Turma Roma: matkan monet vaiheet

Tääl­tä tul­laan, Roo­ma!

29.4. MATKAAN

Kan­nat­taa olla etu­kä­teen vii­sas ja la­da­ta kat­sot­ta­vaa bus­si- ja len­to­mat­ko­ja var­ten – näin ai­kaa on mah­dol­lis­ta viet­tää mu­ka­vam­min kuin edes­sä ole­vaa penk­kiä tui­jo­tel­len ja peu­ka­loi­ta pyö­ri­tel­len. En­nen läh­töä on myös hyvä lis­ta­ta mu­kaan otet­ta­via ta­va­roi­ta, jot­ta väl­tyt ti­lan­teel­ta, jos­sa vesi­sade yl­lät­tää ja son­tik­ka on jää­nyt ko­tiin etei­sen kaap­piin tai kä­ve­ly­ken­gik­si on va­hin­gos­sa mu­ka­na vain piik­ki­ko­rot. 

Len­to­ken­täl­le kan­nat­taa ot­taa omat eväät mu­kaan, sil­lä ne saa vie­dä tur­va­tar­kas­tuk­sen läpi

Nuk­ku­maan­meno ai­kai­sin läh­töä edel­tä­vä­nä päi­vä­nä on suo­si­tel­ta­vaa, to­sin bus­sis­sa tai len­to­ko­nees­sa voi nuk­kua. Tyy­ny tai peit­to suo­si­tel­tua.

Etu­kä­teen kan­na­taa la­da­ta myös map­sis­ta reis­sun alu­een kar­tat, jot­ta ei tar­vit­se kat­soa nii­tä ne­tis­tä.

30.3. KUKKULAKÄVELYLLÄ

Ca­pi­to­lium-kuk­ku­la oli hie­no ja se in­nos­ti käy­mään myös  Ca­pi­to­lium-mu­se­os­sa.

Näim­me mo­nia an­tii­kin pat­sai­ta, jot­ka ku­vas­ti­vat eri ju­ma­lia. Mo­nien pat­sai­den jou­kos­ta löy­tyi muun mu­as­sa Ro­mu­lus ja Re­mus pat­sas. Tre­vin suih­ku­läh­de, Pant­he­on, San­ta Ma­ria Sop­ra Mi­ner­va kirk­ko ja usei­ta mui­ta iko­ni­sia Roo­man näh­tä­vyyk­siä tuli näh­tyä. 

Vanhan ja uuden sekoittaminen näkyi selkeästi erityisesti rakennuksissa, kun vanhaan raunioon oli lisäksi rakennettu uusi modernimpi osa. 

Käy­tiin heit­tä­mäs­sä ko­li­kot Fon­ta di tre­vil­le. Jos­pa sitä nyt jos­kus pää­si­si ta­kai­sin Roo­maan.

1.5. VAPPUSPESIAALI

Aamu al­koi pik­nik-eväi­den met­säs­tyk­sel­lä lähi­a­lu­eel­ta. Kun jo­kai­nen oli saa­nut ah­det­tua run­saat evään­sä lauk­kui­hin­sa, läh­det­tiin ihas­te­le­maan yhtä Roo­man kuk­ku­lois­ta, Aven­ti­nus­ta, sekä sen lähi­a­lu­et­ta. Mat­kal­la eh­dim­me käy­dä myös kurk­kaa­mas­sa Roo­man kau­pun­gin ruu­su­tar­haa kai­ken vä­ri­si­ne kuk­ki­neen. Kuk­ku­lal­le pääs­ty­äm­me oli eväi­den syön­nin aika katu­soit­ta­jan sä­es­tä­es­sä taus­tal­la. 

Kä­vim­me myös kat­so­mas­sa Cir­cus Ma­xi­mus­ta, jos­ta ei ole pal­joa an­tii­kin­ai­kai­sia osia jäl­jel­lä, mut­ta aree­nan muo­to vie­lä sel­väs­ti näh­tä­vis­sä. Mo­net ih­mi­set käyt­ti­vät sitä ur­hei­lu­paik­ka­na, oli esim. pyö­räi­li­jöi­tä. 

