa kes­kit­tyä kou­lus­sa ja pa­lau­tuu ur­hei­lus­ta pa­rem­min.

2. Aikataulutus

Kun­nol­li­nen aika­tau­lu hel­pot­taa suu­ren työ­mää­rän hal­lin­taa. Jos­kus voi olla, että ai­noa tapa saa­da jo­tain ai­kai­sek­si, on lait­taa se tark­kaan aika­tau­luun. Sil­loin se on pak­ko teh­dä.

3. Vapaa-aika

Kan­nat­taa myös muis­taa per­he ja ka­ve­rit. Yh­tei­nen ajan­viet­to tuo ehkä ly­hy­en, mut­ta yti­mek­kään pi­ris­tyk­sen ar­keen. Har­ras­tuk­sen pa­ris­sa pää­see myös nol­laa­maan stres­si­ta­sot.

4. Puhuminen helpotuksen ytimessä.

Pu­hu­mi­nen tuo apua on­gel­miin. Jos jo­kin ah­dis­taa, mie­ti­tyt­tää tai vaik­ka ko­kee it­sen­sä lii­an ra­sit­tu­neek­si, kan­nat­taa tar­peen mu­kaan ker­toa sii­tä am­mat­ti­lai­sel­le. Myös lä­hei­set ys­tä­vät tai per­heen­jä­se­net voi­vat toi­mia kuun­te­li­joi­na ja hel­pot­taa oloa.

Tsemppiä kaikille kouluarkeen!