Taas yksi lehti takana, vielä pari edessä

Kel­lo tu­lee yksi yöl­lä. Tie­to­ko­nee­ni näyt­tö lois­taa va­loa huo­nee­seen. Työ­purs­ke on tie­to­ko­neel­le­kin jo kova paik­ka, sil­lä niin kes­kus­muis­ti, kuin kiin­to­levy­muis­ti uh­kaa­vat lop­pua kes­ken. Rau­dan puo­les­ta hy­vin­kin te­hok­kaak­si hom­maan so­vel­tu­va tie­to­kone hi­das­taa töit­te­ni suo­rit­ta­mis­ta. Avoin­na on kah­del­le näy­töl­le si­joi­tel­tu­na ik­ku­nat leh­tem­me säh­köi­sen tai­ton so­vel­luk­ses­ta, Ve­gas-vi­de­o­e­di­toin­ti­oh­jel­mas­ta ja täs­tä Wor­dis­ta, jo­hon pau­kut­te­len näp­päi­mis­töä­ni mui­den yrit­tä­es­sä nuk­kua. Moni­suo­ri­tus on hy­väs­tä. Kun jois­ta­kin näis­tä töis­tä saa tar­peek­seen, voi vain vaih­taa toi­seen.

Ka­ve­ri­ni ovat Sky­pes­sä pi­de­tys­tä ryh­mä­pu­he­lus­ta yk­si­tel­len, kel­lon kul­kies­sa yön hal­ki jää­neet mat­kan var­rel­le, men­neet nuk­ku­maan. Myös Face­book on tyh­jen­ty­nyt lin­joil­la ole­vis­ta käyt­tä­jis­tä. Reip­paas­ti yli puo­let suo­ma­lai­sis­ta nuk­kuu, olen työ­ni kans­sa yk­sin ja rau­has­sa.

Kat­ri He­le­na soi ra­di­os­ta ja tun­nel­ma on kui­ten­kin työ­aika­lait rik­ko­vas­ta työ­mää­räs­tä ja työs­ken­te­ly­a­jas­ta riip­pu­mat­ta uu­pu­muk­sen li­säk­si myös jo­ten­kin ai­nut­laa­tui­nen. Kai tä­tä­kin osaa kai­va­ta tu­le­vai­suu­des­sa sen me­ne­tet­ty­ään. Näin­hän se on ol­lut aina ja tu­lee myös ole­maan. Sa­non vain it­sel­le­ni, että saan­pa­han näh­dä! Tämä leh­ti si­joit­tuu jo top-3 vii­mei­siin toi­mit­ta­mii­ni Non So­lu­mei­hin, kun täs­tä kou­lus­ta pää­sen toi­vot­ta­vas­ti ete­ne­mään 3. jak­son jäl­keen.

Van­ho­ja te­ke­mi­äm­me leh­tiä ja uu­tis­vi­de­oi­ta kat­sot­ta­es­sa ajan kul­ta­pöly on jo hie­man eh­ti­nyt­kin las­keu­tua muis­to­ja he­rät­tä­viin töi­hin. Kun kou­lum­me leh­teen kir­joit­ta­mi­a­ni van­ho­ja teks­te­jä tai te­ke­mi­äm­me vi­de­oi­ta kat­soo, he­rää tun­ne, että jo­tain olen saa­nut ai­kai­sek­si. Kun van­han leh­den osoit­teen la­too In­ter­net-se­lai­men osoi­te­ri­vil­le tai avaa van­han uu­tis­lä­he­tys­vi­de­on, muis­tan kuin­ka sen jul­kai­su­päi­vää edel­tä­vä­nä yönä tun­sin ole­va­ni ku­ses­sa.

Joka ta­pauk­ses­sa töit­te­ni val­miik­si saa­mi­ses­ta on ol­lut huo­lis­saan use­am­pi­kin äi­din­kie­len­o­pet­ta­ja, mut­ta taas ker­ran yön pi­men­nos­sa tein sen mitä pää­toi­mit­ta­jan pi­tää. Tuo­rein Non So­lum –nu­me­ro ja uu­tis­lä­he­tys on il­mes­ty­nyt ja tar­jol­la on teil­le pal­jon moni­puo­li­sia teks­te­jä, joi­hin muut toi­mit­ta­jat ovat teh­neet ah­ke­ran työ­mää­rän. Heil­lä ei to­sin ole mah­dol­li­suut­ta päi­vi­tel­lä sitä pää­kir­joi­tus­teks­tin koh­dal­la.