Lämmin valo luo joulutunnelmaa

Vuo­den jäl­ki­puo­lis­kol­la päi­vät ly­he­ne­vät ja ke­sän pi­ris­tä­väs­tä va­loi­suu­des­ta siir­ry­tään ma­sen­ta­vaan kaa­mok­seen. Au­rin­ko nou­see mel­ko ai­kai­sin, mut­ta se myös las­kee ai­kai­sin. Pi­me­ät ilta­päi­vät voi­vat olla mel­ko ikä­viä ver­rat­tu­na va­loi­siin sel­lai­siin, mut­ta tal­ven tul­les­sa ja lu­men las­keu­tu­es­sa maa­han pi­mey­des­tä tu­lee osa tal­ven mu­ka­vaa tun­nel­maa. Huo­ne– ja jou­lu­va­lo­jen, mui­den valo­nau­ho­jen sekä kynt­ti­löi­den läm­min kel­ta­o­rans­si hoh­de tuo sisä­ti­loi­hin läm­min­tä tun­net­ta kont­ras­tik­si ulkona val­lit­se­val­le kyl­myy­del­le. Sa­mal­la myös ul­ko­na on taas hie­man kirk­kaam­paa lu­men hei­jas­ta­es­sa katu­va­lo­jen pais­teen ym­pä­riin­sä. 

Py­rin itse usein ar­vos­ta­maan ja naut­ti­maan va­lon ja läm­mön tuot­ta­mista vai­ku­tuk­sista ja tun­nel­mista ym­pä­ris­tös­säni, ja suo­sit­te­len sitä muil­le­kin. Kiin­nos­tuk­se­ni valo­ku­vauk­seen on var­mas­ti li­sän­nyt kiin­nos­tus­ta­ni ai­na­kin va­loon ja var­joi­hin. Kynt­ti­lä­ku­van otin jou­lu­kuun alus­sa pi­me­ä­nä il­ta­na, kun ko­dis­sa­ni oli lä­hes pi­me­ää ja ik­ku­nas­sa hoh­ti­vat säh­kö­kynt­ti­lät yk­si­näi­se­nä va­lon­läh­tee­nä muu­ten pi­me­äs­sä huo­nees­sa (valokuvi­a­ni Ins­tag­ra­mis­sa: @jaagz­bagz tai Jaak­ko Saa­no). 

Tal­vessa, ja var­sin­kin jou­lus­sa, tun­nel­mal­lis­ta on se, kun tu­lee kyl­mäs­tä ulko­il­mas­ta ko­din läm­pi­mään sisä­il­maan; kyl­mäs­tä si­ner­tä­väs­tä ym­pä­ris­tös­tä ko­din läm­pi­män kel­tai­seen va­lais­tuk­seen. Se li­sää ko­din ko­toi­saa tun­net­ta. Yleen­sä päi­väs­ai­kaan suo­sin mel­ko val­kois­ta va­lais­tus­ta, mut­ta il­lal­la on miel­lyt­tä­väm­pää olla kel­tai­ses­sa, väri­läm­pö­ti­lal­taan läm­pi­mäs­sä va­lais­tuk­ses­sa. Läm­mön tun­ne sisä­ti­lois­sa tuo tur­val­li­suu­den tun­net­ta, ja ko­vas­ta pak­ka­ses­ta si­säl­le tul­les­sa yli 30 as­teen läm­pö­ti­lan muu­tos tun­tuu var­mas­ti mo­nien mie­les­tä mu­ka­val­ta. 

Kun ul­ko­na on pi­me­ää, on usein mu­ka­vaa olla it­se­kin hä­mä­räs­sä him­mei­den va­lon­läh­tei­den, ku­ten jou­lu­va­lo­jen va­lai­se­ma­na, eikä kirk­kai­den val­kois­ten lois­te­put­kien so­kai­se­ma­na. Jou­lun­vie­tos­sa, esi­mer­kik­si jou­lu­aaton il­ta­na, osa pe­rin­teis­tä jou­lun tun­netta on pi­meä ulko­ilma ja si­säl­lä muun mu­as­sa jou­lu­kuu­sen va­lot tuo­mas­sa va­loa pi­mey­teen. 

Toi­saal­ta tal­vi­nen, pil­ve­tön päi­vä on se­kin ai­van oma ko­ke­muk­sen­sa, kos­ka val­koi­nen lumi hei­jas­taa au­rin­gonva­loa te­hok­kaas­ti ja ko­ros­taa tai­vaan vaa­le­aa si­ni­syyt­tä. Sil­loin voi olla jopa kirk­kaam­paa kuin ke­säl­lä ja lumi ki­mal­te­lee hie­nos­ti au­rin­gon­va­los­sa. Sel­lai­si­na päi­vi­nä pää­see ko­ke­maan sekä kirk­kaan, pi­ris­tä­vän tal­vi­päi­vän että pi­me­än, tun­nel­mal­li­sen il­lan. Va­li­tet­ta­vas­ti tal­vel­la on usein pil­vis­tä, jo­ten päi­vät ovat har­mai­ta ei­vät­kä ko­vin kirk­kai­ta. 

Joka ta­pauk­ses­sa tal­ven pi­me­ät aa­mut ja ilta­päi­vät ovat taat­tu­ja, jo­ten niis­tä kan­nat­taa naut­tia sen si­jaan, että va­lit­tai­si pi­meyt­tä ja ma­sen­tui­si sii­tä. 

Kynt­ti­löi­den läm­min­tä va­loa
Kuva: Jaak­ko Saa­no

Kuva: Jaak­ko Saa­no