Syksy ja kouluaherrus ovat jo pitkällä ja syyssateet alkavat muuttua pian lumeksi. Syyslomilta palattuaan Klassikka vietti ryhmäytymispäivää, jolloin urheilulukiolaiset tutustuttivat opiskelijoita erilaisiin urheilulajeihin. Pari Non Solumin toimittajaa, eli me, Julia ja Mia, tarkkailivat tapahtumaa. Jakaannuimme aamulla koululle ja Savon Sanomat -areenan jalkapallopisteelle.
Shakki – taktisia siirtoja ja leppoisaa tunnelmaa
Luokassa 201 shakin peluu oli jo täydessä käynnissä. Ilmassa oli jatkuvasti mukavan leppoisaa, siirtoihin liittyvää puheensorinaa. Shakki oli melko monelle aika uusi, erikoinen ja kokeilunarvoinen asia. Erik Rönkä, 11E, kuljeskeli pelaajien joukossa antaen heille hyviä peliin liittyviä neuvoja. Hän kertoi aloittaneensa lajin 10-vuotiaana ja menneensä 11-vuotiaana kerhoon pelaamaan.
– Se on kiinnostava laji, jossa oppii koko ajan uutta. Siihen kuuluu paljon edustusmatkoja myös ulkomailla. Viime helmikuussa kävin Islannissa, Erik kertoo.
– Lajin myötä saa myös uusia kavereita
Shakin huonoksi puoleksi hän nimeää sen, että koulun ja harrastuksen yhteensovittaminen on välillä vaikeaa. Hän kertoo harjoittelevansa joka päivä ja pitävänsä siitä päiväkirjaa. Turnauksissa hän käy pari kertaa kuukaudessa.
Entäpä tulevaisuudensuunnitelmat lajin suhteen? – Haluaisin pelata ammatikseni shakkia. Saahan kisoista palkintorahoja ja pystyy niillä elättämään itsensä. Shakin opettaminenkin on kivaa hommaa.
Mitä mieltä Erik on yleisesti urlusta?
– Onhan se mahtava juttu. Pystyy aamuisin treenaamaan ja sillä tavalla yhdistämään koulun siihen hyvin. Saa kursseja ja saa kurssimääriin myös helpotusta.
Mistä shakista kiinnostuneen kannattaisi mielestäsi aloittaa? – Kuopiossa pyörii maanantaisin Shakin ystävät -kerho. Netissä on myös mahdollista pelata esimerkiksi sivulla www.flyordie.com. Pidän netissä Joensuun shakkikerho -blogia, kannattaa käydä lukemassa!
Lentopallo – erilaisia lyöntejä ja ryhmähenkeä
Seuraava kohde oli lentopallopiste. Siellä aloitettiin erilaisilla verryttelyillä, kuten käsien- ja ranteiden pyörittelyillä ja muilla liikeradan harjoitteluilla. Sen jälkeen siirryttiin lyöntiharjoitteluun; tyylejä siihen olivat hihalyönti, sormilyönti ja iskulyönti. Porukka jakaantui kahtia, ja toinen osa harjoitteli ensin heittämällä tennispalloja seinää vasten. Sitten siirryttiinkin käyttämään ihan oikeaa lentopalloa syöttämällä sitä ensin parille ja lopulta verkon yli. Itse lentopallopeli tuntui olevan melko tasaväkinen, ja alkukankeuden jälkeen rupesi näkymään hienoja lyöntejä. Harjoitus teki mestarin, tässäkin. Ryhmähenki näytti kasvavan toisia tsemppaamalla ja kommunikointi joukkueen jäsenien välillä harjoittui.
Kakkosvuosikurssilainen, Emilia Joensalo, suostui haastatteluun pelien jälkeen. Hän mainitsi kokeilleensa lajia ensimmäistä kertaa toisella luokalla. Emiliaa pari vuotta vanhempi isosisko pelasi lentopalloa, joten hänkin innostui siitä.
Emilia kertoi treenaavansa joukkueen kanssa iltaisin neljä kertaa viikossa. Aamutreenejä hänellä on muutaman kerran viikossa. Yhteensä treenejä on 10–12. Vähän alle puolet koostuu hänen mukaansa fysiikan treenauksesta.
– Nautin treenaamisesta, siitä tulee hyvä olo, adrenaliinitaso kohoaa. Koordinaatio kehittyy. Se piristää päivää mukavasti. Sen avulla pysyy kunnossa ja samalla saa myös kavereita. Pelireissut kuuluvat tietysti myös lajiin.
Entä onko lajissa jotain huonoa?
– Se vie niin paljon aikaa, ettei muuhun jääkään sitä kovinkaan paljon. Mutta olen kyllä hyväksynyt sen. Mahdolliset vammautumiset ovat ikäviä. Joskus jos tulee pelissä monta virhettä peräkkäin, vaatii henkistä kanttia saada itsensä kasaan ja tsempata itseään hyviin suorituksiin.
