Metsäkeskeinen suomalainen
Anu Kuivalaisen dokumentti Sielunmetsä vuosiluku kuvaa metsän merkitystä suomalaisille niin visuaalisin kuin auditiivisin keinoin. Dokumentti ei ota kantaa kenen henkilön suhtautuminen metsään on oikea. Dokumentissa pyritään hakemaan tasapainoa eri metsäkäyttäytymisten välillä, jotta kaikki voisivat hyötyä metsästä omalla tavallaan.
Metsän ääniä
Dokumentissa esiintyvät henkilöt ovat alusta alkaen kohtalaisen hiljaisia ja dokumenttiin on kuvattu useita kohtauksia, joissa henkilöt eivät puhu mitään vaan taustalla kuuluu ainoastaan metsän eri ääniä, esimerkiksi linnun laulua, puron virtausta ja tuulen surinaa. Suomalaisten hiljaista luonnetta pyritään dokumentissa kuvaamaan juuri näillä keinoilla. Dokumentin suomalaiset henkilöt eivät ole koko ajan äänessä vaan ovat välillä vain hiljaa nauttien tästä, joidenkin mielestä ahdistavasta hiljaisuudesta.
Luonnon läheisyys
Dokumentin toinen suuri suomalaisista esille nostama teema on luonnon läheisyys ja luonnon merkityserot eri henkilöille. Dokumentin miljöö on pääasiassa metsää ja sen merkitystä painotetaan jo itsessään näyttämällä sitä paljon. Dokumentissa esiintyvät henkilöt kuvaavat kaikki metsää itselleen, jollain tavoin tärkeäksi. Yhdessä kohtauksessa kesämökin omistajat surevat metsähakkuita, sillä heidän ja mökin ympärillä olevan metsän välille on jo lapsuudesta, muodostunut vahva tunneside. Tällä painotetaan metsän sukupolvelta sukupolvelle siirtyvää perinnön merkitystä. Tunteellisen musiikin avulla pyritään saamaan katsoja oikeaan mielentilaan ja näin ymmärtämään paremmin metsän tunteellista merkitystä dokumentin henkilöille. Joillekin metsä toimii elantona ja dokumentissa näytetäänkin vanhoja katkelmia, joissa metsää kaadetaan. Taloudellista näkökulmaa tuetaan dokumentissa historian avulla, ilman metsää Suomen talous ei olisi noussut eikä sotakorvauksia välttämättä olisi pystytty maksamaan.
Mies halaa puuta
Dokumentin kuvaus suomalaisuudesta voi tuntua monesta kaupunkilaisesta kaukaiselta. Kohtaus metsässä, jossa vanha mies halailee isoa puuta ja kertoo puun kaatamisen olevan pahempi vaihtoehto kuin itsemurha, herättää katsojassa vahvoja tunteita. Harva suomalainen voi samaistua mieheen ja tämä yhdessä muiden kohtauksien kanssa luo suomalaisesta hieman tyhmän ja junttimaisen kuvan. Dokumentin henkilöt norkoilevat metsässä ja äänettömät kohtaukset tekevät henkilöistä yksinäisiä metsän keskuudessa. Yksinäisyys on dokumentissa piirre, jota korostetaan esimerkiksi pitämällä samassa kohtauksessa olevien henkilöiden määrä vähäisenä, suuressa osassa on vain yksi henkilö.
Suomalainen arvostaa luontoa
Dokumentti välittää suomalaisesta kuvan, jossa suomalainen viihtyy luonnossa ja osaa arvostaa sitä. Suomalaiset ovat myös hiljaisia ja jopa yksinäisiä, jonkun mielestä nämä piirteet saattavat tehdä antaa suomalaisesta hölmön vaikutelman.
Non SolumKevät 201720.3.2017