Tuomas Sammelvuo - Klassikasta lentopallovalmentajaksi

Haas­ta­tel­ta­va­na oli en­ti­nen klas­sik­ka­lai­nen, ny­kyi­nen Suo­men mies­ten len­to­pal­lo­maa­jouk­ku­een pää­val­men­ta­ja, Tuo­mas Sam­mel­vuo.

1. Kuka oli lempiopettajasi Klassikassa?

Al­kuun ha­lu­ai­sin mai­ni­ta kou­lun sil­loi­sen reh­to­rin Sa­ka­ri Svär­din. Sain hä­nel­tä tuki­o­pe­tus­ta kir­joi­tus­vuon­na, kos­ka jou­duin ole­maan pal­jon pois­sa kou­lus­ta pe­lien ta­kia. Ar­vos­tin hän­tä val­ta­vas­ti. Myös eng­lan­nin opet­ta­ja­ni Pirk­ko Rau­ha­la, bi­o­lo­gi­an opet­ta­ja­ni Mar­ja Tih­ta­ri­nen-Ul­ma­nen, his­to­ri­an opet­ta­ja­ni Ris­to Mau­ko­nen ja lii­kun­nan opet­ta­ja­ni Jyr­ki Blom oli­vat to­del­la hy­viä ja viih­dyin hei­dän ope­tuk­ses­saan. Kaik­ki Klas­si­kan opet­ta­jat oli­vat kyl­lä hy­viä. Edel­lä mai­nit­tu­jen opet­ta­jien kans­sa tuli vain ol­tua enem­män te­ke­mi­sis­sä.

2. Mikä oli lempiaineesi koulussa? (jokin muu kuin liikunta)

His­to­ria eh­dot­to­mas­ti, tyk­kä­sin hir­ve­äs­ti his­to­ri­an opis­ke­lus­ta.

3. Mitä aineita kirjoitit? Millaisia arvosanoja sait?

Kir­joi­tin muis­taak­se­ni eng­lan­nin, pit­kän ma­ti­kan, ruot­sin, äi­din­kie­len ja re­aa­lin. Tai­sin B:n tai C:n pa­pe­rit kir­joit­taa.

4. Mikä oli mieleenpainuvin muisto Klassikasta?

Ruo­kai­lut. Sai aina ha­kea niin pal­jon li­sää ruo­kaa kuin ha­lu­si. Mi­nut tai­det­tiin myös va­li­ta vuo­den ur­hei­lu­lu­ki­o­lai­sek­si sinä vuon­na kun kir­joi­tin, ja sain reh­to­ri Sa­ka­ri Svär­dil­tä elin­i­käi­sen syön­ti­oi­keu­den kou­lul­la. Klas­si­kas­sa oli myös hyvä hen­ki ja ilma­pii­ri ja siel­lä oli kiva olla. Tie­tys­ti ki­vat ka­ve­rit jäi­vät myös mie­leen, ja tai­si­han se Pet­ra­kin (vai­mo) siel­tä löy­tyä.

5. Mitä teet nykyään?

Pää­työ­ni on toi­mia mies­ten len­to­pal­lo­maa­jouk­ku­een pää­val­men­ta­ja­na. Ke­hi­tän myös suo­ma­lais­ta len­to­pal­loa ja mi­nul­la on vas­tuu huip­pu­len­to­pal­lon ke­hi­tyk­ses­tä sekä len­to­pal­lon lin­jauk­sis­ta Kuor­ta­neel­la nuor­ten val­men­nus­kes­kuk­ses­sa. Teen myös puhe­toi­mek­si­an­to­ja eli käyn pu­hu­mas­sa yri­tyk­sil­le ja eri­lai­sil­le työ­yh­teisöil­le. Työs­sä­ni ra­kas­tan eri­tyi­ses­ti sitä, että saan aut­taa mui­ta ih­mi­siä on­nis­tu­maan. Työ­ni on haas­ta­vaa ja mie­len­kiin­tois­ta.

6. Millaista urheilun ja opiskelun yhdistäminen oli lukioaikana?

Haas­ta­vaa. Pe­la­sim­me tuol­loin KuPs Vol­leyn kans­sa mes­ta­rei­den lii­gas­sa, ja olin to­del­la pal­jon pois kou­lus­ta. Opet­ta­jat suh­tau­tui­vat pois­sa­o­loi­hin to­del­la hy­vin ja kä­vi­vät jopa kat­so­mas­sa pe­le­jä. Lop­pu­jen lo­puk­si opis­ke­lun ja ur­hei­lun yh­dis­tä­mi­nen su­jui kui­ten­kin hy­vin, ja sain hy­vät opit mu­kaan Klas­si­kas­ta.