Il­lal­la, mat­kal­la Pri­mo Mag­gio -il­mais­kon­sert­tiin mei­dät yl­lät­ti sade. On­nek­si moni oli va­rau­tu­nut sa­tee­seen, ja het­kes­sä olim­me vuo­rau­tu­neet sa­teen­var­jo­jen ja -viit­to­jen alle.Tie­to sii­tä, että ky­sei­nen ta­pah­tu­ma on Eu­roo­pan suu­rin il­mais­kon­sert­ti re­kis­te­röi­tyi ai­voi­hin vas­ta sit­ten, kun vyö­ryi val­ta­van ih­mis­mas­san mu­ka­na si­säl­le ta­pah­tu­ma-alu­eel­le, ti­laa oli niin vä­hän, että vä­ki­sin joku sai osu­man jon­kun sa­teen­var­jos­ta edes ker­ran. Kon­sert­ti it­ses­sään oli hui­kea: esiin­ty­jä vuo­ron­sa pe­rään nou­si la­val­le vil­li­ten juh­li­van ih­mis­jou­kon sa­mal­la kun ste­re­ois­ta mu­siik­kia luu­ku­tet­tiin niin ko­vaa, että lähi­a­sun­not­kin sai­vat naut­tia kon­ser­tis­ta täy­sin sie­mauk­sin oman par­vek­keen­sa suo­jis­ta.

Pri­mo Mag­gio oli mu­ka­va ta­pah­tu­ma. Ih­mi­set naut­ti­va mu­sii­kis­ta ja fii­lis­te­li­vät lem­pi­ar­tis­te­jaan. Oli myös mu­ka­vaa olla liik­keel­lä vä­hän myö­hem­pään. Löy­sin it­se­kin pari hy­vää ar­tis­tia, joi­ta aloin kuun­te­le­maan pa­lat­tu­a­ni Suo­meen.

Ruuk­ku­ja Os­ti­as­sa

2.5. OSTIASSA

Os­tia oli hie­no paik­ka ja tut­kit­ta­vaa oli­si riit­tä­nyt use­am­mal­le päi­väl­le. Ky­sees­sä oli ko­ko­nai­nen an­tii­kin kau­pun­ki, jo­ten kyse ei ol­lut mis­tään pie­nes­tä pai­kas­ta. Sin­ne saat­toi ek­syä yksi jos toi­nen­kin. 

Os­ti­as­sa oli mah­ta­vaa pääs­tä tu­tus­tu­maan men­nei­syy­teen, ja näh­dä ihan ai­to­ja ja oi­kei­ta an­tii­kin rau­ni­oi­ta, mo­sa­iik­ke­ja ja ark­ki­teh­tuu­rin ih­mei­tä.

Yl­lät­tä­vän pal­jon on säi­ly­nyt kau­pun­gis­ta nyky­päi­vään – kau­pun­gis­sa oli esi­mer­kik­si te­at­te­ri, use­am­pi kyl­py­lä hie­noi­ne mo­sa­iik­kei­neen, ves­sa, pika­ruo­ka­la, ja hau­taus­maa kau­pun­gin ulko­puo­lel­la. 

Älä eksy! Hy­vin hie­no paik­ka tut­kit­ta­vaa riit­täi­si vie­lä mo­nek­si vii­kok­si. Kan­nat­taa huo­mi­oi­da ra­ken­nus­ten (mitä niis­tä on jäl­jel­lä) ark­ki­teh­tuu­ria ja, jos et­sii kun­nol­la voi tör­mä­tä mui­nai­siin mo­sa­iik­kei­hin. Li­säk­si alu­een kis­sat on ki­vo­ja kan­nat­taa rap­su­tel­la.

Os­ti­as­sa ta­pa­sim­me myös ita­li­a­lai­sen kou­lun op­pi­lai­ta, ja kier­te­lim­me rau­ni­oi­ta hei­dän kans­saan. Eri­tyi­ses­ti päi­vää kruu­na­si erään ita­li­a­lai­sen vei­ja­rin Mic­ha­el Jack­so­nin- Bil­lie Jean kap­pa­lee­seen esi­tet­ty mah­ta­va tans­si­näy­tös. AI­van kuin itse po­pin ku­nin­gas­ta oli­si kat­so­nut! Li­säk­si tans­sim­me let­ka­jenk­kaa yh­des­sä koko pop­pool­la. 

