Enemmän kuin luokkakokous

Klas­si­kas­ta 30 vuot­ta sit­ten yli­oppi­laik­si kir­joit­ta­neet ta­pa­si­vat toi­sen­sa äi­tien­päi­vän alla tou­ko­kuus­sa. Yli vii­si­kym­men­tä en­tis­tä klas­sik­ka­lais­ta ko­koon­tui Opis­to­tiel­le ih­met­te­le­mään kou­lun uut­ta tek­no­lo­gi­aa, va­loi­saa au­laa ja pin­gis­pöy­tiä, nos­tal­gi­sia aula­por­tai­ta yms., mut­ta en­nen kaik­kea toi­si­aan. Kol­me­kym­men­tä vuot­ta ta­ka­na, mut­ta se ei nä­ky­nyt eikä tun­tu­nut mis­sään!

Täs­sä on se vuo­si­ker­ta, joka pys­tyt­ti pat­saan kou­lun­sa pi­hal­le. Iloi­ses­ti to­det­tiin, että se on vie­lä tu­ke­vas­ti pai­koil­laan.

Ajat­to­muu­den (har­ha)tun­net­ta oli omal­ta osal­taan luo­mas­sa leh­to­ri Sa­ka­ri Svärd, joka oli kou­lul­la kans­sam­me ja kier­rät­ti mei­tä eri luo­kis­sa ker­to­en nyky-Klas­si­kan kuu­lu­mi­sia. Sil­loi­sen 3d-luo­kan luo­kan­val­vo­ja ei ol­lut muut­tu­nut ol­len­kaan: yhtä sy­dä­mel­li­nen ja työ­hön­sä pa­neu­tu­nut hän oli kuin vuo­si­na 1983 – 1986. Hän oli et­si­nyt en­ti­set ar­vi­oin­ti­kir­jat ja pa­lau­tel­lut mei­tä mie­leen nii­den avul­la! Pai­kal­la oli­vat opet­ta­jis­ta  myös 3b:n luo­kan­val­vo­ja, us­kon­non ja psy­ko­lo­gi­an opet­ta­ja Mar­ja-Lee­na Kar­ja­la (ent. Sa­res­ma) sekä 3c:n luo­kan­val­vo­ja, äi­din­kie­len opet­ta­ja Lee­na Hil­tu­nen.

Pit­käs­tä ai­kaa pääs­tiin pul­pet­tei­hin is­tu­maan. Sa­ka­ri Svärd ker­toi, mi­ten ma­te­ma­tii­kan tun­te­ja ny­kyi­sin nau­hoi­te­taan. Osa kuun­te­li ja osa ei – ku­ten sil­loin en­nen­kin…

Merk­ki­vuo­si­ta­paa­mi­sem­me al­koi per­jan­tai­na 6. tou­ko­kuu­ta et­koil­la Kum­mi­se­däs­sä. Siel­lä soit­ti luok­ka­to­ve­rim­me Pek­ka Mik­ko­sen bän­di Kes­ki­mal­ja. Lau­an­tai­na 7. tou­ko­kuut­ta vie­rai­lim­me Klas­si­kal­la, min­kä jäl­keen me­nim­me lou­nas­ta­maan Pui­jon Tor­niin ja dis­coi­le­maan Pui­jon Ma­jal­le. Luok­ka­to­ve­rim­me Tii­na Hei­no­nen, joka toi­mii ny­kyi­sin yrit­tä­jä­nä Pui­jol­la, oli hank­ki­nut pai­kal­le nuo­ruu­tem­me le­gen­daa­ri­sen dj Ni­ten. Ni­ten soit­ta­mien ka­sa­ri­bii­sien tah­tiin il­tam­me jat­kui aina aamu­tun­neil­le asti, ja joi­den­kin meno­jal­ka ko­pi­si vie­lä pit­käl­le sun­nun­tai­hin kau­pun­gin syk­kees­sä.

Ke­väi­nen het­ki yh­des­sä oli enem­män kuin luok­ka­ko­kous. Se oli pa­luu­ta nuo­ruu­teen ja abi­ke­sään, Klas­si­kan oppi- ja väli­tun­neil­le, en­sim­mäi­sen poi­ka- tai tyt­tö­ys­tä­vän kai­na­loon, tu­le­vai­suu­den haa­vei­siin… Ker­ta kaik­ki­aan voi­maan­nut­ta­va vii­kon­lop­pu! Olim­me kaik­ki tosi iloi­sia sii­tä, että Klas­sik­ka kuu­luu elä­määm­me.

Vir­va Es­ke­li­nen, yksi juh­li­jois­ta, Klas­si­kas­ta vuon­na 1986 yli­op­pi­laak­si kir­joit­ta­nut

Abit vuo­si­mal­lia -86 ryh­mä­ku­vas­sa iki-iha­nil­la kou­lun por­tail­la. Huo­ma­sim­me heti, että pre­si­dent­tien ku­via ei enää por­tai­kos­sa ole. Sil­loin en­nen pre­si­den­tit seu­ra­si­vat mei­dän päi­vit­täis­tä opis­ke­lu­am­me.