Elisa Holopainen luisteli Klassikasta Pekingin olympialaisiin

Noora Laakso

Ke­vääl­lä 2021 Klas­si­kas­ta val­mis­tu­nut vuo­den 2019 ur­hei­lu­lu­ki­o­lai­nen Eli­sa Ho­lo­pai­nen on Klas­si­kal­ta läh­te­mi­sen jäl­keen pi­tä­nyt väli­vuot­ta ja kes­kit­ty­nyt vain jää­kiek­koon. Tämä on tuot­ta­nut tu­los­ta­kin, sil­lä Eli­sa oli muun mu­as­sa mu­ka­na voit­ta­mas­sa Pe­kin­gin olym­pi­a­lai­sis­ta Nais­lei­jo­nil­le olym­pi­a­prons­sia.

Ky­syim­me, mi­ten elä­mä on muut­tu­nut lu­ki­o­ai­kaan ver­rat­tu­na, ja mitä lu­ki­o­a­jas­ta toi­saal­ta jäi kä­teen.

Kun arki on kun­nos­sa, niin myös ur­hei­lus­sa pär­jää­mi­nen on hel­pom­paa. Joka päi­vä kun pyr­kii ole­maan pa­ras ver­sio it­ses­tään, niin se var­mas­ti pal­ki­taan joku päi­vä.

On saa­nut suun­ni­tel­la omaa ar­kea eri ta­val­la, kun ei ole tar­vin­nut käy­dä kou­lus­sa tai miet­tiä mis­sä vä­lis­sä te­kee läk­syt tai lu­kee ko­kei­siin. Toki arki on ol­lut hel­pom­paa ja on saa­nut teh­dä enem­män asi­oi­ta, mis­tä itse tyk­kää, ja on jää­nyt enem­män va­paa-ai­kaa myös tree­nien ohel­la. Elä­män­ti­lan­ne on täl­lä het­kel­lä aika sama mitä ajat­te­lin lu­ki­o­ai­ka­na sen ole­van. Pit­kään oli mie­les­sä, että kun lu­ki­os­ta val­mis­tun, pi­dän väli­vuo­den ja kes­ki­tyn vain jää­kiek­koon.

Lu­ki­os­sa ol­les­sa päi­vis­sä oli sel­keä ryt­mi eikä ol­lut te­ke­mi­sen puu­te mis­sään vä­lis­sä, myös oppi pal­jon uu­sia asi­oi­ta lä­hes päi­vit­täin.

Klas­si­kas­sa oppi yh­dis­tä­mään hy­vin kou­lun ja ur­hei­le­mi­sen ja pys­tyi pa­nos­ta­maan sekä kou­luun että ur­hei­luun täy­sil­lä.

Kun arki on kun­nos­sa, niin myös ur­hei­lus­sa pär­jää­mi­nen on hel­pom­paa. Joka päi­vä kun pyr­kii ole­maan pa­ras ver­sio it­ses­tään, niin se var­mas­ti pal­ki­taan joku päi­vä.

Ta­voit­tee­na on ke­hit­tyä mah­dol­li­sim­man pal­jon ja kir­kas­taa MM-mi­ta­li lähi­tu­le­vai­suu­des­sa. Pi­dem­män täh­täi­men unel­ma­na on edus­taa Suo­mea seu­raa­vis­sa olym­pi­a­lai­sis­sa sekä kir­kas­taa mi­ta­li myös siel­lä.

En osaa sa­noa, mis­sä vai­hees­sa sen tie­sin tai pää­tin, mut­ta ihan pie­nes­tä pi­tä­en olen ty­kän­nyt ur­heil­la ja se on tun­tu­nut omal­ta ju­tul­ta. Sit­ten kun al­koi huo­maa­maan, että jää­kie­kos­sa pär­jää ja pää­si maa­jouk­ku­ee­seen, niin sil­le tiel­le jää­tiin. Nuo­rem­mal­la iäl­lä ei ole ol­lut ti­lan­net­ta, että oli­si ol­lut mui­ta vaih­to­eh­to­ja ur­hei­le­mi­sen si­jaan, ei ole esi­mer­kik­si ol­lut mi­tään am­mat­ti­haa­vet­ta. Toki nyt lähi­vuo­sien ai­ka­na on myös miet­ti­nyt sitä tois­ta puol­ta, että mitä ha­lu­ai­si teh­dä ur­hei­le­mi­sen ohel­la tai ur­hei­lu-uran jäl­keen.

Jää­kie­kos­sa eh­dot­to­mas­ti pa­ras­ta on jouk­kue ja kaik­ki ih­mi­set sekä ko­ke­muk­set ja muis­tot mitä täs­tä la­jis­ta saa. Toki myös vauh­ti ja se, että iki­nä ei ole tar­peek­si hyvä vaan aina on va­raa ke­hit­tyä ja olla pa­rem­pi.

Naut­ti­kaa lu­ki­o­a­jas­ta ja elä­kää het­kes­sä!

Non So­lum ke­vät 2022Ke­vät keik­ku­en tu­le­vi29.4.2022