Hiotaan vielä kuvioita

His­su on hams­te­ri, joka elää ylen­palt­tis­ta elä­mää. Sen muo­do­kas var­ta­lo on mus­tan, peh­me­än kar­van pei­tos­sa ja kes­kel­tä sel­kää me­nee pak­su val­koi­nen vii­va. His­su mat­kus­taa ko­tiin­sa pah­vi­put­kes­sa. Mat­ka ma­kuu­huo­nees­ta omaan häk­kiin ei ole pit­kä, mut­ta si­tä­kin mie­len­kiin­toi­sem­pi. Tu­tut pai­kat, joi­hin ute­li­as His­su on lu­kui­sia ker­to­ja yrit­tä­nyt ka­ra­ta vi­li­se­vät pah­vi­put­kes­sa ole­van His­sun sil­mis­sä.  

His­sun saa­pu­es­sa häk­kiin, on vas­tas­sa odot­ta­mas­sa Masa. Val­koi­nen ja hie­man pie­nem­pi­ko­koi­nen Masa on juu­ri aloit­ta­nut joka il­tai­sen juok­su­pyö­rä -ma­ra­to­nin­sa. “Ui juma, se on meit­sin vuo­ro seu­raa­vaks. Mi­hin­kä­hän sitä tä­nään yrit­täi­si teh­dä tut­ki­mus­mat­kan?” tuu­mi Masa it­sek­seen. “Nyt oli lä­hel­lä!” hih­kai­si His­su Ma­sal­le saa­pu­es­saan häk­kiin. “Koi­tit­ko vaa­te­huo­neen kaut­ta?” Ky­syi Masa. “Joo, en läh­te­ny hy­vää suun­ni­tel­maa vaih­ta­maan. Ku­vi­ot oli ai­van sel­keet.” His­su se­lit­ti in­nok­kaas­ti. “Hyvä hom­ma! Tä­nään läh­tee kyl meit­sin enk­ka. Oon har­jo­tel­lu vik­ke­lää juok­suu koko il­lan!” Masa sa­noi sa­mal­la val­mis­tau­tu­en pah­vi­put­keen me­noon. “Muis­ta sit että et tee mun vii­me ker­ran vir­hei­tä.” Huik­ka­si his­su vie­lä en­nen Ma­san läh­töä.  

Vii­mek­si kun His­su oli läh­te­nyt omil­le teil­leen, oli hän kii­ven­nyt kor­ke­an pöy­dän pääl­le. Pois pää­sy oli vaa­ti­nut hy­pyn lat­ti­al­le ja sen seu­rauk­se­na ki­pe­än tas­sun. His­su läh­ti kat­so­maan, mitä herk­ku­ja tä­nään oli­si tar­jol­la. Ra­vin­to­la oli ai­van hä­kin oi­ke­as­sa taka­kul­mas­sa.  

His­su ja Masa eli­vät all-inc­lu­si­ve elä­mää, jos­ta ei lu­xus­ta puut­tu­nut. Vet­tä ja ruo­kaa oli aina tar­jol­la. Ra­vin­to­lan vie­res­sä oli mo­lem­mil­le omat mö­kit ja hä­kin toi­sel­la reu­nal­la kun­toi­lu- ja leik­ki­alue. Puo­len tun­nin ku­lut­tua Masa pa­la­si hä­kil­le. “Mi­ten kävi?” ky­syi His­su. “En pääs­sy vauh­tiin. Mat­ka tys­säs jo heti mak­ka­rin ovel­la. Sin­ne oli aita ra­ken­net­tu.” Masa to­kai­si tuoh­tu­nee­na. “Okei, hi­o­taan ku­vi­oi­ta vie­lä. Kyl­lä me saa­daan tää toi­mi­maan.” Vas­ta­si His­su.