Emilialla on aika vahvat tulevaisuudensuunnitelmat lajiin liittyen. – Pelaan nyt naisten 1. sarjassa ja tavoitteenani olisi mestaruusliigaan pääseminen. Ulkomailla pelaaminenkin olisi hienoa, mutta siellä on tosi korkeat vaatimukset.
Lajista kiinnostuneita Emilia neuvoo kysymään neuvoja mahdollisilta sitä harrastavilta tutuilta tai ottamaan rohkeasti yhteyttä seuraan. Hänen mukaansa Beach Volley on kevyempi laji aloittaa.
– Jos haluaa lisätietoa lentopallosta, voi mennä katsomaan pelejä ihan paikan päälle. Esimerkiksi Neulamäessä on miesten pelejä viikonloppuisin.
Tyttö pitää urlussa hyvänä aamutreenejä, kurssisuorituksia ja mahdollisuutta kasvattaa treenimäärää.
Päivällä suuntasimme Kuopio-hallille tarkkailemaan lajeja. Huhhuijaa, millainen vilinä siellä kävi! Kaikkialta kuului kannustushuutoja, puheensorinaa ja opettajat kuuluttivat tiedotuksia vähän väliä. Muillakin kouluilla taisi olla siellä jonkin sortin urheilupäivä. Välillä joutui pelkäämään, jäisikö siellä ahkerien pikkujuoksijoiden alle!
Alppihiihtopiste – vauhtia ja tasapainoilua
Alppihiihto on monelle ehkä vähän harvinaisempi ja erikoisempi laji, joten oli hyvä että siitäkin oli piste. Sielläkin startattiin verryttelyillä. Porukka kieri lattialla, teki vatsalihasliikkeitä, eteni vaikka minkälaisin tavoin lattialla: konttaamalla, sivuttain. Pisteeseen kuului myös kapealle tangolle kiipeäminen, sillä pysyminen ja sillä kävely, puomilla kävely ja esteiden ylittäminen. Kierroksen loppuvaiheeseen kuului pukkihyppely ja ehkä se suurimman osan kestosuosikki – juustomereen hyppääminen. Aika hauskannäköistä menoa! Lopuksi porukka otti pallot ja teki niiden avulla tasapainoharjoituksia.
Koulumme abi, Emma Kammonen, näytti osallistujille esimerkkiä radan läpikäymisestä ja antoi haastattelun pisteen päättymisen jälkeen. Hän on aloittanut laskettelun todella pienenä, jo 3-vuotiaana. Hän kertoi pitäneensä siitä aluksi vauhdin takia ja siksi, että se on talvella harrastettavaa. Näin tekemisenpuute ei pääse iskemään kylmänä ja lumisena vuodenaikana.
Hän treenaa kaksi kertaa päivässä, mikä kuulostaa tosi hurjalta. Hän kuitenkin pitää yhden lepopäivän viikossa.
– Murto-osa harjoittelusta koostuu aamutreeneistä. Suurin osa treenaamisesta tapahtuu siis koulun ulkopuolella, Emma kertoi. Hyvänä hän pitää lajissa erityisesti sitä, että pääsee syksyisin harrastusleirille ulkomaille; Suomessa kun ei ole silloin lunta.
Hän kumosi napakasti lajiin liittyvät stereotypiat.
– Monet luulevat, että meille vain pistetään monot ja sukset jalkaan ja että lasketaan sitten vain alas. Ei se ole vain sitä. Tämä on tosi rankka ja myös kallis laji, tuhansia euroja kuluu vuodessa. Se myös vie tosi paljon aikaa ja lajia pitää rakastaa tosissaan.
Aikooko Emma sisällyttää lajin tulevaisuuteensa? – En käy enää kisoissa, mutta liikunta ja treenit jatkuvat normaalisti. Lukion jälkeen urheilu jatkuu liikkumalla ja mahdollisilla urheiluhierojan opinnoilla. Talvisin aion valmentaa junioriharrastajia, vaikka heitä ei olekaan niin paljon kuin ennen. Olisi kyllä hyvä, jos tulisi myös uusia harrastajia.
Mistä uusien harrastajien sitten kannattaisi etsiä tietoa? – Etsikää nettisivuilta oman paikkakunnan hiihtoseura. Täällä Kuopiossa se on PHS eli Kuopion hiihtoseura. Sen valmentajana on Ossi Pirinen, joka oli mukana Klassikan päivässä.
Emman mielipiteet urlusta eroavat muiden haastateltujen kommenteista. – Täällä urlussa on monen lajin harrastajia, mikä on hyvä juttu. On myös hyvä, että tämä on isossa kaupungissa.
Mäkihyppy – rullailua ja ponnistelua
Mäkihyppypisteellä ryhmäläiset laskivat alas liuskaa, jonka takaosassa oli tanko aivan kuin hyppytornissa. Sitten he laskivat skeittilaudan tyyppisellä jutulla liuskan alas ja ponnistivat itsensä patjalle. Kuului monenlaisia naurun purskahduksia ja ”äänitehosteita” kuten karjahtelua.
