Perttu Korhonen, 11B
Olen Perttu Korhonen, toisen vuoden klassikkalainen. Päädyin Non Solumin toimitukseen keväällä 2012, jolloin nyt eläkepäiviään viettävä Leena Hiltunen suostutteli minua osallistumaan lehden toimintaan jotenkin ”eksyttyäni” hänen luokkaansa juuri toimituksen palaverin alkaessa. En oikeastaan ollut aluksi osallistumismielessä mukana, mutta lopulta tajusin olevan liian myöhäistä kieltäytyä Leenan kutsusta, joten päädyin laittamaan nimen paperiin ja ryhtyä tuumasta toimeen.
Kiinnostuksen kohteista tärkeimpiä ovat musiikki, yhteiskunnalliset asiat ja politiikka, tietotekniikka, lukeminen ja pelaaminen. Musiikki on vapaa-ajan aktiviteeteistäni ehkä keskeisin, sillä kuuntelen musiikkia parhaimmillaan useita tunteja päivässä. Musiikkimakuni vaihtelee elektronisen alalajeista vaihtoehtorockin ja -popin kautta hip hoppiin asti eli olen lähestulkoon kaikkiruokainen. Ylläpidän Youtubessa musiikkikanavaa, jolla on kirjoitushetkellä n. 4000 tilaajaa ja joskus teen (tai ainakin yritän tehdä) jonkin sortin sävellyksiä tietokoneella. Mainitsen vielä, että vaikka politiikka kiinnostaa ja luen ahkerasti uutisia yhteiskunnallisista asioista, en ole minkään puolueen tai järjestön jäsen, mutta ehkä vielä joku päivä. Erityistä liikuntaharrastusta minulla ei tällä hetkellä ole, mutta lenkkeilen ja samoilen luonnossa silloin tällöin ja kesällä myös pyöräilen usein.
Lempiaineitani koulussa ovat äidinkieli ja muut kielet, historia ja yhteiskuntaoppi, psykologia ja musiikki. Aion kirjoittaa yo-kirjoituksissa äidinkielen, englannin/ruotsin, pitkän saksan, pitkän matematiikan, yhteiskuntaopin ja mahdollisesti historian tai psykologian. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat muuten vielä vähän avoinna, mutta todennäköisesti päädyn jonakin päivänä ammattiin, joka liittyy tavalla tai toisella johonkin lempiaineeseeni.
Juuso Kääriäinen, 11C
Olen Juuso Kääriäinen, 17-vuotias klassikkalainen. Käyn lukiota toista vuotta ja tarkoitus olisi hävittää kaikki 75 kurssia alta pois ja kirjoittaa viitisen ainetta kevääseen 2014 mennessä.
Asun Sorsasalossa. Se on se pieni saari Kuopion pohjois-osassa, sen läpi tempaisee päivittäin noin 28 000 ajoneuvoa Kuopion ja Siilinjärven välillä, mutta olen yksi sen vain 173 asukkaasta. Kesäisin liikun kotoani keskustaan moottoripyörällä, talvisin matkaan linja-autossa.
Lempimusiikkia minulla ei varsinaisesti ole, hyvät kappaleet joita musiikkikirjastostani löytyy, eivät katso tyylilajia. Eräänä päivänä olen iskelmä-tuulella, toisena päivänä taasen rytmimusiikilla ja jonakin päivänä lämäsen klassisen sinfonian kaiuttimistani ulos. Ehkä ainoat tyylit, mitkä voin suoraan rajata pois ovat metallimusiikki ja nykyajan mainstream-R&B, joka on jo pelkkää rahantahkoamista tietokoneella.
Minua on sanottu ”yhteiskunnallisesti valveutuneeksi”. Olenkin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Sanomalehti tulee luetuksi päivittäin, kotimaa- ja taloussivut ovat kaikista kiinnostavimpia. Kirjoittaminen, puhuminen ja päteminenkin on hauskaa puuhaa. Olen asettanut itselleni tavoitteen, etten koskaan jäisi sanattomaksi. Siinä olen aika hyvin pysynyt, mutta väittelemisessä voi siitäkin huolimatta tulla edelleen pataan, aikalailla, mutta vastaaja saa olla jo aika hyvä! Yhteiskunnallinen tieto on erittäin hyvä keino kyniä jotkut pystyyn!
Kouluaineista matematiikka ja ruotsi ovat mielestäni rasittavimmat aineet. Matematiikka on pitkä, ajattelin raivata itseni siitä läpi, meni miten meni, mutta onhan keskiarvoni kuitenkin yli 6! Laskeminen ei ole minun heiniäni, siksi kompensoin sitä kirjoittamisella.
Äidinkieli, yhteiskuntaoppi ja historia ovat minua kiinnostavia aineita. Pidän kirjoittamisesta, muuten en ehkä löisi näppäimiä toisen perään tätäkään varten. Tähtään äidinkielessä erinomaiseksi kirjoittajaksi, ja täydelliseksi suomen kielen hallitsijaksi. Koskaan ei voi ilmaista itseään liikaa tai liian hyvin.
Harrastan video- ja valokuvausta varsin ahkerasti. Tietokoneeni on monen sadan gigan edestä täynnä kaikenlaisia kuvauksia 2005 vuodesta lähtien, jolloin sain videokameran syntymäpäivälahjaksi. Se tie onkin vienyt minua varsinaiseksi sana-sepoksi; kirjoittamisesta tulee olo, että saa jotakin aikaiseksi ja pystyy palaamaan hyvällä tapaa menneeseen.