Vil­la Lan­te

3.5. VL, T, L-S 2-0 

Aa­mul­la vie­rai­lim­me Suo­men Roo­man ins­ti­tuu­tin Vil­la Lan­tes­sa, jos­sa saim­me pie­nen esit­te­ly­kier­rok­sen. Ra­ken­nus ja sen his­to­ria oli hie­no, ai­no­as­taan vie­rai­lum­me ai­kaan muu­al­la ol­lut vai­kut­ta­va ba­rok­ki­maa­laus puut­tui ko­ke­muk­ses­ta. Pie­ni pala Suo­mea Roo­mas­sa oli joka ta­pauk­ses­sa upea näh­dä, var­sin­kin kun sii­hen ei luul­ta­vas­ti muu­ten kuin tä­män reis­sun puit­teis­sa oli­si ta­jun­nut tu­tus­tua. Vil­la Lan­tes­ta oli myös upe­at nä­ky­mät koko Roo­maan. 

Vil­la Lan­ten vie­rai­lun jäl­keen kä­ve­lim­me Tras­te­ve­reen, joka oli alu­ee­na vä­hän eri nä­köi­nen kuin Roo­man ydin­kes­kus­ta, ihan idyl­li­nen. Vie­rai­lim­me siel­lä myös kir­kos­sa, jos­sa oli hie­no lat­ti­a­ku­vi­oin­ti. 

Il­lal­la kä­vim­me kat­so­mas­sa Roo­man Sta­dio Olim­pi­col­la pai­kal­lis­jouk­ku­een S.S. La­zi­on pe­liä Sas­suo­loa vas­taan. Jal­ka­pal­lo on suu­ri osa Ita­li­an kult­tuu­ria ja se on täl­lä het­kel­lä Ita­li­an suo­si­tuin ur­hei­lu­laji. Ajat an­tii­kin yleis­ur­hei­lun val­ta-ase­mas­ta ovat siis muut­tu­neet. Toi­saal­ta ur­hei­lu­ta­pah­tu­mis­sa edel­leen nau­ti­taan läm­pi­miä ruo­kia ja herk­ku­ja ku­ten mui­noin.

Yksi mie­leen­pai­nu­vim­mis­ta kult­tuu­ri­ko­ke­muk­sis­ta oli juu­ri jal­ka­pal­lo­peli, sil­lä ita­li­a­lai­set kan­nat­ta­jat ovat hy­vin fa­naat­ti­sia. Li­put lie­hui­vat ja kan­na­tus­lau­lut rai­ka­si­vat koko pe­lin ajan, ja koti­jouk­ku­een on­nis­tu­es­sa me­te­li oli val­ta­va. Vas­taa­vas­ti toi­sel­le jouk­ku­eel­le ja oman jouk­ku­een epä­on­nel­le buu­at­tiin kova­ää­ni­ses­ti. Kult­tuu­ria oli kieh­to­va ver­ra­ta suo­ma­lai­seen ur­hei­lu­kan­nat­ta­mi­seen, joka har­vem­min on yhtä fa­naat­tis­ta.

Jal­ka­pal­lo­pe­lin tun­nel­maa

Kult­tuu­ri­eron to­del­la huo­ma­si jal­ka­pal­lo pe­lis­sä. Maa­lin tul­les­sa isät suu­te­li­vat omia poi­ki­aan pään pääl­le. Emme ole näh­neet vas­taa­vaa ta­pah­tu­van lain­kaan var­sin­kaan KuPS:in pe­leis­sä. 

4.5. VATIKAANISSA

Vie­rail­tiin Va­ti­kaa­nin mu­se­os­sa. Mu­seo oli hy­vin iso, ja siel­lä oli mon­ta näyt­te­lyä ja pal­jon kat­sot­ta­vaa (esim. et­rus­ki­näyt­te­ly, egyp­ti­näyt­te­ly, an­tii­kin­ai­kai­sia pat­sai­ta, Siks­tuk­sen kap­pe­li). Kaik­kea ei edes eh­ti­nyt jää­dä kat­so­maan tark­kaan, vaan piti kul­kea eteen­päin ih­mis­mas­san mu­ka­na. 