Kysyin Joonas Lönniltä (10C) ja Jani Korhoselta (09) muutaman kysymyksen lajista. Molemmat ovat innostuneet mäkihypystä melko aikaisin, 13- ja 7-vuotiaina, telkkaria katsellessaan.
Janin treeneihin kuuluvat koulun aamutreenit koulun puolesta kolme kertaa viikossa. Joonas treenaa joka päivä. Hänen ohjelmaansa kuuluu mm. voimistelua ja taitotreeniä.
Mikä onkaan se lajin paras juttu? Hyppääminen, jos pojilta kysytään. – Muissa lajeissa ei voi kokea samoja juttuja.
– Huono puoli on painon kanssa kikkailu. On vaikeaa pitää paino lajiin sopivana, Jani kertoi. Joonas on samaa mieltä, mutta täydentää vielä, että se vaikuttaa ratkaisevasti suoritukseen.
Poikien tulevaisuudensuunnitelmat ovat melko samankaltaiset: He haluavat menestyä maailmalla ja päästä kiertämään Eurooppaa.
– Olisi vaikeaa yhdistää koulu ja urheilu ilman urlua. Kilpailumatkat ja aamutreenit ovat mukavia, Jani sanoi.
Joitakin varmasti kiinnostavat mäkihypyn varusteet ja hinnakkuus. Voisitteko kertoa siitä?
– Aloittelijoille tulee välineet seuran puolesta, eikä laji ole muutenkaan kovin kallis verrattuna joihinkin muihin lajeihin. Lajista saa tietoa ottamalla yhteyttä Puijon hiihtoseuraan ja kysymällä paikanpäältä.
Yleisurheilu – kirppuhyppyjä ja kansainvälisiä unelmia
Yleisurheilupisteellä lajiin tutustujat makasivat selällään ja heittelivät jalkojaan puolelta toiselle. Sen jälkeen olivat vuorossa kirput, joiden tekeminen ei olekaan aivan helppoa. Hypyt alkoivat kuitenkin sujua hienosti, kun lajin harrastajat näyttivät esimerkkiä.
Yleisurheilijoista tapasin Tuomas Rouvalin ja Milla Mikkasen. Rouvali kertoi aloittaneensa harjoittelun 15-vuotiaana, mutta kilpaileminen alkoi jo neljä vuotta aiemmin. Mikkanen puolestaan oli 13-vuotias aloittaessaan treenaamisen. Molemmat kiinnostuivat lajista, kun huomasivat pärjäävänsä siinä. Mikkanen lisäsi, että yleisurheilun monipuolisuus houkutti aloittamaan sen. Heidän mukaansa laji parantaa keskittymistä ja ajankäytön suunnittelu helpottuu. Lisäksi yleiskunto kasvaa. Huonoja puolia ei heti tullut mieleen, mutta lyhyen mietinnän jälkeen Mikkanen keksi yhden.
– Joskus tuntuu siltä, etten jaksaisi treenata ollenkaan. Onneksi tunne ei kuitenkaan kestä kauaa.
Urlusta molemmilla oli paljon positiivista sanottavaa: aamutreenit helpottavat urheilun ja koulun yhteensovittamista, ja pienempi kurssimäärä auttaa jaksamaan. Tulevaisuudessa molemmat tavoittelevat kansainvälistä menestystä.
Sähly – täysillä reikäpallon perässä
Sählyä pelaava Lauri Gunnap on yleisurheilijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että urlu helpottaa koulun ja urheilun yhdistämisessä.
– Aloitin sählyn kaksi vuotta sitten, kun kaverit pyysivät mukaan treeneihin. Olen kyllä ollut aina kiinnostunut lajista.
Gunnapin mukaan sählyä pelattaessa kunto kasvaa ja kilpailun jälkeen on hyvä olo. Huonoja puolia sählyssä ei hänen mielestään ole.
– Unelmani sählyn suhteen on edetä niin pitkälle kuin taidot riittävät. Liigaan asti olisi hienoa päästä, Gunnap kertoi loppuverryttelyn jälkeen. Hetkeä aiemmin salibandypisteellä useat lajin kokeilijat olivat pelanneet nopeatempoisia ”kolme vastaan kolme” -pelejä. Sählykaukalon tunnelma kuvasti Klassikan päivää loistavasti: kentällä painetaan täysillä, mutta kaukalon laidalla otetaan rennosti.
Näiden lajien lisäksi oli mahdollisuus kokeilla mm. tennistä, jääkiekkoa, Jukan juoksuhetkeä ja uintia. Niitä emme valitettavasti päässeet katsomaan, mutta päivä oli mukava ja monipuolinen ja toi hyvää vaihtelua kouluaherrukseen.
Miia Laine ja Julia Pakarinen
Non SolumSyksy 20123.12.2012