Tuntuu erikoiselta, että monet uudistukset lukiossa osuvat ensimmäistä kertaa juuri meidän, vuonna 2000 syntyneiden ikäluokalle: opetussuunnitelma, yo-kirjoitukset, oppikirjat ja nyt Wanhat, jotka olivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa Kuopio-hallilla yhdessä muiden Kuopion lukioiden kanssa.Toimimme siis eräänlaisina testaajina.
Tilanne oli tietysti uusi myös tapahtumaa luotsaaville liikunnanopettajille: heistäkin saattoi aistia epävarmuutta. Ennen tansseja puhututti paljon, että saadaanko Kuopio-hallista juhlavan näköinen ja kuinka koristelut tulisi hoitaa. Ennen suurta juhlapäivää tansseja harjoiteltiin viikkoja ja vielä viikko ennen itse tapahtumaa tuntui, etteivät kaikki tanssit, eivätkä yhteiset siirtymät ole hallussa. Ajatus epäonnistumisesta häilyi mielessä.
Aika meni nopeasti, eikä edes tullut ajatelluksi, kuinka lähellä itse tanssit jo ovatkaan, kunnes totuus valkeni edellisenä iltana tansseja. Aamun herätys oli 5.15 ja kampaajalle oli mentävä jo kello kuudeksi, seitsemältä olisikin luvassa kampauksen teko, jossa menisi lähemmäs pari tuntia.
Päivän aikataulu repi hermoja.
Kenraaliharjoitusten ja ensimmäisen näytöksen välissä oli lyhyt tauko. Mekko olisi piti nyörittää uusiksi, mutta syödäkin pitäisi. Vatsassa vellovan jännityksen lisäksi, tansseissa ilmeni muitakin ongelmia: vannehameita hajosi, moni kompuroi helmaansa ja eräänkin tytön olkaimet katkesivat ennen toista näytöstä ja omat tekokyntenikin varisivat pois ennen aikojaan.
Wanhojen tanssien treeneissä varoiteltiin live-musiikin kuulostavan erilaiselta kuin levyltä soitettu. Tämä loi eräänlaisen jännitysmomentin, koska monessa tanssissa juuri musiikki oli se, joka kertoi tanssien juonen kulun ja liikkeet. Vaikka ajatus orkesterimusiikista oli lupaava, mielessä kummitteli myös ajatus siitä, millainen farssi syntyisi, jos esimerkiksi jotain soitettaisiin väärin.
Huoli musiikista osoittautui kuitenkin täysin turhaksi, kun kapellimestari Eero Lehtimäen johtama upea Kuopion kaupunginorkesteri sekä taidelukio Lumitin bändi tekivät perjantaisen urakkansa Kuopio-hallissa. Säestys oli monin kerroin juhlavampaa ja loisteliaampaa kuin harjoituksissa kuultu levysoitto.
Hatunnosto sekä orkesterille että bändille hienosti hoidetusta työstä!
Päivässä oli toki paljon muitakin ihaniakin puolia, oli ihanaa päästä esiintymään suurelle yleisölle sekä viihdyttää kaikkia läsnäolijoita erilaisilla tanssikuvioilla. Oli mukavaa, kun sukulaiset ja ystävät olivat tullet katsomaan esitystä ja heidän kanssaan sai vaihdella kuulumisia erityisen päivän merkeissä.
Loppujen lopuksi päivästä tulikin juuri odotettu prinsessapäivä, sillä esitysten alkaessa huomasin, että muistavani kaikki askeleet ja mekkokin pysyi kiltisti paikallaan. Kuopio-halli oli koristeltu hienosti ja paikasta oli tehty valaistuksen avulla sopivan tunnelmallinen. Saattoipa syntyä jopa mielikuva kaukaisten aikojen arvokkaan upeista salonkitanssiaisista.
Illanviettomme oli hieman erilainen verrattuna muihin tanssijoihin: lähdimme esitysten jälkeen syömään ravintolaan, josta olimme varanneeet pöydän jo aikaisemmin. Ravintolaillallinen hyvässä seurassa oli loistava vaihtoehto jatkojen tilalle, sillä aikaisen herätyksen takia olisin tuskin jaksanut juhlia pidempään.
Päivästä tulikin juuri odotettu prinsessapäivä!