Runo 4

Pu­nai­nen vir­taa nau­ha­na as­fal­til­le,

lan­gan vii­mei­nen säie on kat­ken­nut.

Huu­maa­va tuok­su saa­vut­taa mi­nut,

tu­len luok­se­si läpi syn­kän met­sän.

Pu­nai­nen on tah­ri­nut si­nut,

tah­don si­nut sii­tä huo­li­mat­ta.

Sii­pie­ni is­kut hi­das­tu­vat, lak­kaa­vat.

Olet vih­doin mi­nun.

Nii­na Pek­ka­ri­nen