Onko joulun syvin olemus kadoksissa?

Kuva: Roo­sa Mar­ti­kai­nen

Val­ta­o­sal­la on iha­nia muis­to­ja lap­suu­den jou­luis­ta. Las­ten­oh­jel­mia aa­mus­ta il­taan, pi­pa­rei­ta ja suk­laa­ta, jou­lu­lau­lu­ja… Jou­lu­pu­kil­le kir­joit­ta­mi­nen ja ken­ties jän­nit­tä­vä ta­paa­mi­nen. Ja tie­ten­kin lah­jo­jen avaa­mi­nen.

Van­hem­mi­ten jou­luun voi kui­ten­kin al­kaa liit­tyä eri­lai­sia tun­tei­ta. Jou­lu­lau­lut al­ka­vat jo är­syt­tää, hir­veä kii­re ja sitä jou­lun­pu­nais­ta kaik­ki­al­la. En­nen kaik­kea jou­lu näyt­täy­tyy ny­ky­ään hy­vin ma­te­ri­a­pai­not­tei­se­na. Jo lap­se­na­han le­lut oli­vat pää­o­sas­sa, vaikk­ei sitä sil­loin osan­nut aja­tel­la täl­tä kan­til­ta.

Jou­lu on teko­syy yli­ku­lu­tuk­seen, tuh­lauk­seen ja mäs­säi­lyyn. Se­son­ki tun­tuu al­ka­van joka vuo­si ai­em­min, kun me­ga­lo­maa­ni­set suk­laa­ka­len­te­rit kan­soit­ta­vat kaup­po­jen hyl­lyn­pää­dyt jo en­nen hal­lo­wee­nia, mis­tä spoo­ky se­a­so­nin ra­kas­ta­jat ovat eri­tyi­sen nä­reis­sään. Ra­haa pa­laa, maa­il­ma pa­laa.  

An­te­li­ai­suus ei ole ka­don­nut 

Näen jou­lun kai­kes­ta huo­li­mat­ta iha­na­na an­ta­mi­sen ja vä­lit­tä­mi­sen juh­la­na. Yli­ku­lu­tus on to­del­la ikä­vä lie­ve­il­miö, mut­ta mie­les­tä­ni jou­lu oli­si mah­dol­lis­ta kään­tää kei­hään­kär­jek­si sitä vas­taan kai­va­mal­la kai­ken krää­sän alta esiin sen peh­meä ydin. Jou­lu­na muis­te­taan lä­hei­siä pait­si lah­join, myös te­oin ja läm­min­hen­ki­sen yh­des­sä­olon mer­kein. Mo­nen sy­dän hel­tyy jou­lun alla niin, että kuk­ka­ron­nyö­rit­kin löys­ty­vät ja muu­ta­ma ropo saat­taa ki­lah­taa jou­lu­pa­taan vähä­o­sai­sem­pien tu­ek­si. Ky­sees­sä on hy­vyy­den ja ja­ka­mi­sen juh­la. Jou­luun liit­tyy­kin olen­nai­ses­ti so­si­aa­li­nen kes­tä­vyys. Jou­lu­kort­ti yk­si­näi­sel­le ikä­ih­mi­sel­le tai Jou­lu­puu­ke­räyk­seen jä­tet­ty lah­ja vähä­va­rai­sen per­heen lap­sel­le on usein pie­ni teko an­ta­jal­le, mut­ta voi olla toi­sen jou­lun pe­las­tus. Kum­pi­kin saa val­ta­vas­ti iloa. Jos on va­raa ja mah­dol­li­suus, miks­ei te­ki­si jo­tain toi­sen hy­väk­si? Täs­sä syn­käs­sä maa­il­mas­sa jou­lun (t)aika tuo us­kon ih­mis­la­jin hy­vyy­teen.  

 Os­tet­ta­vat ai­neet­to­mat lah­jat 

Kuin­ka tais­te­lem­me ta­va­ra- ja ros­ka­vuo­ria vas­taan? Mitä tu­lee lah­joi­hin, maa­pal­lon kan­to­ky­kyä ajat­te­le­mat­to­mat­kin hen­ki­löt ovat ha­vain­neet, että on yhä han­ka­lam­paa kek­siä an­net­ta­vaa, kun ih­mi­sil­lä on jo kaik­kea. Ilah­tu­nee­na olen huo­man­nut, kuin­ka ai­neet­to­mat lah­jat ovat ke­rän­neet suo­si­o­ta. Lah­joi­tuk­sia voi teh­dä esi­mer­kik­si WWF:lle, Uni­ce­fil­le, Luon­non­pe­rin­tö­sää­ti­öl­le ja Pu­nai­sel­le Ris­til­le. Myös eri­lai­set elä­mys­lah­jat ja li­put elo­ku­viin, ta­pah­tu­miin tai kon­sert­tei­hin ovat var­mas­ti mie­lui­sam­pia kuin tur­ha til­pe­höö­ri kaa­pin täyt­tö­nä. Ne ovat to­sin mel­ko ar­vok­kai­ta, eikä kai­kil­la ole mah­dol­li­suut­ta os­taa sel­lai­sia.  