Kä­vim­me myös Pie­ta­rin­kir­kos­sa ja osa kävi myös sen ku­po­lin pääl­lä, jos­ta oli hie­not mai­se­mat kau­as. Sin­ne pää­säk­seen piti kui­ten­kin nous­ta pit­kät, ja vä­lil­lä hy­vin ah­taat, por­taat. 

Va­ti­kaa­ni-päi­vä oli eh­dot­to­mas­ti ran­kin päi­vä. Ja­lat oli­vat jo ai­van tur­tu­neet alku­vii­kol­la tal­sit­tu­jen kilo­met­rien ta­kia. Kä­ve­ly mu­se­on si­säl­lä oli ajoit­tain hi­das­ta suu­ren ih­mis­mas­san vuok­si, mikä puu­dut­ti jal­ko­ja en­ti­ses­tään. Ko­ke­muk­se­na Va­ti­kaa­ni ja Va­ti­kaa­ni-mu­seo ovat eh­dot­to­mas­ti nä­ke­mi­sen ar­voi­sia. 

Ehkä hie­noin päi­vä tai ai­na­kin ran­kin päi­vä. Odot­te­lua ja sit­ten mo­nien tun­tien kä­ve­lyä ja tai­teen ihas­te­lua. Pat­saat ovat säi­ly­neet us­ko­mat­to­man hy­vin ja se, mi­ten ki­vi­set pat­saat saa­daan muo­toil­tua niin, että niis­tä voi­daan ha­vai­ta eri teks­tii­lien ra­ken­tei­ta on häm­mäs­tyt­tä­vää.

Pie­ta­rin­kir­kon au­kio, Va­ti­kaa­ni

Kart­ta­huo­neen kat­to oli täyn­nä us­ko­mat­to­mia tai­de­te­ok­sia.

Va­ti­kaa­nin kir­kon suu­ruus oli pää­tä hui­maa­va ja tu­ho­si vii­mei­set ky­vyt ar­vi­oi­da asi­oi­den suu­ruut­ta omal­la mas­sii­vi­suu­del­laan.

Va­ti­kaa­ni oli ko­ke­muk­se­na ihan mah­ta­va, ih­me­tel­tiin suo­mea ”pu­hu­vaa” mak­su­pää­tet­tä, ja os­tet­tiin mat­ka­muis­to­liik­kees­tä py­hää vet­tä pie­nis­sä pul­lois­sa.

5.5. OMATOIMIPERJANTAI

Oma­toi­mi­per­jan­tai­na käy­tiin tu­tus­tu­mas­sa it­se­näi­ses­ti Roo­maan. Kä­vim­me kat­so­mas­sa Roo­man kes­kus­tan näh­tä­vyyk­siä ku­ten Co­los­seu­mia ja kä­vim­me myös tes­tai­le­mas­sa eri Ge­la­to­paik­ko­ja.

Mei­dän koh­dal­la kävi niin hyvä tuu­ri, että mat­kaan si­säl­tyi oma­toi­mi­päi­vä, täy­tyi sii­tä ot­taa kaik­ki ilo irti. Näin ol­len pää­tim­me pien­ryh­män kans­sa ko­koon­tua jo edel­lis­il­ta­na yh­teen ruo­kai­lun mer­keis­sä ja piir­rel­lä pa­pe­ri­kart­taan päi­vän reit­ti, ku­ten to­del­li­set tu­ris­tit kon­sa­naan. Vaik­ka heh­taa­rin ko­kois­ten kart­to­jen pyö­rit­te­ly ra­vin­to­la­pöy­dän ää­res­sä saat­taa ai­heut­taa hiu­kan häm­men­ty­nei­tä kat­sei­ta, on se ris­keis­tä huo­li­mat­ta pa­ras kei­no ot­taa kaik­ki ilo irti oma­toi­mi­päi­väs­tä.

