Kahvin, ikuisen elämän eliksiirin nauttimista aamuisin koulun sinisillä seinillä juostaan kilpaa sitten aamukahdeksalta seinät tulevat tuoksumaan ylioppilaskirjoituksilta, mutta kahvin maku suussa sekoittaa kaikki aistit
Hengitän kahvia vielä kerran ja fillari pyytää minut kyytiinsä Maistan syksyn ja poljen kovempaa
Klassikka toivottaa hyvää huomenta Kasperi odottaa pihassa ja kahvi laskee liukumäkeä hänenkin kurkustaan alas Fillari potkaisee minut epämukavasti pyöräparkkiin ja Kahvin juominen aamulla on kuin lupaus paremmasta, lupausta ei pidetä
Joka aamu darraisena kouluun, siltä se alkaa tuntua – varmaan johtuu siitä lämpimästä teestä, jota join eilen illalla
Naama on kuin Hangon keksi, naama norsunvitulla Pahan unen käsi lepäsi vieläkin olkapäälläni, en saanut viime yönä unta
Asetun sikiöasentoon koulun pihalle ja imen peukaloani Haistan vain itsestäni tihkuvan uupumuksen, silittelen hiljaa koulun lasiovea Hantsuapa taitaa vähän nukuttaa Siinä taitaa käydä nyt niin, että en ehdi ensimmäiselle tunnille
Ja voi olla, että Ami vetää herneen nenään kun imen tunnilla peukaloa ja nukun Ja näytän siltä että potisin darraa
Englannin kertauskurssilla on nyt kaksivuotias abi Uskon silti vahvasti, että tulevaisuutemme on kiinni hyvistä unista
Diamonds aren’t a girls best friend, coffee is!
Kahviautomaatin kuppi tuijottaa minua tunnilla kutsuvasti, väittää olevansa taas sitä elämän eliksiiriä
Taidan karata takaisin tarhaan, ei näistä kirjoituksista mitään tule!
Hanna Fiseha
Non SolumLokakuu 2015 - Luovuuden lumo25.8.2015