 Omat ai­neet­to­mat lah­jat 

On­nek­si ai­neet­to­mia lah­jo­ja voi myös jär­jes­tää itse. Ka­ve­ri­po­ru­kal­le voi an­taa peli-il­lan ko­to­naan nyyt­tä­ri­hen­ges­sä. Van­hem­mil­leen tai iso­van­hem­mil­leen voi as­kar­rel­la pie­niä ”pal­ve­lu­se­te­lei­tä”, joi­ta vas­taan saa esim. har­ti­a­hie­ron­nan, ko­din sii­vouk­sen tai uuni­tuo­rei­ta lei­von­nai­sia myö­hem­min. Lap­sel­leen tai pik­ku­si­sa­ruk­sel­leen taas voi an­taa lah­jak­si päi­vän, jol­loin men­nään ja teh­dään mitä lap­si ha­lu­aa. Vaik­ka­pa reis­su uima­hal­liin pu­li­koi­maan tai eväs­ret­ki met­sään luo mu­ka­van muis­ton. Täl­lä voi kor­va­ta jon­kin le­lun, mutt­ei toki kaik­kia. Lap­set har­vem­min osaa­vat ar­vos­taa pelk­kiä lu­pauk­sia, kun voi­si­vat saa­da lah­jan vä­lit­tö­mäs­ti kä­siin­sä. Toi­saal­ta täl­lai­seen ai­neet­to­maan lah­jaan voi yh­dis­tää jon­kin pie­nen esi­neen, joka löy­tyy val­miik­si ko­toa ja liit­tyy ak­ti­vi­teet­tiin, ku­ten pik­nik­huo­van. 

Mi­nun mie­les­tä jou­lus­sa on pa­ras­ta se, että ih­mi­sil­lä on ai­kaa rap­su­tel­la mi­nua.

Muut vih­re­äm­mät lah­jat 

Lah­jo­ja voi myös teh­dä itse kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­le­ja tai luon­nos­ta löy­ty­viä asi­oi­ta hyö­dyn­tä­en. Net­ti­hän on vää­räl­lään mitä mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sem­pia ide­oi­ta ja oh­jei­ta! Kirp­pu­to­rien­kin sta­tus on nous­sut ih­mis­ten mie­lis­sä, ja mie­les­tä­ni voi­sim­me al­kaa nor­ma­li­soi­da aja­tus­ta käy­te­tyn ta­va­ran an­ta­mi­ses­ta lah­jak­si, oli­pa se sit­ten an­ta­jan oma tai kirp­pa­ril­ta os­tet­tu.  

 Pa­ke­toin­ti 

Pa­ke­toin­nis­sa kan­nat­taa suo­sia kes­tä­viä rat­kai­su­ja lä­hes ker­ta­käyt­töi­sen lah­ja­pa­pe­rin si­jaan. Fu­ros­hi­ki on ja­pa­ni­lai­nen tek­niik­ka, jos­sa lah­ja kää­ri­tään kan­kaa­seen kau­niik­si pa­ke­tik­si. Se juon­taa juu­ren­sa jopa 800-lu­vul­le en­nen ajan­las­kun al­kua, ja sitä on käy­tet­ty his­to­ri­an saa­tos­sa mitä mo­ni­nai­sim­piin tar­koi­tuk­siin. Eh­dot­to­mas­ti tu­tus­tu­mi­sen ar­voi­nen tek­niik­ka. Saa­dut kan­kaat voi käyt­tää uu­del­leen lah­jo­jen kää­rei­nä, tai kää­re voi olla osa lah­jaa, ku­ten keit­ti­ö­pyy­he. Tek­nii­kal­la on myös sy­väl­li­sem­pi mer­ki­tys. Tai­to on ele saa­jaa koh­taan, ja se il­mai­see kun­ni­oi­tus­ta, omis­tau­tu­mis­ta ja rak­kaut­ta. Kuu­los­tai­si so­pi­van jou­lun ide­aan aika mal­lik­kaas­ti. 

 Jou­lun tu­le­vai­suus 

Vä­hem­män on enem­män, jou­lun ei tar­vit­se olla yhtä yltä­kyl­läi­syyt­tä. ”Mah­dol­li­sim­man pal­jon” voi­si vaih­tua aja­tuk­seen ”vä­hän, mut­ta mer­ki­tyk­sel­lis­tä”. Ehkä saam­me pa­lau­tet­tua jou­lun hen­gen mie­liim­me ja käy­tän­töön, kun nä­em­me hiu­kan enem­män vai­vaa lah­jo­jen eteen. Mie­tim­me, ke­nel­le ha­lu­am­me lah­jan an­taa, mitä hän meil­le mer­kit­see, ja mikä voi­si ilah­dut­taa hän­tä. Muis­tam­me lä­hei­si­äm­me myös muil­la kei­noil­la, ja pi­däm­me jou­lun ai­kaa rau­hoit­tu­mi­sen het­ke­nä. Pu­hum­me ja kes­kus­te­lem­me jou­lun mer­ki­tyk­ses­tä ja toi­veis­tam­me sen suh­teen. Vähä vä­häl­tä saam­me ai­kaan muu­tos­ta. 

Lue li­sää fu­ros­hi­kis­tä: https://yle.fi/aihe/ar­tik­ke­li/2012/12/03/fu­ros­hi­ki-tait­te­lu­oh­jeet