7. Millaista on lentopalloilijan arki?

Pe­laa­ja­na arki on yk­sin­ker­tais­ta: le­vä­tään, har­joi­tel­laan, le­vä­tään ja har­joi­tel­laan sekä tie­tys­ti myös syö­dään vä­lis­sä. Har­joi­tus­kau­del­la meil­lä on yleen­sä vii­si päi­vää tree­niä ja vii­kon­lop­pu le­poa. Len­to­pal­loi­li­jan arki on myös mah­ta­vaa, vaik­ka­kin ku­rina­lais­ta ja vaa­tii pal­jon uh­rauk­sia. Mie­les­tä­ni se on myös an­toi­saa, ja olem­me etu­oi­keu­tet­tu­ja saa­des­sam­me edus­taa Suo­mea ja Suo­men vä­re­jä sekä tar­jo­ta ih­mi­sil­le elä­myk­siä.

Val­men­ta­ja­na päi­vän ryt­mi on peri­aat­tees­sa sama, mut­ta jo­kai­nen päi­vä on kui­ten­kin aina eri­lai­nen. Jo­nain päi­vä­nä joku pe­laa­ja saat­taa olla huo­nol­la pääl­lä ja toi­nen taas hy­väl­lä, päi­vis­sä on aina pie­niä muut­tu­jia. Se on myös eri­lais­ta, kos­ka it­sel­lä on vas­tuu kai­kes­ta, ja me­nes­tyk­sen kan­nal­ta kaik­ki pie­net asi­at ovat tär­kei­tä. Kai­ken kaik­ki­aan val­men­ta­jan arki on eri­lais­ta kuin pe­laa­jan.

8. Mikä oli unelma-ammattisi lukioikäisenä? Toteutuiko se?

Len­to­pal­loi­li­ja, ja kyl­lä to­teu­tui. Mi­nul­le oli täy­sin sel­vää, että ha­lu­sin tul­la am­mat­ti­lais­len­to­pal­loi­li­jak­si. Suun­ni­tel­ma­ni oli käy­dä lu­kio lop­puun, suo­rit­taa va­rus­mies­pal­ve­lus ja läh­teä pe­laa­maan. Pa­ri­kymm­pi­se­nä Rans­kaan läh­ties­sä­ni ase­tin it­sel­le­ni ta­voit­teek­si, että opet­te­len jo­kai­sen maan kie­len, mis­sä pe­laan. Ta­voit­tee­ni to­teu­tui lu­kuun ot­ta­mat­ta ja­pa­nia.

9. Mitä haluaisit sanoa 17-vuotiaalle itsellesi?

Hmm, hyvä ky­sy­mys. Ha­lu­ai­sin sa­noa, että älä kos­kaan lak­kaa unel­moi­mas­ta, ja tee töi­tä. Kaik­ki on mah­dol­lis­ta, kun jak­saa us­koa unel­miin. Muis­ta, että elä­mäs­sä on sil­ti muu­ta­kin kuin len­to­pal­lo. Mi­hin iki­nä me­net­kin, muis­ta isän opit. Kun­ni­oi­ta ja ar­vos­ta toi­sia ih­mi­siä ja luo­ta it­see­si.

10. Minkä vinkin antaisit Klassikan opiskelijoille?

Ope­tel­kaa löy­tä­mään omia vah­vuuk­sia, ja us­kal­ta­kaa sa­noa it­sel­len­ne, mis­sä olet­te hy­viä. Yrit­tä­kää löy­tää työ/am­mat­ti/ur­hei­lu/mikä ta­han­sa asia, mis­tä pi­dät­te ja teh­kää sitä. Ol­kaa val­mii­ta kes­tä­mään myös vas­toin­käy­mi­siä, sil­lä usein ne kas­vat­ta­vat kaik­kein eni­ten. Ol­kaa yl­pei­tä sii­tä että saat­te olla Klas­si­kas­sa.

11. Missä maassa olet viihtynyt parhaiten pelaajaurallasi? Miksi?

Elä­män kan­nal­ta Ita­li­as­sa, siel­lä oli yk­sin­ker­tai­ses­ti kiva elä­mä. Ur­hei­lun kan­nal­ta Ve­nä­jäl­lä, siel­lä pe­la­sin par­haat vuo­te­ni.

12. Mikä oli suosikki kouluruokasi?

Kyl­lä se ma­ka­ro­ni­laa­tik­ko oli aika hy­vää. Tyk­kä­sin kyl­lä kai­kis­ta ruu­is­ta. Tai­si vie­lä olla niin­kin, että sain isom­man lau­ta­sen, kun tuli syö­tyä niin pal­jon.

Eli­na Män­ty­saa­ri, Mari Sii­mes, Jaak­ko Rop­po­nen

(Ku­vat Tuo­mas Sam­mel­vuon lu­val­la)