Kä­vim­me per­jan­tai­na ihas­te­le­mas­sa Co­los­seu­min jul­ki­si­vua sen kai­kes­sa ko­meu­des­saan, kä­ve­lim­me Fo­rum Ro­ma­num:in ohi sa­mal­la sitä tar­kas­tel­len, jon­ka jäl­keen kä­vim­me le­puut­ta­mas­sa jal­ko­jam­me Jee­suk­sen kir­kos­sa, jon­ka kat­to­fres­ko on yli­voi­mai­ses­ti upein tä­hän asti nä­ke­mäs­täm­me. Sen jäl­keen käp­päi­lim­me S. Ig­na­zio Di Loyo­la -ni­mi­ses­sä kir­kos­sa, jos­sa oli to­del­li­sen ku­po­lin si­jas­ta pää­tet­ty jät­tää kat­to ta­sai­sek­si ja maa­la­ta ku­po­lil­ta näyt­tä­vä op­ti­nen har­ha kat­toon, joka oli myös oma ko­ke­muk­sen­sa näh­dä omin sil­min. Lop­pu­päi­vä meni mis­säs muus­sa­kaan kuin shop­pail­les­sa!

Reis­sun ai­noa va­paa­päi­vä meni yl­lät­tä­vän no­pe­as­ti. Mu­seo (ikä­a­len­nus­ta kan­nat­taa hyö­dyn­tää) ja shop­pai­lu toi­vat vaih­te­lua päi­vään. 

Ca­pi­to­liu­min mu­seo oli kiin­nos­ta­va, toi­saal­ta myös hy­vin iso, jo­ten sen kier­tä­mi­seen kan­nat­taa va­ra­ta pari tun­tia ai­kaa. Siel­lä oli näyt­te­lyi­tä an­tii­kin ajas­ta (pal­jon pat­sai­ta, mm. tun­ne­tut Mar­cus Au­re­lius-rat­sas­ta­ja­pat­sas ja susi-pat­sas), mut­ta myös myö­hem­mis­tä aika­kau­sis­ta, esim. maa­lauk­sia. 

Ka­ve­ruk­set Es­qui­li­nus-kuk­ku­lal­la

Oma­toi­mi­päi­vä oli yksi reis­sun haus­kim­mis­ta päi­vis­tä, ja si­joit­tui viik­koon hy­vin, kun vii­kon ai­ka­na oli ke­ren­nyt jo tu­tus­tua mat­ka­po­ruk­kaan ja Roo­man näh­tä­vyyk­siin ja jul­ki­seen lii­ken­tee­seen . Oma­toi­mi­päi­vä­nä oli­kin hy­vin ai­kaa tut­kis­kel­la pie­nem­mis­sä po­ru­kois­sa juu­ri nii­tä asi­oi­ta, joi­ta jo­kai­nen ha­lu­si vie­lä näh­dä ja ko­kea.

Syö­tiin pa­ras­ta pas­taa, mitä kos­kaan on ol­lut ole­mas­sa tai tu­lee ole­maan.

Oma­toi­mi­per­jan­tai­na saa­tiin itse päät­tää oh­jel­ma. Pää­dyim­me myös kaup­pa­kes­kuk­seen. Yl­lä­tyk­se­nä ei tul­lut kaup­po­jen mää­rä vaan so­vi­tus­ko­pin ver­ho­jen pi­tuus. Ver­ho ylsi hä­din tus­kin pol­viin. Pää­tim­me lait­taa yk­kö­set pe­liin vii­mei­sen il­lan il­lal­lis­ta var­ten, jo­ten kä­vim­me ot­ta­mas­sa gee­li­kyn­net pi­kai­ses­ti. Kyn­net saa­tiin hal­val­la, mut­ta laa­tu ei sitä ol­lut. 

6.5. KOTIIN

Bus­si­mat­ka len­to­ken­täl­le tait­tui no­pe­as­ti, ehkä tur­han­kin no­pe­as­ti. Bus­si­kus­ki ni­mit­täin kii­ti hui­maa vauh­tia kaar­teis­ta piit­taa­mat­ta. Li­säk­si kus­ki oli il­mei­se­si nous­sut vää­räl­lä ja­lal­la, eikä pei­tel­lyt tur­hau­tu­mis­taan.

Suo­mes­sa bus­si­kus­ki oli hy­vin koh­te­li­as ja oi­kein mu­ka­va ih­mi­nen 10/10.

