Jäkälät - ilman laadun bioindikaattorit

1. TYÖN TARKOITUS

Työn tar­koi­tuk­se­na on tut­kia il­man ti­laa Kuo­pi­os­sa ar­vi­oi­mal­la män­ty­jen run­ko­jä­kä­lien kun­toa ja esiin­ty­mis­tä. Ar­vi­oi­daan mm. jä­kä­lien peit­tä­vyyt­tä, laji­mää­rää sekä kun­toa. Ver­taam­me sen jäl­keen saa­tu­ja tu­lok­sia ai­em­min Kuo­pi­os­sa teh­tyi­hin jä­kä­lä­kar­toi­tuk­siin. Tar­koi­tuk­se­nam­me on myös ver­ra­ta eri kas­vu­pai­kois­sa kas­va­vien jä­kä­lien kun­toa (Pääs­tö­läh­tei­den lä­hei­syy­des­sä kas­va­via jä­kä­liä sekä kau­em­pa­na pääs­tö­läh­teis­tä kas­va­via jä­kä­liä).

2. JOHDANTO JA TEORIA

2.1. Yleis­tä il­man­saas­teis­ta ja hap­pa­moi­tu­mi­ses­ta

Ener­gi­an­tuo­tan­to ja lii­ken­ne pe­rus­tu­vat ny­kyi­sin pää­a­si­as­sa fos­sii­li­siin polt­to­ai­nei­siin. Näi­tä pol­tet­ta­es­sa, hii­len va­pau­tu­mi­sen ohel­la, polt­to­ai­nei­den si­säl­tä­män ri­kin pa­la­mi­ses­sa syn­tyy rik­ki­di­ok­si­dia ja ty­pen pa­la­mi­ses­sa ty­pen ok­si­de­ja. Nämä ai­heut­ta­vat luon­non hap­pa­moi­tu­mis­ta eli pH:n las­kua. Sa­mal­la nämä ri­kin- ja ty­pen ok­si­dit hei­ken­tä­vät il­man­laa­tua.

2.2. Jä­kä­lät bio­in­di­kaat­to­rei­na

Puil­la kas­va­vat jä­kä­lät so­vel­tu­vat erit­täin hy­vin bio­in­di­kaat­to­reik­si eli il­men­tä­jä­la­jeik­si il­man­saas­tei­den, eten­kin hap­pa­moi­tu­mi­sen, suh­teen, sil­lä jä­kä­lät re­a­goi­vat il­man pi­laan­tu­mi­seen erit­täin her­käs­ti. Tämä joh­tuu sii­tä, että jä­kä­lien ra­vin­non­saan­ti riip­puu ym­pä­röi­väs­tä il­mas­ta sekä sa­tees­ta. Tä­män seu­rauk­se­na jä­kä­lien suo­jaa­va pin­ta­ker­ros on ohut tai se puut­tuu ko­ko­naan, jot­ta jä­kä­lät voi­si­vat tur­va­ta ra­vin­non­saan­nin. Sen ta­kia ra­vin­tei­den ohel­la myös mo­net hai­tal­li­set ai­neet pää­se­vät hel­pos­ti jä­kä­lien sisä­o­siin, joka ai­heut­taa jä­kä­lään pa­ho­ja vau­ri­oi­ta. Jä­kä­lät ovat myös pit­kä­i­käi­siä, jo­ten nii­hin ker­tyy hai­tal­li­sia ai­nei­ta pit­käl­tä ajal­ta.

3. TUTKIMUSVÄLINEET- JA YMPÄRISTÖ

3.1. Tut­ki­mus­vä­li­neet

Käy­tim­me tut­ki­muk­ses­sam­me läpi­nä­ky­vää pa­pe­ria sekä lyi­jy­ky­nää pis­te­kar­toi­tuk­sen te­ke­mi­seen. Li­säk­si käy­tim­me kir­jan as­teik­koa ar­vi­oi­des­sam­me jä­kä­lien kun­toa.

3.2. Tut­ki­mus­ym­pä­ris­tö

Tut­ki­mus­ym­pä­ris­tö­näm­me toi­mi Kuo­pi­os­sa si­jait­se­va Pui­jon met­sä sekä auto­tien vie­rus. Pui­jon met­sän ole­tim­me ole­van saas­teil­ta puh­taam­pi, kuin tien vie­rus.

4. TYÖN SUORITUS

Työn suo­rit­ta­mi­nen aloi­tet­tiin va­lit­se­mal­la kol­me sa­tun­nais­ta män­tyä pääs­tö­läh­teen (vil­kas auto­tie) lä­hei­syy­des­tä. Tä­män jäl­keen tut­kit­tiin kun­kin män­nyn pin­nal­la ole­via jä­kä­liä erik­seen alla mai­ni­tuil­la tut­ki­mus­me­ne­tel­mil­lä. Sit­ten siir­ryim­me Pui­jon met­sään va­lit­se­maan uu­det kol­me sa­tun­nais­ta män­tyä ja teim­me sa­mat tut­ki­muk­set. Kun­kin puun tu­lok­set jo­kai­ses­ta tut­ki­mus­me­ne­tel­mäs­tä kir­jat­tiin erik­seen omal­le pa­pe­ril­leen.

