Koronaviruksen mielestä suunnitelmissani taisi olla jotain vikaa

Yli­op­pi­las­kir­joi­tus­ten tu­los­ten nä­ke­mi­nen konk­re­ti­soi lu­ki­on lop­pu­mi­sen. Ku­ten jo­kai­nen, joka saa tänä ke­vää­nä uu­den val­ko­mus­tan lip­pik­sen, mi­nä­kin olin jo miet­ti­nyt, mitä te­ki­sin lu­ki­on jäl­keen. Suun­ni­tel­mis­sa­ni oli pi­tää väli­vuo­si, hank­kia uusi työ­paik­ka, teh­dä va­paa­eh­tois­työ­tä ja pi­tää tau­koa opis­ke­lus­ta. Naut­ti­sin al­ka­vas­ta ke­säs­tä uu­del­la paik­ka­kun­nal­la uu­siin ih­mi­siin tu­tus­tu­en ja eri puo­lel­la Suo­mea asu­via ys­tä­viä näh­den. Ke­sän alus­sa juh­li­sin lu­ki­os­ta val­mis­tu­mis­ta jär­jes­tä­mäl­lä yli­op­pi­las­juh­lat. 

Ko­ro­na­vi­ruk­sen mie­les­tä suun­ni­tel­mis­sa­ni tai­si olla jo­tain vi­kaa. Työ­pai­kan saa­mi­nen  vai­keu­tui lo­mau­tus­ten myö­tä eikä ys­tä­vi­ä­kään voi en­ti­seen ta­paan ta­va­ta. Ke­vään yli­op­pi­las­juh­lia jou­dut­tiin siir­tä­mään, eikä tar­vit­se ker­toa mitä mat­kus­tus­suun­ni­tel­mil­le ta­pah­tui.

Muu­tok­sis­ta huo­li­mat­ta aion py­syä myön­tei­se­nä ja so­peut­taa tu­ke­vai­suu­den­suun­ni­tel­mi­a­ni uu­siin olo­suh­tei­siin. Näen ko­ro­na­vi­ruk­sen ai­heut­ta­mat muu­tok­set en­nem­min hi­das­te­töys­sy­nä kuin umpi­ku­ja­na. Vaikk­en esi­mer­kik­si täl­lä het­kel­lä pys­ty sa­mal­la ta­val­la nä­ke­mään ys­tä­vi­ä­ni eri paik­ka­kun­nil­ta, olem­me kek­si­neet uu­sia ta­po­ja viet­tää ai­kaa yh­des­sä. Us­kon myös löy­tä­vä­ni mu­ka­van työn, jon­ka kaut­ta saan op­pia li­sää uut­ta. Asi­oil­la on ta­pa­na jär­jes­tyä – ehkä jopa pa­rem­min kuin omis­sa suun­ni­tel­mis­sa.

Kuva: Ma­ri­ka Kaup­pi­nen