Ajatuksia tiimijaksosta

Tänä vuon­na jär­jes­tet­tiin Klas­si­kan seit­se­mäs tii­mi­jak­so. Sen­hän täy­tyy siis tar­koit­taa, että se on ko­et­tu hy­väk­si. Tii­mi­jak­son kal­tai­sen “pa­kon” edes­sä mo­net tai­dot ke­hit­ty­vät mut­ta onko tii­mi­jak­so oi­ke­as­ti niin mah­ta­va kuin sen ker­ro­taan ole­van. Min­kä­lai­sia hyö­ty­jä ja hait­to­ja tii­mi­jak­sos­sa siis oi­kein on? 

Kuva: Teea Nou­si­ai­nen

Tii­mi­jak­son il­mei­sem­piä hyö­ty­jä ovat ryh­mä­työ­tai­to­jen ja so­si­aa­lis­ten tai­to­jen ke­hit­ty­mi­nen. Nämä tai­dot väis­tä­mät­tä ke­hit­ty­vät, kun työs­ken­nel­lään jak­son ver­ran tii­meis­sä. On osat­ta­va tuo­da omat ide­at jul­ki ja ot­taa vas­tuu­ta viik­ko­teh­tä­vien te­ke­mi­ses­tä, jot­ta per­jan­tai­na oli­si jo­tain näy­tet­tä­vää. Li­säk­si on tär­ke­ää osa­ta ot­taa muut huo­mi­oon ja teh­dä komp­ro­mis­se­ja sil­loin, kun tii­min jä­sen­ten vi­si­ot ei­vät ihan koh­taa. 

So­si­aa­lis­ten tai­to­jen ohel­la ke­hit­tyy myös kasa mui­ta tai­to­ja, ku­ten or­ga­ni­soin­ti­kyky ja esiin­ty­mis­tai­dot. Kos­ka viik­ko­teh­tä­vien te­ke­mi­sel­le ei teh­dä opet­ta­jien puo­les­ta tark­kaa aika­tau­lua, on itse os­tat­ta­va olla te­ho­kas ajan­käyt­tä­jä. Myös esiin­ty­mis­tai­to­ja tu­lee har­joi­tel­tua joka viik­ko viik­ko­teh­tä­vien esit­te­lys­sä. 

Tii­mi­jak­son hie­nouk­siin kuu­luu myös sel­lais­ten tai­to­jen käyt­tä­mi­nen, mitä ei yleen­sä tule kou­lus­sa käy­tet­tyä. Viik­ko­teh­tä­vät vaa­ti­vat eri­tyi­ses­ti luo­vuut­ta, ide­oin­tia ja on­gel­man­rat­kai­su­ky­kyä. Tii­mi­jak­so voi siis an­taa sel­lais­ten ih­mis­ten lois­taa, jot­ka ei­vät yleen­sä saa tai­to­jaan kou­lu­ym­pä­ris­tös­sä esil­le. 

Tii­mi­jak­sol­la voi aja­tel­la ole­van myös kau­as­kan­toi­sem­pia vai­ku­tuk­sia. Tii­mi­jak­so voi par­haim­mil­laan val­mis­taa vaik­ka­pa tu­le­vaan työ­paik­kaan, kos­ka työ­e­lä­mäs­sä usein käy­te­tään tii­mi­työs­ken­te­ly­tai­to­ja eikä so­si­aa­li­set tai­dot­kaan hai­tak­si ole. 

Sen li­säk­si, että tii­mi­jak­so oli eri­lai­nen kuin muut jak­sot, oli­vat myös itse viik­ko­teh­tä­vät eri­lai­sia toi­sis­taan ja niis­sä pää­si hyö­dyn­tä­mään moni­puo­li­ses­ti eri­lai­sia tai­to­ja ja op­pi­maan uu­sien oh­jel­mien ja työs­ken­te­ly­ta­po­jen käyt­tä­mis­tä. Eri­lai­suus myös var­mas­ti osal­taan pa­ran­taa opis­ke­li­joi­den jak­sa­mis­ta sa­moin kuin se ett­ei aina tar­vit­se teh­dä kaik­kea yk­sin. 

Tii­meis­sä työs­ken­te­lyn an­si­os­ta saat­taa tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin ja omaan luok­kaan pa­rem­min, kun joka viik­ko työs­ken­nel­lään sa­mas­sa ti­las­sa sa­mo­jen ih­mis­ten kans­sa. Voi­si­ko siis sa­noa, että yksi asia Klas­si­kan hy­vän hen­gen ta­ka­na on tii­mi­jak­so? Eh­kä­pä. 

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta tii­mi­jak­so ei ku­ten­kaan ole vain kuk­ka­sia ja sa­teen­kaa­ria vaan niin kuin kai­kes­sa myös sil­lä on kään­tö­puo­len­sa. 

