Perttu tömisteli kiroillen vastaanottohuoneeseen. Vihdoinkin. Selkä vaikutti vain kipeytyvän istuessa. Onneksi oli vapaapäivä, niin ehtikin odotella.
Helin rintaa oli puristanut koko iltapäivän. Hän pelkäsi sydänkohtausta, jonka oli jo kerran saanut eläkkeelle jäännin jälkeen. Hän liikahteli jatkuvasti penkillä.
Aurora kökötti tietokoneen äärellä ja yritti korostaa tärkeyttään naputtamalla hiirtä kuuluvasti. Todellisuudessa ruudulla välkkyi Candy Crush. Onneksi asiakkaat eivät hoksanneet.
Nina oli kaatunut pahasti jäällä. Hän vartosi jo toista tuntia. Kyyneleet vierivät edelleen poskilla, koska äidin oli pitänyt rientää yövuoroon ja isä ei ollut vielä saapunut.
Kille linkutti kömpelösti vastaanottohuoneesta pois kipsi jalassaan. Lääkärin välinpitämättömyys oli ärsyttänyt häntä. Eikä lekuri edes puhunut hyvin suomea.
Mulunesh luuttusi rivakasti lattioita. Työvuoro oli päättymässä ja Fekadu varmasti jo parkui kotona ruokaa.
Pete rapsutti taas haaraväliään vaivihkaa. Kassien turvotus ja punoitus ei ollut lieventynyt ja kouluterveyenhoitaja oli käskenyt rientää päivystykseen heti koulun jälkeen.
Hannu kuorsasi. Migreeni oli antanut jo periksi.
Vladimir laahusti odotushuoneeseen. Hän sääli näitä sairauksista kärsiviä ihmisiä. Suomalaiset elivät niin epäterveellisesti. Hän kutsui Ninan seuraavaksi.
Nina säikähti. Isä oli vasta matkalla.
Heli lyyhistyi lattialle.
Aurora vilkaisi ruudun yli.
Pete raapi haaraväliään.
Kasperi Riihimäki
Non SolumLokakuu 2015 - Luovuuden lumo25.8.2015