Kesää odotellessa

Ke­vään ku­lun seu­raa­mi­nen on yksi suo­ma­lais­ten yh­tei­sis­tä har­ras­tuk­sis­ta. Ku­kin las­kee päi­viä ke­sään mil­loin mi­ten­kin: toi­set käyt­tä­vät apu­naan van­haa kun­non ka­len­te­ria, toi­set juh­la­päi­viä ja joi­den­kin mie­les­tä kisa­kau­den lop­pu tai alku ker­too ke­vään al­ka­neen.

Minä itse odo­tan ke­sää seu­raa­mal­la lin­tu­ja. Muut­to­lin­tu­jen saa­pu­mi­nen mer­kit­see mi­nul­le pal­jon ja pis­tän mie­lel­lä­ni mer­kil­le nii­den saa­pu­mis­ajan­koh­dat. En­sim­mäi­se­nä saa­pu­vat yleen­sä jout­se­net. Tänä vuon­na näin en­sim­mäi­set jout­se­net maa­lis­kuun tie­noil­la. Ne oli­vat luul­ta­vas­ti len­tä­mäs­sä su­la­vil­le vil­ja­pel­loil­le ruo­kai­le­maan, kun­nes jär­vet va­pau­tui­si­vat jää­peit­tees­tään.

Seu­raa­va­na, maa­lis­kuun puo­les­sa­vä­lis­sä, tu­li­vat sor­sat ja lo­kit. Ne ke­rään­tyi­vät ke­vät­jäi­den su­liin koh­tiin me­lui­si­na jouk­koi­na. Ke­vät oli to­del­la­kin al­ka­nut, sil­lä lo­kit ei­vät tule en­nen kuin jäät al­ka­vat su­laa. Nii­den tu­le­mi­nen mer­kit­si tal­ven se­län lo­pul­lis­ta mur­tu­mis­ta ja tal­vi­tak­kien va­ras­toon vie­mis­tä.

Pi­o­nee­rien tul­tua al­koi oi­kea au­rin­gon­pais­teen ja uu­den kas­vun aika. Peip­po­sia, ras­tai­ta ja mui­ta ke­vään lin­tu­ja len­si no­pe­aan tah­tiin ja tou­ko­kuun al­kuun men­nes­sä oli­vat jo to­del­li­set ke­sän lin­nut, pääs­ky­set, löy­tä­neet tien­sä Af­ri­kas­ta koti­kul­mil­leen. Joka pai­kas­ta kuu­lui eri­lais­ta lin­nun­lau­lua ja koko luon­to ku­hi­si pe­sin­tä­puu­his­sa.

Seu­raa­va as­kel on­kin lin­nun­poi­kas­ten odot­te­lu. Var­pus­ten poi­ka­set ovat jo kuo­riu­tu­neet ja räys­tääm­me alta kuu­luu toi­si­naan su­lois­ta pii­pi­tys­tä emo­lin­tu­jen tuo­des­sa niil­le ruo­kaa. Pian koti­pi­hal­lam­me hyp­pe­lee ly­hyt­pyrs­töi­siä ha­ra­kan­poi­kia ja ok­sil­la is­tus­ke­lee pie­niä pul­lei­ta haa­ra­pääs­ky­jä tui­mi­ne il­mei­neen.