Kaalilaatikkopäivinä oli luokassa melkoinen tuoksu

Eeva Haa­vis­to kävi lu­ki­on 1900-lu­vul­la vuo­si­na 81-84 ja kir­joit­ti siis 84 vuo­den ke­vääl­lä. Hän kir­joit­ti äi­din­kie­len, eng­lan­nin, ruot­sin, sak­san sekä sil­loi­sen re­aa­li-ai­neen Eeva ker­too mitä miel­tä on Klas­si­kas­ta seu­raa­vin sa­noin:

”Klas­sik­ka on hyvä ja ar­vos­tet­tu lu­kio, jos­sa on am­mat­ti­tai­toi­set opet­ta­jat. Ny­ky­ään Klas­sik­ka on Kuo­pi­on huip­pua tie­to­tek­nii­kan sekä säh­köis­ten oppi­ma­te­ri­aa­lien hyö­dyn­tä­mi­ses­sä opis­ke­lus­sa.”

Ee­van mu­kaan pa­ras asia Klas­si­kas­sa oli sen per­soo­nal­li­set opet­ta­jat jot­ka opet­ti­vat mie­len­kiin­toi­ses­ti sekä mu­ka­va luok­ka. Hän ker­toi myös luo­kal­li­sen ja luo­kat­to­mas­sa lu­ki­on erois­ta.

Mi­nun mie­les­tä­ni luo­kal­li­ses­sa lu­ki­os­sa oli kiva olla, sil­lä luok­ka­lai­sis­ta tuli hy­vin lä­hei­nen toi­sil­leen, vä­hän niin kuin ylä­as­teel­la. Ruo­kai­lu­kin ta­pah­tui omas­sa luo­kas­sa. Vä­lil­lä, eri­tyi­ses­ti kaa­li­laa­tik­ko päi­vi­nä oli luo­kas­sa mel­koi­nen tuok­su, ker­too Haa­vis­to.

Hä­nen mie­les­tään luo­kat­to­mas­sa lu­ki­os­sa opis­ke­li­joil­le an­ne­taan suu­rem­pi vas­tuu opis­ke­lus­ta eikä omas­ta ryh­mäs­tä tuli niin lä­hei­nen kuin luo­kas­ta. Hän löy­si luo­kat­to­mas­ta lu­ki­os­ta kui­ten­kin yh­den hy­vän puo­len­kin.

Luo­ka­ton lu­kio val­mis­taa opis­ke­li­joi­ta yli­o­pis­to-opis­ke­luun, sil­lä siel­lä ei ole kuin si­sään­otto­ryh­mät.

Kun täl­tä kai­ken ko­ke­neel­ta jo yli 35 vuot­ta sit­ten kir­jot­ta­neel­ta Ee­val­ta ky­syt­tiin mi­ten ku­vai­sit Klas­si­kan hen­keä. Vas­taa hän:

Klas­sik­ka on van­ha kou­lu, ol­lut jo ”Vii­pu­rin” ajois­ta läh­tien. Sil­lä on erin­o­mai­nen mai­ne ja pit­kät pe­rin­teet. Unoh­taa ei saa la­ti­nan lu­ki­joi­ta, joi­ta on ol­lut Klas­si­kas­sa iät ja ajat ja on edel­leen­kin.

Hä­nen par­haat muis­tot Klas­si­kas­ta ovat yli­op­pi­las­päi­vän li­säk­si opis­ke­li­joi­den pi­tä­mät aa­mun­a­vauk­set sekä his­to­ri­an opet­ta­ja Late, joka Ee­van muis­tin mu­kaa sa­noin usein, että ”ih­mi­sen kul­ku täs­sä maa­il­mas­sa on tyh­myy­den ylis­tys” Eeva yh­tyy tä­hän ja ker­too että Late on osit­tain oi­ke­as­sa. Ai­na­kin, jos kat­soo tätä ny­kyi­sen maa­il­man me­noa.

Eeva ker­too kai­paa­van­sa lu­ki­o­a­jois­taan seu­raa­vaa:

Kai­paan nuo­ruut­ta, sil­loin kun oli elä­mä edes­sä ja lu­ki­o­aika oli ki­vaa, kun oli ai­kaa kas­vaa am­ma­tin­va­lin­nan suh­teen.

Eeva ker­too lo­puk­si vie­lä lem­pi­ai­neen­sa, joi­ta oli­vat: his­to­ria, bi­o­lo­gia mu­siik­ki, lii­kun­ta sekä äi­din­kie­li.

Ant­ti Haa­vis­to