Helka Nurmi - rakastin työtäni

Ny­kyi­nen elä­ke­läi­nen, en­ti­nen äi­din­kie­len­o­pet­ta­ja Hel­ka Nur­mi työs­ken­te­li Klas­si­kas­sa lä­hes nel­jän­nes vuo­si­sa­dan ajan. -Vuon­na 1967  mi­nut ni­mi­tet­tiin suo­men kie­len leh­to­rik­si. Sil­loi­nen oppi­lai­tos tun­net­tiin ni­mel­lä Kuo­pi­on klas­sil­li­nen yh­teis­ly­seo. Suo­men kie­len opet­ta­jas­ta tuli pa­ris­sa vuo­si­kym­me­nes­sä äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den opet­ta­ja, eläk­keel­le jäin Kuo­pi­on klas­sil­li­sen lu­ki­on leh­to­rin vi­ras­ta. Nur­mi ker­too työs­ken­nel­leen­sä en­nen Klas­sik­kaa kuu­si vuot­ta sil­loi­ses­sa Kuo­pi­on tyt­tö­ly­se­os­sa, joka oli hie­man laa­jem­pi kuin Klas­sik­ka. Klas­si­kas­sa toi­mi pit­kään kak­si kou­lua: pe­rus­kou­lun ylä­aste ja lu­kio, kum­mal­la­kin oma reh­to­rin­sa, omat opet­ta­jan­sa.

Opin tun­te­maan op­pi­laa­ni käsi­alaa myö­ten, mo­nia ope­tin jopa kah­dek­san vuot­ta, Nur­mi muis­te­lee

-Ra­kas­tin työ­tä­ni. Eri­tyi­ses­ti muis­tan kou­lun ener­gi­sen ja va­loi­san ilma­pii­rin. Sekä kou­lu että yk­sit­täi­nen luok­ka pur­su­si elä­mää, Nur­mi ker­too.

Nur­mi ker­too tuo­neen­sa tun­neil­la esiin omia mie­li­pi­tei­tään alku­pe­räi­sis­tä suun­ni­tel­mis­taan huo­li­mat­ta. -Tun­neil­la teh­tiin myös pal­jon työ­tä.

-Mie­lee­ni on jää­nyt ta­paus, jos­sa jo­kin kok­ko­la­lai­nen ho­tel­li oli lä­het­tä­nyt erääl­le kou­lun kiek­koi­li­jal­le reis­suun unoh­tu­neen kir­jan, Il­ma­ri Ki­an­non Pu­nai­sen vii­van. Kir­ja tuli tar­pee­seen lu­ki­on vii­meis­tä käy­väl­le, ko­ti­mai­sen kir­jal­li­suu­den kurs­sin suo­rit­ta­jal­le.

Kul­tai­sia muis­to­ja Nur­mel­la on mui­ta­kin. -Suo­men jal­ka­pal­lo­jouk­ku­ee­seen pääs­syt ja ulko­mail­le läh­te­nyt Leo Hout­so­nen sai luok­ka­to­ve­reil­taan ru­no­ja mu­kaan­sa hen­gen­ra­vin­nok­si.

Luo­kan­val­vo­ja­na saa­toin on­gel­ma­ta­pauk­sis­sa ajaa jopa maal­le op­pi­lai­de­ni ko­tiin.Ker­ran erään maa­lais­ta­lon ty­tär toi äi­dil­tään ter­vei­se­nä hin­kil­li­sen vas­ta­poi­ki­neen leh­män mai­toa!

-Ha­lu­an myös mai­ni­ta Si­ni­set huu­let, eli sil­loi­set äi­din­kie­len­o­pet­ta­jat. Lai­nauk­se­na sini­huul­ten ko­kous­kir­jas­ta (maa­lis­kuu 1975) ta­voit­tei­ta: ” 1) Py­syä hen­gis­sä pit­kään ja laa­duk­kaas­ti, 2) Si­ni­set aja­tuk­set, 3) Yllä­pi­tää ku­li­naa­ri­sia ym. nau­tin­to­ja, 4) Yl­lät­tää, yl­lät­tää, 5) Kir­ja­ta tun­nel­mia ja tun­to­ja, 6) Huo­leh­tia, ett­ei res­si eikä rust­raa­tio yl­lä­tä, ruu­mas­ta ei vä­liä, ra­pu­la vain an­sai­tus­ti, 7) Voit­taa  ja soit­taa uu­det yl­lät­tä­vät hu­as­teet, 8) Is­tut­taa puu, pui­ta, muu­ta.”

Nur­mi poh­tii uu­tis­ta, jos­sa ker­rot­tiin, mi­ten vä­sy­nei­tä, suo­ras­taan
uu­pu­nei­ta, en­nen kaik­kea ha­lut­to­mia op­pi­laat ja opis­ke­li­jat ovat. Hän kom­men­toi asi­aa mie­hel­leen: Kuin­ka­han tut­ki­mus on teh­ty… Ei sii­nä ai­na­kaan Klas­sik­ka ole mu­ka­na.

Klas­si­kas­ta Nur­mi ker­too kai­paa­van­sa eni­ten ener­gi­syyt­tä, sekä sitä ’me teem­me sen’-, ’me kek­sim­me sen’-, ’me rat­kai­sem­me sen’ -hen­keä. Hän ker­too tä­män hen­gen in­nos­ta­neen myös opet­ta­jaa työs­sään ja kuu­lu­neen mo­neen isoon­kin luok­kaan.

Entä mi­ten ar­vos­tet­tu ja ko­ke­nut äi­din­kie­len­o­pet­ta­ja ha­lu­ai­si on­ni­tel­la 75-vuo­ti­as­ta Klas­sik­kaa? -Scho­la nost­ra – mei­dän kou­lum­me. Toi­von sen ke­hit­ty­vän mah­dol­li­suuk­sia luo­va­na ja ra­jo­ja rik­ko­va­na, muu­tos­ha­kui­se­na opin­ah­jo­na.

Ny­kyk­las­sik­ka­lai­set, te olet­te nyt kou­lun kas­vot. Tu­tus­tu­kaa toi­siin­ne, ju­tel­kaa kes­ke­nän­ne, ker­to­kaa myös omas­ta kou­lus­ta, mei­dän kou­lus­tam­me. Se on muis­to­na­kin voi­ma­vara.

Pet­ra Komp­pu­la

Vi­vat Klas­sik­ka!