Kirjoittamisella ja kuvaamisella on tietty yhteys: ne dokumentoivat ajatuksia ja ympärillä tapahtuvia asioita. Maailma muuttuu jatkuvasti, eikä muistoihin jää kaikkea, saatikka niin tarkasti. Jokainen teksti jää elämään. Siksi olen tyytyväinen oman elämäni materiaalipankista, johon olen kuvannut ja kirjoittanut kaikenlaista jo vuosia. Olen luonut pienen henkilökohtaisen aikakoneen.
Innokkaista kirjoitustaipumuksistani huolimatta, päädyin lehdentekijäksi sattumalta ja ilman hakeutumista. Samalla tavalla, kuin Pertun kanssa: eksyimme erääseen tyhjään luokkaan, jossa kaverimme Juuso oli istuskelemassa. Luokka oli vielä tyhjä, emmekä tienneet että siellä oli käynnistymässä Non Solum –kokous. Lehden silloinen vetäjä, Leena, tuli sisään ja miehitti oven, ikään kuin pyydystäen meidät lehteen. Eipä siihen sanaa saanut väliin ja homma polkaistiin käyntiin. Ensimmäiset jutut tehtiin ”Peran” kanssa kevään 2012 lehteen.
Oleminen mukana Non-Solumissa tömppäsen taas yhden uuden raudan liekkeihin. Kello tuleekin jo puoli kolme yöllä, mutta kirjoittaminen on parhaimmillaan tähän aikaan, kun on täysin hiljaista ja ajatus kulkee. Tästä saa sitten maksaa aamulla… Pääasia kuitenkin on, että pystyn tuottamaan laadukasta tekstiä tähän lehteen teidän luettavaksi!
Juuso Jonninen, 11A
Olen Juuso Jonninen, 17-vuotias toisen vuoden opiskelija Klassikassa.
Päädyin lehden toimitukseen vähän ennen Peraa ja kaimaani Juusoa. Viime keväänä Leena kävi kysymässä minua välitunnin aikana toimintaan mukaan, mihin suostuin. Ensimmäisellä kerralla ainoa tehtäväni oli kuvien ottaminen. Sitä ennen olen toiminut Klassikalla erilaisissa valokuvaustehtävissä. Nyt olen ottanut lisätehtäviä koulun lehden toiminnassa: teen lehden nettiversiota yhdessä muutaman muun toimittajan kanssa ja saatan kirjoittaa seuraaviin numeroihin juttuja.
Olen monelle ensimmäisen vuoden opiskelijalle tuttu tutorointitehtävistä varsinkin kesältä ja syksyltä. Näissä tehtävissä olen pyrkinyt olemaan oma itseni. Itsensä nolaaminen on välillä ihan mukavaa.
Valokuvausharrastukseni aloitin yläkoulun yhdeksännen luokan alussa biologian kasvikokoelman innoittamana. Entisessä yläkoulussani Hatsalassa työskenteli erityisopettajana Siilinjärven Kamerat ry:n (SiiKa ry) puheenjohtaja. Häneltä kysyin silloin neuvoja luontokuvaukseen, ja hän houkutteli kameraseuran toimintaan. Siihen liittymistä en ole katunut, koska sieltä olen saanut paljon oppia. Pääsääntöisesti harrastan luontokuvausta, mikä näkyy mm. koulun lehden kuvissa. Henkilökuvaukseen olen perehtynyt etenkin Klassikan valokuvaustehtävissä. Luontokuvaus on välillä aikaa vievää, mutta hauskaa. Kuvaan pääsääntöisesti eri eläinlajeja, joita on kertynyt reilussa kahdessa ja puolessa vuodessa n. 260. Viime keväänä erikoistuin lintukuvaukseen.
Harrastuksiini kuuluu myös suunnistus Kuopion Suunnistajissa. Suunnistus ja luontokuvaus tukevat hyvin toisiaan, koska maastossa liikuttaessa monet kiinnostavat kuvauskohteet tulevat esille.
Koulussa olen kiinnostunut eniten yhteiskuntaopista, biologiasta, psykologiasta ja kuviksesta. Olen lisäksi kiinnostunut politiikasta. Yo-kirjoitukset aloitan kolmannen vuoden syksyllä biologialla. Lukion jälkeen aion mennä varusmiespalveluksessa sotilaspoliisijohtajakoulutukseen, minkä jälkeen suuntaan yliopistoon lukemaan biologian ja maantiedon opettajaksi tai turvallisuusalalle kuten poliisiksi.
Sitten tarkemmin lehteen kuvaamistani kuvista. Nämä kuvat olen kuvannut pääsääntöisesti tämän vuoden syksynä. Muutama on kylläkin kuvattu vastaavana vuoden aikana vuosi sitten. Kuvauspaikkoina ovat olleet näissä kuvissa pitkälti kotini lähiympäristö Puijonlaaksossa. Kuvat ovat lintuvoittoisia, mutta kuviin mahtuu myös kuvia oravasta, kuutäpläpirkosta ja kameran heilautuskuvia. Heilautustyyli on yksi suosikkikuvaustavoistani, koska sillä saa muovattua kohteen erilaiseksi ilman kuvankäsittelyohjelmaa.
Non SolumSyksy 20123.12.2012