Runoutta ja suklaaterapiaa

Kau­an­ko Sinä olet toi­mi­nut opet­ta­ja­na Klas­si­kas­sa? Vuo­des­ta 1977. Olin kyl­lä vä­lil­lä Sii­lin­jär­vel­lä­kin pari vuot­ta.

Mit­kä ovat par­haat puo­let opet­ta­jan työs­sä? Ta­van­o­mai­nen tun­ti­työs­ken­te­ly on mie­les­tä­ni aina ol­lut pa­ras­ta. Kun saa näh­dä op­pi­laan to­del­la ins­pi­roi­tu­van ai­hees­ta, it­sel­le­kin tu­lee on­nis­tu­nut olo. Olen pu­hu­nut nel­jän se­kun­nin sään­nös­tä: jos opet­ta­ja ei saa luok­kaan as­tu­es­saan nel­jäs­sä se­kun­nis­sa jon­kin­lais­ta kon­tak­tia ja yh­teyt­tä op­pi­lai­siin, sitä ei ole tu­los­sa koko tun­nin ai­ka­na, eikä ehkä iki­nä.

Tär­kein­tä ja hoh­dok­kain­ta mie­les­tä­ni on, jos opet­ta­ja pys­tyy he­rät­tä­mään op­pi­laan mie­len­kiin­non opet­ta­maan­sa ai­nee­seen. Jo­kai­nen opet­ta­ja avaa omia ik­ku­noi­taan eri aihe­pii­rei­hin: kir­jal­li­suu­teen, ma­te­ma­tiik­kaan, luon­non­tie­tei­siin jne. Op­pi­las va­lit­see kiin­nos­tuk­sen­koh­teen­sa ja pää­see to­teut­ta­maan toi­vei­taan ja unel­mi­aan.

Opet­ta­ja on kuin saat­ta­ja, joka lä­het­tää mat­kal­le, lait­taa eväät. Op­pi­las on aina se joka läh­tee. Opet­ta­ja jää (tai niin kuin minä, joka läh­den nyt ja op­pi­laat ja kol­le­gat jää­vät).

Kau­an­ko olet ol­lut oh­jaa­mas­sa Non so­lu­min te­ke­mis­tä? Aloit­te­lin leh­den pa­ris­sa 90-lu­vul­la.

Mikä on ol­lut pa­ras­ta leh­den te­ke­mi­ses­sä? Leh­ti on aina ol­lut per­soo­nal­li­nen op­pi­lai­den ääni­tor­vi, jon­ka si­säl­tö on hei­dän suun­nit­te­le­man­sa. Se seu­raa tii­viis­ti omaa ai­kaan­sa, ja on ol­lut mie­len­kiin­tois­ta kat­sel­la sen muut­tu­mis­ta ajan myö­tä. Oma roo­li­ni on ol­lut toi­mia erään­lai­se­na koor­di­naat­to­ri­na, so­pia toi­mi­tuk­sen ta­paa­mi­sis­ta ja muis­ta käy­tän­nön asi­ois­ta op­pi­lai­den kes­kit­ty­es­sä itse leh­den te­koon.

Vuo­sia sit­ten leh­teä teh­tiin kii­reen vilk­kaa väli­tun­neil­la ja pai­net­tiin käsi­käyt­töi­sel­lä ko­neel­la. Se il­mes­tyi pal­jon use­am­min kuin ny­kyi­sin, jos­kus vain ir­to­nai­si­na si­vui­na. Osa teki ku­vi­tus­ta, osa kir­joit­ti jut­tu­ja. Ny­kyi­sin hom­ma toi­mii eri ta­val­la. Uu­sia asi­oi­ta leh­den te­os­sa ovat tait­to ja kaik­kien sii­hen liit­ty­vien atk-jut­tu­jen hal­lin­ta.

Mi­ten toi­voi­sit leh­den ke­hit­ty­vän tu­le­vai­suu­des­sa? Toi­vot­ta­vas­ti se seu­raa ai­kaan­sa myös tu­le­vai­suu­des­sa ja py­syy op­pi­lai­den oma­na jul­kai­su­na. Te­ke­mi­ses­tä me­nee maku, jos te­ki­jöi­tä oh­ja­taan ja mää­räil­lään lii­kaa! Toi­voi­sin, että leh­ti py­syi­si pe­rin­teil­tään ja peri­aat­teil­taan mel­ko sa­man­lai­se­na. Toki nyky­ai­kai­nen tek­niik­ka tuo oman li­sän­sä leh­den hen­keen, mut­ta toi­vot­ta­vas­ti se ei muu­tu lii­kaa eikä siir­ry ko­ko­naan net­tiin, pa­pe­ri­nen ver­sio on eh­do­ton suo­sik­ki­ni!

Mi­ten ha­lu­at viet­tää elä­ke­päi­viä? Ha­lu­an teh­dä kaik­kea sel­lais­ta, mi­hin nor­maa­lis­ti ei ole ol­lut ai­kaa. Pi­dän te­at­te­ris­ta, kon­ser­teis­ta ja näyt­te­lyis­tä, toi­vot­ta­vas­ti eh­din nyt naut­tia niis­tä enem­män ja tot­ta kai viet­tää ai­kaa tyt­tä­ren­poi­ka­ni Ti­mon (3,5 v) kans­sa. Mat­kus­te­lu­kin on lä­hel­lä sy­dän­tä, ha­lu­ai­sin läh­teä uu­des­taan ai­na­kin Pra­haan, Ber­lii­niin ja Roo­maan. Myös ihan ta­val­li­set­kin asi­at saa­vat enem­män ai­kaa, ku­ten ome­nien säi­lön­tä ja tot­ta kai kir­jo­jen lu­ke­mi­nen.

Myös ur­hei­lul­le jää ai­kaa: kep­pi­kä­ve­lyä, jump­paa ja kun­to­sa­lia on nyt mah­dol­li­suus har­ras­taa enem­män. Il­man nii­tä en oli­si hen­gis­sä sel­vin­nyt läpi työn­täy­teis­ten kou­lu­vuo­sien!

Mitä ha­lu­ai­sit sa­noa klas­sik­ka­lai­sil­le? Sai­sio kir­joit­taa kir­jas­saan Kai­nin ty­tär, että rep­puun pi­tää pa­ka­ta elä­män eväik­si ruis­lei­pää ja sham­pan­jaa! Jos jom­pi­kum­pi puut­tuu, ei tule mi­tään. Eli pi­tä­kää ja­lat maas­sa, mut­ta pää pil­vis­sä. Unel­mia ei ole iki­nä lii­kaa.

Rep­pu sel­kään ja mat­kaan!

Myö­tä­tuu­leen

iloi­ses­ti, iloi­ses­ti
Hiuk­set hei­lu­en

Vas­ta­tuu­leen
yl­pe­äs­ti, yl­pe­äs­ti pus­kien.
(Bas­ho)

Lop­puun on pak­ko ky­syä, että mis­tä läh­ti aja­tus suk­laa­te­ra­pi­aan? Op­pi­lai­den ve­ren­so­ke­ri on tun­nil­la lii­an al­haal­la! Suk­laa aut­taa sii­hen no­pe­as­ti. Se myös pi­ris­tää tot­ta kai. Fa­ze­rin päh­ki­nä­suk­laa on eh­dot­to­mas­ti oma suo­sik­ki­ni, mut­ta ei ehkä pa­ras suk­laa­te­ra­pi­aan, sil­lä se ja­kaa mie­li­pi­tei­tä ja jot­kut ovat al­ler­gi­sia.

Kun­ni­a­kuja Lee­nal­le

Tan­ja Var­ti­ai­nen