4.1. Jä­kä­lien peit­tä­vyys

Jä­kä­lien tut­ki­mi­nen aloi­tet­tiin tut­ki­mal­la jä­kä­lien peit­tä­vyyt­tä. Tämä teh­tiin pis­te­mat­rii­si­me­ne­tel­mäl­lä, jos­sa ruu­dul­li­nen, läpi­nä­ky­vä pa­pe­ri kiin­ni­tet­tiin män­nyn pin­taan n. 150cm kor­keu­teen. Sen jäl­keen las­ket­tiin kuin­ka mo­nes­sa vii­vo­jen leik­kaus­pis­tees­sä on jä­kä­lää. Myö­hem­min il­moi­tet­ta­va peit­tä­vyys­ar­vio il­mai­see jä­kä­lien peit­tä­mien leik­kaus­pis­tei­den luku­mää­rän.

4.2. Jä­kä­lä­la­jien tut­ki­mi­nen

Tut­kit­tiin sil­mä­mää­räi­ses­ti eri jä­kä­lä­la­jien mää­rää eli jä­kä­lä­la­jien moni­muo­toi­suut­ta jo­kai­ses­ta tut­ki­mus­koh­tee­na ol­lees­ta män­nys­tä. Män­nyis­tä otet­tiin myös ku­via jois­ta jä­kä­lä­la­je­ja ana­ly­soi­tiin myö­hem­min.

4.3. Sor­mi­pai­su­kar­ve­jä­kä­län kun­non tut­ki­mi­nen

Ar­vi­oi­tiin jo­kai­ses­ta män­nys­tä sor­mi­pai­su­kar­ve­jä­kä­län vau­ri­o­luok­ka kir­jan an­ta­man luo­ki­tuk­sien mu­kaan as­tei­kol­la 1-4. Ha­vain­noin­ti teh­tiin sil­mä­mää­räi­ses­ti ver­taa­mal­la kun­kin män­nyn jä­kä­liä kir­jan ku­viin. Luo­ki­tuk­ses­sa luok­ka 1. tar­koit­taa jä­kä­lien ole­van ter­vei­tä, haa­ro­via sekä ulos­päin ku­rot­ta­via. Luok­ka 1. on siis nor­maa­li. Luok­ka 2. Tar­koit­taa lie­vää vau­ri­o­ta eli jä­kä­lät ovat kitu­kas­vui­sia sekä ha­vait­ta­vis­sa on lie­viä väri­muu­tok­sia. Luok­ka 3. tar­koit­taa sel­vää vau­ri­o­ta. Luo­kas­sa 3. jä­kä­lät ovat kes­kel­tä ryp­pyi­siä, vi­her­tä­viä tai tum­mia. As­teik­kom­me huo­noim­mas­sa luo­kas­sa, luo­kas­sa 4. jä­kä­lät oli­vat pie­niä sekä ryp­pyi­siä. Tämä tar­koit­taa pa­haa vau­ri­o­ta.

5. TULOKSET JA NIIDEN KÄSITTELY

5.1. Tu­lok­set

Kir­ja­sim­me tu­lok­set puu­koh­tai­ses­ti aloit­ta­en tien vie­rei­sis­tä puis­ta siir­ty­en sit­ten met­sän pui­hin.

Tien vie­rei­set puut:

Puu 1.:

Puu 1. sai jä­kä­lien kun­to­ar­vi­os­ta luo­kan 3. Tä­män puun pin­nal­la jä­kä­lis­tä huo­ma­si, että nii­den kas­vu­paik­ka si­jait­si pääs­tö­läh­teen vie­res­sä. Peit­tä­vyys­ar­vio puus­sa 1. oli 67. Puus­sa ei siis ol­lut ko­vin­kaan pal­jon jä­kä­lää.

Puu 2.:

Puu 2. sai jä­kä­lien kun­to­ar­vi­os­ta luo­kan 2. Pis­te­kar­toi­tuk­ses­sa saa­tu peit­tä­vyys­ar­vio puus­sa 2. oli 122. Täs­sä puus­sa jä­kä­lää oli jo suh­teel­li­sen pal­jon, ja se oli mel­ko hyvä­kun­tois­ta.

Puu 3.:

Puu 3. sai jä­kä­lien kun­to­ar­vi­os­ta luo­kan 3. Peit­tä­vyys­ar­vio puus­sa 3. oli 75. Täs­sä män­nys­sä jä­kä­lää oli suun­nil­leen yhtä pal­jon kuin puus­sa 1. ja jä­kä­lä oli suun­nil­leen sa­man­lai­ses­sa kun­nos­sa.

Met­sän puut:

Puu 4.:

Puu 4. sai kun­to­ar­vi­os­ta luo­kan 1. Puus­ta huo­ma­si heti jä­kä­lien ole­van hyvä­kun­toi­sia ja ter­vei­tä. Peit­tä­vyys­ar­vio puus­sa 4. oli 347. Täs­sä puus­sa jä­kä­lää oli huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin edel­li­sis­sä.

