Ulkoilun ulkoiset ja sisäiset vaikutukset

Kuva: Jaak­ko Saa­no

Ko­ro­na jat­kuu eikä kou­lus­sa tar­vit­se käy­dä (kou­lua käy­dään mutt­ei kou­lus­sa), jo­ten peri­aat­tees­sa voi olla koko ajan si­säl­lä, vai mitä? Se ei ehkä ole kan­nat­ta­vaa. Ter­veys ja ai­vot kiit­tä­vät, jos ul­koi­lee. Jos en­nen pyö­räi­li tai kä­ve­li kou­luun, kan­nat­taa pyö­räi­lyä tai kä­ve­lyä jat­kaa yhä. Jos ei pyö­räil­lyt tai kä­vel­lyt kou­luun, kan­nat­taa sitä teh­dä nyt. Itse olen pyö­räil­lyt joka arki­aamuna jopa kak­sin­ker­tai­ses­ti päi­vän kou­lu­mat­ko­jen ver­ran, mikä on vir­kis­tä­nyt ja val­mis­ta­nut hy­vin kou­lu­töi­den te­ke­mi­seen. Myös kun­to ko­he­nee. 

Sään­nöl­li­nen ul­koi­lu tai edes jon­kin­lai­nen ul­ko­na käyn­ti pi­tää yllä vuo­ro­kau­si­ryt­miä ja aut­taa pi­tä­mään opis­ke­lu­ajat ku­ris­sa. Ul­koil­la kan­nat­taa kou­lun al­ka­es­sa, sekä myös väli­tun­neil­la/eri ai­nei­den opis­ke­lun vä­lil­lä, jol­loin saa rai­kas­ta il­maa ja voi la­ka­ta miet­ti­mäs­tä edel­li­sen ai­neen si­säl­töä ja siir­tyä seu­raa­vaan hel­pom­min. Minä olen men­nyt enem­män sil­le lin­jal­le, että teen kaik­kien ai­nei­den teh­tä­vät put­keen il­man kun­nol­li­sia tau­ko­ja. Sel­lai­sen ura­kan jäl­keen kan­nat­taa vii­meis­tään kou­lu­ajan lop­pu­es­sa ren­tou­tua. 

Ren­tou­tu­mi­seen on mo­nia ta­po­ja, mut­ta minä ko­ros­tan nyt ul­koi­lun ih­meel­lis­tä voi­maa, enkä puhu muis­ta asi­ois­ta. Ul­koi­luhan on hyvä tapa ren­tou­tua, kos­ka se on ter­veel­lis­tä mo­nin ta­voin. Ul­ko­na tu­lee yleen­sä sei­sot­tua ja lii­kut­tua, kos­ka is­tu­mi­seen ei ole mo­nia paik­ko­ja. Sisäti­lat taas on suun­ni­tel­tu is­tu­mis­ta var­ten. Ul­ko­na au­rin­gon­va­los­ta saa D-vi­ta­mii­nia, ja il­mas­ta saa maa­il­man pa­ras­ta juo­maa eli hap­pea (pait­si että juo­mat ovat yleen­sä nes­te­mäi­siä eikä nii­den ole tar­koi­tus men­nä hen­ki­tor­veen). Jos hap­pi ei ole mie­luis­ta in­ha­loi­ta­vaa, niin il­mas­sa on myös vesi­höy­ryä, maa­il­man oi­ke­as­ti par­haan juo­man kaa­su­ver­si­o­ta. Li­säk­si ul­ko­na ja luon­nos­sa ole­mi­nen on hyväksi mie­lel­le ja ai­voil­le. 

Etä­o­pis­ke­lun hyvä puo­li on se, että oppi­tun­tien­kin ai­ka­na voi teh­dä mitä ha­lu­aa, pait­si jos pi­tää seu­ra­ta ope­tus­ta li­ve­nä. Oppi­kir­jo­ja voi men­nä esi­mer­kik­si lu­ke­maan pi­hal­le tai par­vek­keel­le, riip­puu vä­hän sii­tä, asuu­ko oma­koti­ta­los­sa vai ker­ros­ta­los­sa. Jos vas­taan tu­lee han­ka­la teh­tä­vä, kan­nat­taa ul­ko­na käy­dä ren­tou­tu­mas­sa ja poh­ti­mas­sa teh­tä­vää. Mi­nul­la ei ole tä­hän läh­teik­si mi­tään tiet­ty­jä tie­teel­li­siä tut­ki­muk­sia, mut­ta omas­ta ko­ke­muk­ses­ta tie­dän, että ul­koi­lu ja var­sin­kin luon­nos­sa liik­ku­mi­nen, aut­taa ai­vo­ja rat­kai­se­maan on­gel­mia ja sa­mal­la ren­tou­tu­maan. 

Tä­hän men­nes­sä olen pu­hu­nut vain ul­koi­lus­ta, mut­ta ul­koi­lu­a­han on mo­nen­lais­ta sort­tia. Ur­lut ja muut in­nok­kaat ur­hei­li­jat var­mas­ti tie­tä­vät ul­koi­lun, liik­ku­mi­sen ja ur­hei­lun tär­keyk­sis­tä, ja jat­ka­vat toi­vot­ta­vas­ti liik­ku­mis­ta yhä. Jouk­ku­e­pe­le­jä on näi­nä ai­koi­na kui­ten­kin vä­hän han­ka­la to­teut­taa, jo­ten jo­tain muu­ta pi­tää kek­siä ti­lal­le. 

Hy­vää ul­koi­lua ja lii­kun­taa on kä­ve­ly- tai pyö­räi­ly­lenk­ki. Kä­ve­lyn ohes­sa voi myös juos­ta. Pyö­räi­lys­sä voi myös…pyö­räil­lä no­pe­am­min. Täl­lai­sil­la len­keil­lä voi myös kuun­nel­la ope­tus­ta tai oppi­kir­jo­jen/muun hyö­dyl­li­sen si­säl­töä, jos sitä on saa­ta­va­na pu­hut­tu­na. Kä­ve­lyl­lä voi myös vaik­ka teh­dä it­sek­seen eng­lan­nin walk and talk­ke­ja, jos ha­lu­aa, että ohi­kul­ki­jat tui­jot­ta­vat ih­meis­sään. 

On­han ul­koi­lua myös se, että on vain ul­ko­na. Ne­tis­sä ja leh­dis­sä­hän pu­hu­taan aina sii­tä, kuin­ka ul­koi­lu on niin mah­ta­vaa ai­voil­le ja mie­lel­le ja mie­len­ter­vey­del­le jne. Kan­nat­taa­kin siis ko­keil­la ren­tou­tua ja var­sin­kin opis­kel­la ulko­il­mas­sa. Jos sii­nä vai­hees­sa ei ala koe­nu­me­rot jo nou­se­maan yli yh­den­tois­ta, niin ai­na­kin var­mas­ti ke­väi­nen ulko­ilma on vir­kis­tä­nyt miel­tä, rai­kas­ta­nut hen­gi­tys­tei­tä ja jää­dyt­tä­nyt sor­met. 

Jaak­ko Saa­no