VINKKEJÄ SEURAAVILLE ROOMAN REISSAAJILLE

Kun läh­det la­ti­na-lii­kun­ta-Eras­mus+opin­to­mat­kal­le Roo­maan vii­kok­si – Muis­ta ai­na­kin tämä:

Kan­nat­taa kat­sel­la rei­tit etu­kä­teen sekä jul­ki­sil­la liik­ku­mis­ta että kä­ve­lyä var­ten. Li­säk­si täy­tyy ot­taa huo­mi­oon mah­dol­li­set poik­keuk­set lin­jo­jen ku­luis­sa. Pa­pe­ri­sen kar­tan käyt­tä­mi­nen tu­lee tu­tuk­si. 

Kan­nat­taa va­rau­tua ker­ros­pu­keu­tu­mi­seen, meil­lä­kin en­sim­mäi­set päi­vät sa­toi vet­tä mut­ta vii­mei­si­nä päi­vi­nä oli jo au­rin­kois­ta.

Hy­viin ken­kiin kan­nat­taa pa­nos­taa, sil­lä kä­ve­lyä tu­lee to­del­la pal­jon, vaik­ka kul­ki­si­kin jul­ki­sil­la. 

Ter­mi­nin ase­man ruo­ka­kau­pan itse­pal­ve­lu­kas­sat reis­tai­le­vat tur­han usein.

Kan­nat­taa olla va­rau­tu­nut jul­kis­ten ah­tau­teen. Hyvä paik­ka tas­ku­var­kail­le, jo­ten ole tie­toi­nen. Kä­teis­tä kan­nat­taa kan­taa kor­tin li­säk­si mu­ka­na, sil­lä kaik­ki­al­la kort­ti ei toi­mi. Suun­nis­tuk­ses­sa kan­nat­taa olla kar­tat la­dat­tu­na pu­he­li­mel­le etu­kä­teen, jot­ta net­tiä ei tar­vi­ta ja li­säk­si op­pia käyt­tä­mään pe­rin­teis­tä pa­pe­ri­kart­taa, jot­ta ei jou­du pu­laan, jos akku lop­puu (tie­ten­kin pai­kal­li­sil­ta­kin voi ky­syä tie­tä vaik­ka ei edes osoi­si ita­li­aa esim sa­no­mal­la co­los­seum pai­not­ta­en ky­sy­väs­ti ja viit­to­mal­la vil­lis­ti kä­sil­lä saa yleen­sä vii­tot­tu­na epä­mää­räi­sen suun­nan, min­ne jat­kaa mat­kaa). 

Susi­pat­sas Ca­pi­to­lium-mu­se­os­sa

Hyö­dyn­nä mah­dol­li­suus tu­tus­tua mat­ka­po­ruk­kaan kun­nol­la!

Ota tip­pe­jä ruu­an­lait­toon, pas­tas­ta on hyvä aloit­taa.

Ko­kei­le us­ka­li­aas­ti eri­lai­sia ruo­kia: jää­te­löt, pas­taa (car­bo­na­ra), piz­zaa (marg­ha­ri­ta), la­sag­ne ja liha­pul­lat. Va­rau­du myös pe­rus­suo­ma­lais­ta ruo­kaa suo­lai­sem­paan.

Kan­nat­taa va­rau­tua myös sii­hen, että hana­vesi, sekä myös esim. ra­vin­to­lois­sa tar­jot­ta­va vesi on ai­van eri­lais­ta kuin Suo­mes­sa, ja kan­nat­taa­kin os­taa pul­lo­vet­tä, kun­han on tark­ka­na eti­ket­tien kans­sa.

Heit­täy­dy roh­ke­as­ti kult­tuu­riin mu­kaan, niin saat par­haim­man ko­ke­muk­sen! Ih­mi­set ovat to­del­la mu­ka­via ja eri­lai­sia kuin Suo­mes­sa. Älä siis ar­kai­le esi­mer­kik­si ky­sy­es­sä­si oh­jei­ta tai apua sii­tä, kuin­ka pääs­tä jon­ne­kin. He mie­lel­lään aut­ta­vat. Ruo­kail­les­sa­si kan­nat­taa myös ko­keil­la eri ma­ku­ja ja uu­sia ruo­kia, sil­lä saa­tat yl­lät­tyä ja löy­tää uu­den lemp­pa­ri­ruo­an!