Suomalaisen Sielunmetsä

Metsäkeskeinen suomalainen

Anu Kui­va­lai­sen do­ku­ment­ti Sie­lun­met­sä vuo­si­luku  ku­vaa met­sän mer­ki­tys­tä suo­ma­lai­sil­le niin vi­su­aa­li­sin kuin au­di­tii­vi­sin kei­noin. Do­ku­ment­ti ei ota kan­taa ke­nen hen­ki­lön suh­tau­tu­mi­nen met­sään on oi­kea. Do­ku­men­tis­sa py­ri­tään ha­ke­maan tasa­pai­noa eri met­sä­käyt­täy­ty­mis­ten vä­lil­lä, jot­ta kaik­ki voi­si­vat hyö­tyä met­säs­tä omal­la ta­val­laan.

Metsän ääniä

Do­ku­men­tis­sa esiin­ty­vät hen­ki­löt ovat alus­ta al­ka­en koh­ta­lai­sen hil­jai­sia ja do­ku­ment­tiin on ku­vat­tu usei­ta koh­tauk­sia, jois­sa hen­ki­löt ei­vät puhu mi­tään vaan taus­tal­la kuu­luu ai­no­as­taan met­sän eri ää­niä, esi­mer­kik­si lin­nun lau­lua, pu­ron vir­taus­ta ja tuu­len su­ri­naa. Suo­ma­lais­ten hil­jais­ta luon­net­ta py­ri­tään do­ku­men­tis­sa ku­vaa­maan juu­ri näil­lä kei­noil­la. Do­ku­men­tin suo­ma­lai­set hen­ki­löt ei­vät ole koko ajan ää­nes­sä vaan ovat vä­lil­lä vain hil­jaa naut­tien täs­tä, joi­den­kin mie­les­tä ah­dis­ta­vas­ta hil­jai­suu­des­ta.

Luonnon läheisyys

Do­ku­men­tin toi­nen suu­ri suo­ma­lai­sis­ta esil­le nos­ta­ma tee­ma on luon­non lä­hei­syys ja luon­non mer­ki­tys­erot eri hen­ki­löil­le. Do­ku­men­tin mil­jöö on pää­a­si­as­sa met­sää ja sen mer­ki­tys­tä pai­no­te­taan jo it­ses­sään näyt­tä­mäl­lä sitä pal­jon. Do­ku­men­tis­sa esiin­ty­vät hen­ki­löt ku­vaa­vat kaik­ki met­sää it­sel­leen, jol­lain ta­voin tär­ke­äk­si. Yh­des­sä koh­tauk­ses­sa kesä­mö­kin omis­ta­jat su­re­vat met­sä­hak­kui­ta, sil­lä hei­dän ja mö­kin ym­pä­ril­lä ole­van met­sän vä­lil­le on jo lap­suu­des­ta, muo­dos­tu­nut vah­va tun­ne­side. Täl­lä pai­no­te­taan met­sän suku­pol­vel­ta suku­pol­vel­le siir­ty­vää pe­rin­nön mer­ki­tys­tä. Tun­teel­li­sen mu­sii­kin avul­la py­ri­tään saa­maan kat­so­ja oi­ke­aan mie­len­ti­laan ja näin ym­mär­tä­mään pa­rem­min met­sän tun­teel­lis­ta mer­ki­tys­tä do­ku­men­tin hen­ki­löil­le. Joil­le­kin met­sä toi­mii elan­to­na ja do­ku­men­tis­sa näy­te­tään­kin van­ho­ja kat­kel­mia, jois­sa met­sää kaa­de­taan. Ta­lou­del­lis­ta näkö­kul­maa tu­e­taan do­ku­men­tis­sa his­to­ri­an avul­la, il­man met­sää Suo­men ta­lous ei oli­si nous­sut eikä sota­kor­vauk­sia vält­tä­mät­tä oli­si pys­tyt­ty mak­sa­maan.

Mies halaa puuta

Do­ku­men­tin ku­vaus suo­ma­lai­suu­des­ta voi tun­tua mo­nes­ta kau­pun­ki­lai­ses­ta kau­kai­sel­ta. Koh­taus met­säs­sä, jos­sa van­ha mies ha­lai­lee isoa puu­ta ja ker­too puun kaa­ta­mi­sen ole­van pa­hem­pi vaih­to­ehto kuin itse­mur­ha, he­rät­tää kat­so­jas­sa vah­vo­ja tun­tei­ta. Har­va suo­ma­lai­nen voi sa­mais­tua mie­heen ja tämä yh­des­sä mui­den koh­tauk­sien kans­sa luo suo­ma­lai­ses­ta hie­man tyh­män ja junt­ti­mai­sen ku­van. Do­ku­men­tin hen­ki­löt nor­koi­le­vat met­säs­sä ja ää­net­tö­mät koh­tauk­set te­ke­vät hen­ki­löis­tä yk­si­näi­siä met­sän kes­kuu­des­sa. Yk­si­näi­syys on do­ku­men­tis­sa piir­re, jota ko­ros­te­taan esi­mer­kik­si pi­tä­mäl­lä sa­mas­sa koh­tauk­ses­sa ole­vien hen­ki­löi­den mää­rä vä­häi­se­nä, suu­res­sa osas­sa on vain yksi hen­ki­lö.

Suomalainen arvostaa luontoa

Do­ku­ment­ti vä­lit­tää suo­ma­lai­ses­ta ku­van, jos­sa suo­ma­lai­nen viih­tyy luon­nos­sa ja osaa ar­vos­taa sitä. Suo­ma­lai­set ovat myös hil­jai­sia ja jopa yk­si­näi­siä, jon­kun mie­les­tä nämä piir­teet saat­ta­vat teh­dä an­taa suo­ma­lai­ses­ta höl­mön vai­ku­tel­man.