Juuso Kääriäinen 11C
Oletko koskaan pannut merkille saman ilmiön? Uusi kurssi alkaa, eivätkä ihmiset tunne hyvin toisiaan. Luokka pojottaa ahtaassa käytävässä odottamassa opettajaa avaamaan oven. Vain vanhat kaverit puhuvat toisilleen, hekin hiljaisella äänellä, etteivät herätä liikaa huomiota kanssaihmisissä. Kaikki muut räpeltävät puhelimiaan. Niskat vääntyneinä he selaavat valikkoa, sovellustarjontaa tai vaikka kelloa, jotteivät näyttäisi tyhmiltä. Pitää näyttää siltä, että on olevinaan tekemässä jotakin. Sillä vapautuu kiusautuneisuuden tunteesta, joka vaivaa ilmapiiriä, kun jonkun pitäisi murtaa jää ja avata keskustelu. Puhelimen näpertämisellä viestittää myös äänettömästi: minulle et ainakaan ala puhua. Siitä on tullut yleinen tapa.
Tämä nykykulttuurin nysvyys paistaa nykyään läpi joka tilanteessa, missä pitäisi olla vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä hissistä helikopteriin, saunaa lukuun ottamatta. Sekin pois luetaan vain siksi, että Galaksit puristuvat saunassa omiin singularitetteihinsa tehden niistä käyttökelvottomia, toisin sanoen nykyajan puhelin ei kestä saunassa. Tämä on kai ainoa syy, mikseivät ihmiset ole sielläkin älypuhelin kädessään. Mutta onneksi tämä on vain nettisukupolven ongelma, valitettavasti olen juuri tässä veneessä.
Mutta on sitä nysvyyttä muuallakin. Ihmisten toimintaa on hauskaa tarkkailla esimerkiksi linja-autossa. Ensiksi linja-auto täyttyy ikkunapaikoista, sitten muutama ihminen menee istumaan käytäväpaikalle ikkunapaikkalaisten viereen. Kun tarpeeksi nysvä henkilö nousee autoon ja päättää ottaa seisomapaikan, koska ei uskalla istua vieraan viereen ja seisoo mieluummin, murtaa se kamelin selän. Tämän jälkeen kaikki muutkin jäävät seisomaan, vaikka bussissa olisi miten paljon vapaata, joskus myös vaikka penkkipareja olisi täysin tyhjinä.
Puolen vuoden kuluttua iältäni miehen kriteerit täyttävänä henkiönä seuraan ensisijaisesti ikäisteni neitien älypuhelintottumuksia. He ovatkin mielestäni kaiksta eniten hairahtaneet sosiaalisen median ja älypuhelinten tarjoamaan mobiilimaailmaan. He eivät voi edes jääkiekkopeliä seurata, ilman että iPhone (nimenomaan iPhone, koska se on trendi ja osa tyyliä) pyörii jatkuvasti käsissä ja että sillä selataan Facebookia tai jotain kuvapalvelua. Kannattaako siitä sisäänpääsylipusta sitten edes maksaa, jos sillä tullaan jäähalliin vain kertomaan muulle maailmalle siellä olostaan! Linja-autossa kuulin erään tytön sanovan: hirvee paniikki, ku se ei näy mun seinäl’! Fraasin ulosampuja otti osaa puhelimennäpräysrinkiin auton takaosassa.
Senkin lisäksi, että puhelimia ja muita laitteita on pakko käyttää joka paikassa, niin toinen asia on se, ettei niitä osata käyttää. Tosin on ymmärrettävää, ettei kukaan oikeasti lue kolmesataasivuista käyttöehtosopimusta ja tosimiehen kuuluukin toimia ilman käyttöohjeita, mutta moniajopalkin ohjelmien tyhjentäminen jokaisen sovelluksen käytön jälkeen, etenkin aktiivisen viestikeskustelun aikana jokaisen lähetetyn viestin jälkeen, tuntuu jo vainoharhaiselta. Mutta jos ei leikkaa, niin ei leikkaa tai leikatkoon vaikka kiinni. Tekeekö nykytekniikka ihmisistä tyhmiä? Toivottavasti ei, mutta aika näyttää.
Muistan vuosia sitten asentaneeni tietokoneohjelmaa, jossa pyydettiin lukemaan hiivatinmoinen kasa lisenssisopimustekstiä. Senhän sisällön käsittää jo lukemattakin, niissä on aina samat potaskat, tosin yhtäkään en ole lukenut. Joka tapauksessa painoin tekstiin vilkaisemattakaan Hyväksy ja näyttöön tuli teksti: Sinun on luettava käyttöehdot, vieritä tekstirulla alas saakka jatkaaksesi. Tein työtä käskettyä ja lämäsin taas Hyväksy. Tästä seurasi teksti: Siinä ei kauaa kestänyt, käytit lukemiseen aikaa 1,4 sekuntia. Olet luonnonlahjakkuus! Järki käteen näissä asioissa, jos ei muuta. Tuntuu vain, että varsin monelta se jää jonnekin.
Teknologian, sosiaalisen median ja globalisaation uskomattoman nopea kehitys on muokannut käsitystä Internetistä. Nykyään sinne voi heittää kaikenlaista tietoa itsestään, eikä sitä ajatella jälkeen päin.
Varovaisuus on kadonnut. Ja mikäs se netiketti olikaan? Välillä sosiaalisessa mediassa tulee vastaan päivityksiä, joille ei löydy mitään tarkoitusta. Tarvitseeko olla? Ei kai, kuitenkin voisi miettiä, mitä itsestään tai toisesta verkkoon pistää. Älypuhelin sitoo käyttäjänsä tiukasti verkkoon ja on uskomattoman iso osa suurkuluttajien elämää. Nykyään puhutaan jo riippuvuuksista.
Kela siirsi lomakkeensa nettiin, ylioppilaskirjoituksista tulee sähköisiä, myös ihmisten kommunikoinnista on tulossa samaa. Palvelut siirretään verkkoon ja tulevaisuuden konsepti: nysvä täällä, sosiaalinen netissä –lyönee tulevaisuudessa läpi. Kokeile olla räpeltämättä sitä Sumsangia edes päivän, saat vain soittaa ja vastata puheluihin tai viesteihin, tämä on haaste!
Non SolumKevät 201322.2.2013