Puu 5.:

Puu 5. sai kun­to­ar­vi­os­ta myös luo­kan 1. Peit­tä­vyys­ar­vio puus­sa 5. oli 170.

Puu 6.:

Puu 6. sai kun­to­ar­vi­os­ta luo­kan 2. Peit­tä­vyys­ar­vio puus­sa 6. oli 80.

Tien vie­res­sä jä­kä­lien kun­to­ar­vi­oi­den kes­ki­arvo oli sel­väs­ti huo­nom­pi, kuin met­säs­sä. Kaik­kien tut­ki­miem­me jä­kä­lien kun­to­ar­vi­oi­den kes­ki­arvo on ta­san 2.

5.2. Jä­kä­lä­la­jit

Löy­sim­me män­nyis­tä usei­ta jä­kä­lä­la­je­ja. Sor­mi­pai­su­kar­ve­jä­kä­lä oli ylei­sin jä­kä­lä­laji tut­ki­mis­sam­me män­nyis­sä. Sitä oli sekä tien vie­res­sä kas­va­vil­la män­nyil­lä sekä met­säs­sä. Met­sän män­nyis­sä oli jon­kin ver­ran naa­vo­ja ja lup­po­ja. Nii­tä ei kui­ten­kaan juu­ri­kaan esiin­ty­nyt pääs­tö­läh­teen lä­hei­sis­sä män­nyis­sä.

6. TULOSTEN TARKASTELU JA POHDINTA

6.1. Tu­los­ten ver­tai­lu ai­kai­sem­piin jä­kä­lä­kar­toi­tuk­siin Kuo­pi­os­sa

Tu­lok­sia ver­ra­taan vii­mei­sim­pään 2013 vuon­na Kuo­pi­os­sa teh­tyyn jä­kä­lä­kar­toi­tuk­seen. Kun­to­ar­vi­ois­ta saa­mam­me kes­ki­arvo oli 2. Tämä oli suun­nil­leen sama kuin vuo­den 2013 Kuo­pi­os­sa teh­dys­sä jä­kä­lä­kar­toi­tuk­ses­sa. Sil­loin saa­tu kes­ki­arvo oli 1,5. Kun näi­tä tu­lok­sia ver­ra­taan vie­lä ai­em­piin jä­kä­lä­kar­toi­tuk­siin, jot­ka on teh­ty Kuo­pi­os­sa 1990-lu­vul­la. Näi­hin tu­lok­siin ver­ra­ten voi­daan sa­noa, että jä­kä­lien kun­to on hie­man huo­non­tu­nut 1990-lu­vus­ta.

6.2. Met­sän ja tien lä­hei­syy­den jä­kä­lien ver­tai­lu

Met­säs­sä jä­kä­lät oli­vat pa­rem­mas­sa kun­nos­sa, kuin tien vie­res­sä kas­va­vat jä­kä­lät. Tämä joh­tuu luul­ta­vas­ti sii­tä, että au­to­jen rik­ki- ja typ­pi­ok­si­dit, sekä muut pääs­töt ovat hei­ken­tä­neet huo­mat­ta­vas­ti jä­kä­lien kun­toa. Met­säs­sä jä­kä­liä, sekä eri jä­kä­lä­la­je­ja oli myös huo­mat­ta­vas­ti enem­män, kuin tien vie­res­sä eli jä­kä­lien bio­di­ver­si­teet­ti oli suu­rem­pi met­säs­sä. Pääs­tö­läh­tei­den lä­hei­syy­des­sä osa jä­kä­lis­tä, ku­ten naa­vat ja lu­pot jot­ka ovat vaa­te­li­aam­pia ym­pä­ris­tön­sä suh­teen, oli­vat hä­vin­neet ko­ko­naan. Täs­tä voim­me pää­tel­lä, että met­sän il­man­laa­tu on pa­rem­pi, kuin lä­hem­pä­nä pääs­tö­läh­tei­tä ja kau­pun­kia.

6.3. Vir­he­ar­vi­oin­ti ja tu­los­ten luo­tet­ta­vuus

Ai­kai­sem­mis­sa jä­kä­lä­kar­toi­tuk­sis­sa on tut­kit­tu huo­mat­ta­vas­ti use­am­pia män­ty­jä, kuin mei­dän tut­ki­muk­ses­sam­me. Tämä on yksi seik­ka jon­ka ta­kia tut­ki­mus­tu­lok­sem­me poik­ke­aa hie­man ai­kai­sem­mas­ta tut­ki­muk­ses­ta. Li­säk­si, kos­ka jä­kä­lien kun­non ar­vi­oin­ti teh­tiin sil­mä­mää­räi­ses­ti yh­den ku­van pe­rus­teel­la, saat­toi kun­to­luo­ki­tuk­ses­sa olla pie­niä heit­to­ja. Saa­mi­am­me tu­lok­sia voi­daan kui­ten­kin pi­tää luo­tet­ta­vi­na, sil­lä py­rim­me te­ke­mään tut­ki­muk­sen mah­dol­li­sim­man huo­lel­li­ses­ti, eikä tut­ki­mus si­säl­tä­nyt pal­jon muut­tu­jia.