Vaik­ka moni­puo­li­suus ja viik­ko­teh­tä­vien eri­lai­suus on eh­dot­to­mas­ti yksi tii­mi­jak­son hy­vis­tä puo­lis­ta, se tuo myös haas­tei­ta. Viik­ko­teh­tä­vien oh­jeis­tus tun­tui oman ko­ke­muk­se­ni mu­kaan jää­vän vä­lil­lä vä­hän va­jaak­si ja myös se, mitä viik­ko­teh­tä­väl­tä ha­lut­tiin, jäi vä­lil­lä hä­mä­rän peit­toon. Ja vaik­ka oh­jeis­tus oli­si­kin ol­lut sel­ke­äm­pi on viik­ko­teh­tä­vien te­ke­mi­nen ko­ko­nai­suu­des­saan kai­kil­le opis­ke­li­joil­le jol­lain ta­sol­la uusi asia ja opet­ta­jien tu­li­si­kin näin ol­len an­taa vie­lä enem­män tu­kea ja apua viik­ko­teh­tä­vän te­koon. Myös jon­kin­lai­nen väli­pa­lau­te ei oli­si ol­len­kaan hai­tak­si. Odo­tuk­set viik­ko­teh­tä­viä koh­taan tun­tu­vat siis vä­lil­lä ole­van opet­ta­jien suun­nal­ta lii­an kor­ke­al­la.

Haas­tee­na tii­mi­jak­sos­sa on myös saa­da kaik­ki eri oppi­ai­nei­den si­säl­löt kä­si­tel­tyä. Kaik­ki oppi­ai­neet ei­vät sovi tii­mi­jak­soon al­kuun­kaan ja täs­sä asi­as­sa on ym­mär­tääk­se­ni ta­pah­tu­nut ke­hi­tys­tä vuo­sien var­rel­la ja tii­mi­jak­sol­le va­li­taan ny­kyi­sin sii­hen pa­rem­min so­pi­via oppi­ai­nei­ta. Kui­ten­kin viik­ko­teh­tä­viä te­ke­mäl­lä ei oman ko­ke­muk­se­ni mu­kaan eri­tyi­sen hy­vin opi eri oppi­ai­nei­den si­säl­tö­jä, mikä voi pa­him­mil­laan vai­kut­taa ne­ga­tii­vi­ses­ti seu­raa­viin­kin kurs­sei­hin. 

Nor­maa­le­ja oppi­tun­te­ja­han tii­mi­jak­sol­la on vä­hän. Täs­tä joh­tu­en oppi­tun­neil­la tu­lee hel­pos­ti kii­re, kun yri­te­tään teh­dä mo­nen oppi­tun­nin asi­at yh­del­lä tun­nil­la. Vaik­ka oppi­tun­neil­la teh­dään pal­jon, jää ko­tiin tai it­se­näi­ses­ti teh­tä­väk­si pal­jon te­ke­mis­tä. On vai­kea ver­ra­ta, työl­lis­ti­kö tii­mi­jak­so vai nor­maa­li­jak­so enem­män, kos­ka ne ovat ra­ken­teel­taan niin eri­lai­sia. To­sin tii­mi­jak­sol­la oli pal­jon eri­lai­sia pro­jek­te­ja, mikä saat­toi li­sä­tä ku­vaa isom­mas­ta työ­mää­räs­tä. Toi­saal­ta päät­tö­viik­ko oli huo­mat­ta­vas­ti ren­nom­pi kuin nor­mi­jak­sol­la.

Tii­mi­jak­so voi olla, joil­le­kin rank­ka, kos­ka koko ajan pi­tää työs­ken­nel­lä tii­meis­sä. Myös sel­lai­set ih­mi­set, jot­ka tyk­kää­vät työs­ken­nel­lä tii­meis­sä voi­vat var­mas­ti sa­noa, että tii­mi­jak­son jäl­keen oli vä­hän ähky tii­mi­työs­ken­te­lys­tä. 

 On kui­ten­kin mu­ka­va huo­ma­ta, että tii­mi­jak­soa py­ri­tään jat­ku­vas­ti ke­hit­tä­mään ja opis­ke­li­joil­ta ke­rä­tään pa­lau­tet­ta. Lop­pu­jen lo­puk­si tii­mi­jak­sos­ta ei siis ole juu­ri­kaan mi­tään “hait­taa”, vaik­ka se tar­jo­aa­kin haas­tei­ta. Tyk­kä­si sit­ten tii­mi­jak­sos­ta tai ei voi kui­ten­kin sa­noa, että ko­ko­nai­suu­des­saan tii­mi­jak­so on par­haim­mil­laan hy­vin an­toi­sa ko­ke­mus ja aut­taa var­mas­ti osal­taan myös tu­le­vai­suu­des­sa­kin.