Klassikan henki - kiitollisuutta siitä, että saa olla innostavien ja upeiden ihmisten ympäröimänä

Mil­lä ni­mel­lä sitä ha­lu­aa­kaan kut­sua, tii­mi-, jouk­kue tai klas­si­kan hen­ki, on ol­lut hie­noa pääs­tä osak­si sitä. En voi kui­ten­kaan olla kum­mas­te­le­mat­ta, mis­tä tämä yl­peys yh­tei­ses­tä opin­ah­jos­ta poh­jaa.

Ylä-as­teel­la ol­les­sa­ni oli kaik­ki kou­luun liit­ty­vä puhe ne­ga­tii­vi­suu­den vä­rit­tä­mää, va­lit­ta­mis­ta ja ikuis­ta ”ruo­ho on vih­re­äm­pää ai­dan toi­sel­la puo­lel­la” -synd­roo­maa. Vaik­ka kaik­kien ylä­aste­muis­tot ei­vät on­nek­si ole niin ääri­pääs­tä kuin oma­ni, pys­tyy suu­rin osa sil­ti yh­ty­mään sii­hen, että yl­peys yh­tei­ses­tä kou­lus­ta on syt­ty­nyt kun­nol­la vas­ta lu­ki­os­sa.

Muu­tos tun­tuu läh­te­vän sii­tä aja­tuk­ses­ta, että tämä lu­kio on jo­kai­sen oma va­lin­ta. Vaik­ka se ei oli­si joka päi­vä kou­luun läh­ties­sä pääl­lim­mäi­se­nä mie­les­sä, on tä­hän lu­ki­oon ha­et­tu ja pääs­ty omas­ta ha­lus­ta. Halu pääs­tä Klas­sik­kaan on omal­la koh­dal­la­ni muut­tu­nut ha­luk­si teh­dä lu­ki­os­tam­me po­si­tii­vi­nen ja in­nos­ta­va paik­ka. Paik­ka, joka on ylä-as­ten ah­ke­roin­nin ja yli 30 vii­kot­tai­sen tun­nin ar­voi­nen.

Klas­sik­ka on tar­jon­nut edel­ly­tyk­set mi­nul­le ja mo­nil­le muil­le unel­mien ta­voit­te­luun.

Pa­ras­ta on juu­ri se, että Klas­sik­ka ei ole alus­ta vain yh­den­lai­sil­le unel­mil­le. Tu­le­vai­suu­den lää­kä­rit, huip­pu-ur­hei­li­jat ja –tu­bet­ta­jat is­tu­vat sa­mas­sa ruo­ka­lan pöy­däs­sä kan­nus­ta­mas­sa toi­si­aan. On ins­pi­roi­vaa näh­dä kans­sa­o­pis­ke­li­joi­ta lait­ta­mas­sa it­sen­sä li­koon ja te­ke­mäs­sä töi­tä ta­voit­tei­den­sa eteen.

Ha­lu­an us­koa tai vä­hin­tään toi­voa, että lu­ki­oi­den kes­ken ei ja­et­ta­si kak­kos- tai kol­mos­si­jo­ja. Ha­lu­an us­koa, että kaik­kien lu­ki­oi­den op­pi­laat tun­ti­si­vat ole­van­sa pai­kas­sa, jos­ta voi­vat olla yl­pei­tä. Yl­peys, jota tun­nem­me kou­lun­hen­ges­tä on sa­man­lais­ta kuin yl­peys omas­ta per­hees­tä tai ur­hei­lu­jouk­ku­ees­ta. Se on kii­tol­li­suut­ta sii­tä, että saa olla in­nos­ta­vien ja upei­den ih­mis­ten ym­pä­röi­mä­nä.

So­fia Kont­ro