ÄI10 eli luovan kirjoittamisen kurssi on äidinkielen soveltava kurssi. Kurssilla kerrataan aikaisempien äidinkielen kurssien tekstilajeja ja kirjoitetaan myös sellaisia tekstejä, joihin pakollisilla kursseilla ei jää aikaa.
Luovan kirjoittamisen kurssi eroaa muista äidinkielen kursseista siten, että kirjoittaminen on paljon vapaamuotoisempaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kirjoittaja saa suunnitella ja toteuttaa tekstinsä hyvin pitkälti oman mielensä mukaan. Kurssilla kirjoitettavat tekstit ovat hyvin erilaisia ja kurssille osallistuva saa harjaannusta aina henkilökuvauksesta runon kirjoittamiseen.
Kurssi ei myöskään rasita opiskelijaa samalla tavalla kuin monet muut kurssit, sillä koeviikolla ei ole koetta.
Kurssin aikana kehittyy kirjoittajana ja voi syventää omaa osaamistaan sekä jo aikaisemmin opittuja asioita. Kurssista on hyötyä myös äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin ja yleensäkin tulevaisuuteen.
Seuraavilta sivuilta voit lukea näytteitä kurssin luovista tuotoksista.
Inka Hämäläinen
Avun tarpeessa -kokemuksia kurssilta
Abivuosi iskee, hitto, kursseja ei näytä tulevan tarpeeksi. 75 on aivan liian iso numero.
Kooditettu kurssitarjotin ei halua tarjota apua. Mitenköhän selviäisin kemian vitoskurssista? Ykkösvuonna tuli tosiaan se eka pakollinen kurssi käytyä. Voisi sitä kai silti mennä vitoskurssille…
Entäs valokuvauskurssi? En kyllä omista omaa kameraa, mutta pärjäisiköhän siellä snapchatilla? Olisi pitänyt tajuta mennä oppilaskuntaan tai tutoriksi. Mistä ihmeestä revin itselleni kursseja?
Opoille on turha mennä. Se homma on kuin lääkärissä. Sisään ei pääse ilman ajanvarausta ja elämää ei saada kuntoon yrityksistä huolimatta.
Filosofiaa, historiaa, ei aivokapasiteetti kestä sellaista lukemista kirjoitusten lisäksi. Kiikarissa jotain helppoa, minkä voisi vain lutvia läpi. Noukkia se maaginen 75 kurssin luku takataskuun. Kaikki mahdolliset liikuntakurssitkin on tullut jo haalittua kasaan.
Entäs luovan kirjoittamisen kurssi? En kyllä koe olevani mikään maailman luovin ihminen. Kirjoittamisesta kyllä tykkään. Yläasteella tuli jopa miinusta liian pitkistä tarinoista. Kuinka surullista. Lukiossa se sitten tyssäsi. Liian rajoitettuja tehtäviä ja kahden pisteen tekstitaitoja takaisin punakynällä varustettuna. Entistä surullisempaa. Itsetunto ei todellakaan hio taivaan rajoja kirjoittamisen osalta. Voisi sitä kai silti mennä koettamaan… Kyllähän sieltä pois pääsee.
Täähän on oikeasti ihan kivaa. Luokka 205 ja antiikin aikaiset tietokoneet. Ne ikivanhat rotiskot ovat jotenkin sympaattisia ja näppäimistön naputtelu rauhoittaa kummallisesti. Luokka täynnä tulevia kirjailijoita. Kirjaimellisesti.
Kirjoitukset kolkuttelee ovella ja paine kasvaa. Jollain tavalla luovan kirjoittamisen kurssi kuitenkin purkaa sitä stressiä. Omien ajatuksien purkaminen paperille ja vaikeidenkin asioiden läpikäyminen rentouttaa oudolla tavalla. Neljän päivät eivät edes haittaa, vaikka ennen vältin niitä viimeiseen asti. Ehkä olen sittenkin jollain tavalla luova.
Jes, ainakin yksi kurssi lisää tähän saavutusten numeroon, 75.
Luisa Mäklin
Non SolumLokakuu 2015 - Luovuuden lumo25.8.2015