Vaihtoterveiset Yhdysvalloista

Hel­lo, olen täl­lä het­kel­lä viet­tä­mäs­tä vaih­to­vuo­te­ni vii­meis­tä kuu­kaut­ta Yh­dys­val­lois­sa. Asun tääl­lä South Bend -ni­mi­ses­sä kau­pun­gis­sa, In­di­a­nan osa­val­ti­os­sa. South Bend on asu­kas­lu­vul­taan noin Kuo­pi­on ko­koi­nen paik­ka, jos­sa si­jait­see ar­vos­tet­tu Not­re Da­men yli­o­pis­to ja myös yksi In­di­a­na Uni­ver­si­tyn kam­puk­sis­ta, jot­ka vai­kut­ta­vat huo­mat­ta­vas­ti kau­pun­gin asu­kas­lu­kuun. Asun ai­van Not­re Da­men kam­puk­sen vie­res­sä, joka on to­del­la kau­nis­ta alu­et­ta, jos­sa tyk­kään käy­dä esi­mer­kik­si opis­ke­le­mas­sa tai kah­vil­la.

Host-per­hee­see­ni tääl­lä kuu­luu äiti, kol­me sis­koa (13 v.,15 v. ja 17 v.) sekä es­pan­ja­lai­nen vaih­ta­ri­sis­ko (16 v.). Meil­lä on li­säk­si kol­me van­haa res­cue-koi­raa eli hä­li­nää ta­los­sa ai­na­kin riit­tää, jos­ta pi­dän to­del­la pal­jon.

Käyn kou­lua tääl­lä John Adams High School -ni­mi­ses­sä kou­lus­sa, jos­sa on noin 2000 opis­ke­li­jaa, eli huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin mi­hin olen Suo­mes­sa tot­tu­nut. Kou­lu tääl­lä on to­del­la help­poa ja suu­rim­mil­ta osin myös aika tyl­sää, kos­ka yleen­sä tun­neil­la meil­le jää to­del­la pal­jon yli­mää­räis­tä ai­kaa. Kou­lul­la on myös mel­ko pal­jon kaik­kia pe­rin­tei­siä jenk­ki­ta­pah­tu­mia, ku­ten kou­lun ur­hei­lu­pe­le­jä tai eri­lai­sia tee­ma­viik­ko­ja. Myös har­ras­tuk­set ovat tääl­lä iso osa kou­lua ja lä­hes kaik­ki har­ras­ta­vat ai­na­kin yhtä ur­hei­lu­la­jia kou­lun jouk­ku­eis­sa. Itse olen ol­lut tääl­lä kou­lun cheer­le­a­ding-jouk­ku­ees­sa, jon­ka kaut­ta olen pääs­syt esi­mer­kik­si kan­nus­ta­maan ja esiin­ty­mään kai­kis­sa kou­lun kori­pal­lo­pe­leis­sä.

Pa­ras­ta mi­nun vaih­to­ni ai­ka­na on ol­lut se, kun mat­kus­tim­me host-per­hee­ni kans­sa Ete­lä-Ame­rik­kaan kuu­kau­dek­si. Myös esi­mer­kik­si Chi­ca­gos­sa käy­mi­nen, joka si­jait­see kah­den tun­nin juna­mat­kan pääs­sä meil­tä, on ol­lut haus­kaa.

Mi­tään suu­ria vai­keuk­sia mi­nul­la ei on­nek­si ole ol­lut, mut­ta jos jo­tain pi­täi­si mai­ni­ta, niin vai­kein­ta on var­maan ol­lut ihan vain se, mi­ten eri­lais­ta kaik­ki on ol­lut Suo­meen ver­rat­tu­na. Eten­kin ruo­kaan ja muu­ten­kin syö­mis­kult­tuu­riin to­tut­te­le­mi­nen tääl­lä on ol­lut mie­len­kiin­tois­ta, kos­ka ruo­ka on hy­vin ras­kas­ta ver­rat­tu­na suo­ma­lai­seen ja ruo­ka­ryt­miä ei oi­ke­as­taan ole.

Olen vaih­dos­sa vaih­to­jär­jes­tö Mir­lon kaut­ta, joka on ol­lut tu­ke­na ja apu­na aina tar­vit­ta­es­sa ja muu­ten­kin kaik­ki hei­dän kans­saan on toi­mi­nut oi­kein su­ju­vas­ti. Kai­ken kaik­ki­aan vaih­to­vuo­te­ni on ol­lut to­del­la upea ja kor­vaa­ma­ton ko­ke­mus. Suo­sit­te­len kyl­lä vaih­toon läh­töä, jos vain sii­hen on mah­dol­li­suus! 🙂