"Matkustaminen avartaa sekä kasvattaa ihmistä paremmin kuin mikään muu" - entiset klassikkalaiset ulkomailla

Emi­lia Eriks­son Iso-Bri­tan­ni­as­ta, Hei­di Kar­ja­lai­nen Ruot­sis­ta, Aura Nis­ka­nen Nor­jas­ta ja Roni Salo­tai­pa­le Alan­ko­mais­ta ker­to­vat elä­mäs­tään ulko­mail­la. Täs­sä ju­tus­sa he muun mu­as­sa taus­toit­ta­vat, kuin­ka he ovat ai­koi­naan ulko­mail­le pää­ty­neet, muis­te­le­vat omaa lu­ki­o­ai­kaan­sa ja ver­tai­le­vat asut­ta­maan­sa val­ti­o­ta Suo­meen. Mikä yh­dis­tää Brigh­to­nia ja Suo­mea? Entä mitä suo­ma­lai­nen tuu­maa ruot­sa­lai­ses­ta bas­tus­ta? Mil­lai­nen on hol­lan­ti­lai­nen yli­o­pis­to? En­ti­set klas­sik­ka­lai­set ker­to­vat.

Mitä olet teh­nyt Klas­si­kal­ta läh­te­mi­sen jäl­keen?

Emi­lia Eriks­son: Lu­ki­os­ta val­mis­tu­mi­sen jäl­keen vuon­na 2013 läh­din vuo­dek­si Aust­ra­li­aan wor­king ho­li­day -vii­su­mil­la. Aust­ra­li­an vuo­den jäl­keen aloi­tin mat­kai­lu- ja ta­pah­tu­ma-alan opis­ke­lun Haa­ga He­li­an eng­lan­nin­kie­li­sel­lä lin­jal­la Por­voos­sa. Työs­sä­op­pi­mi­se­ni Haa­ga He­li­as­sa me­nin te­ke­mään Aust­ra­li­an isoim­paan hos­tel­li­ket­juun YHA:an [ma­joi­tus­ta tar­jo­a­va hy­vän­te­ke­väi­syys­jär­jes­tö Youth Hos­tels As­so­ci­a­ti­on], Bris­ba­nen yk­sik­köön. Tä­män jäl­keen muu­tin Aust­ra­li­as­ta Eng­lan­tiin vii­meis­te­le­mään Haa­ga He­li­an opin­to­ni ”as an exc­han­ge stu­dent”. Opin­not suo­ri­tet­tu­a­ni jäin Eng­lan­tiin. Tääl­lä ol­laan vie­lä­kin. Vii­mei­set nel­jä vuot­ta olen ol­lut Ame­ri­can Exp­res­sil­lä Brigh­to­nis­sa töis­sä, jos­sa ura­mah­dol­li­suuk­sia riit­tää mo­neen eri tyy­liin. Vuo­siin on mah­tu­nut pal­jon töi­den te­koa sekä mat­kus­ta­mis­ta Aa­si­as­sa, In­do­ne­si­as­sa ja Eu­roo­pas­sa.

Hei­di Kar­ja­lai­nen: Val­mis­tuin lu­ki­os­ta vuon­na 2011. Kä­vin vii­mei­sen vuo­den lu­ki­o­ta uin­nin vuok­si Hel­sin­gis­sä Märs­kys­sä – ha­lu­sin sil­ti na­pa­ta lak­ki­ni Klas­si­kas­sa ja juh­lia val­mis­tu­mis­ta Sa­vos­sa. 😊Lu­ki­o­ai­ka­na suun­nit­te­lin jat­ka­va­ni ur­hei­lu-uraa use­am­man vuo­den ajan sii­hen täy­sil­lä pa­nos­ta­en. Pari vuot­ta eh­din­kin elää ui­ma­rin ar­kea, mut­ta louk­kaan­tu­mis­ten vuok­si pää­tin ura­ni jo vuon­na 2013. Lai­toin uik­ka­rit nau­laan ja muu­tin opis­ke­le­maan en­sin Tal­lin­naan ja sit­ten Lon­too­seen, mis­tä läh­din töi­hin (ta­kai­sin ur­hei­lun pa­riin mut­ta täl­lä ker­taa toi­mis­ton puo­lel­le) ASICS-ur­hei­lu­brän­dil­le Ams­ter­da­miin. Siir­ryin Hol­lan­nis­ta tän­ne Tuk­hol­maan kol­me vuot­ta sit­ten sa­man kon­ser­nin hom­miin ja teen nyt ju­ris­tin töi­tä ul­koi­lu­brän­di Hag­löf­sil­lä.

Aura Nis­ka­nen: 5.6.2021 yli­op­pi­las­lak­ki pääs­sä lau­la­es­sa­ni Gau­de­a­mus igi­tu­ria en ol­lut vie­lä teh­nyt sel­ke­ää suun­ni­tel­maa tu­le­val­le syk­syl­le. Oi­ke­as­taan pää­tin sul­kea täy­sin syk­syn aja­tuk­sis­ta­ni, ja kes­kit­tyä viet­tä­mään vih­doin va­paan ke­sän il­man aika­tau­lu­ja, vel­vol­li­suuk­sia ja ali­ta­juis­ta stres­siä lais­kot­te­lus­ta. Toi­sin sa­no­en elin ke­sän teh­den kaik­kea sitä, mis­tä olin jää­nyt pait­si edel­li­se­nä ke­sä­nä yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­siin val­mis­tau­tu­es­sa­ni.

Hei­nä­kuun vii­mei­sil­lä vii­koil­la tar­kis­tin säh­kö­pos­ti­ni. Olin pääs­syt si­sään mo­lem­piin ha­lu­a­mii­ni yli­o­pis­toi­hin, sekä La­pin oi­keus­tie­teel­li­seen että Ag­de­rin yli­o­pis­ton yh­teis­kun­ta­tie­teel­li­seen. Pää­dyin ot­ta­maan vas­taan mo­lem­mat opis­ke­lu­pai­kat, mut­ta lo­pul­ta pak­kaa­maan lauk­ku­ni Nor­jaan muut­toa var­ten.

Opin­to­je­ni suh­teen olen kui­ten­kin vaih­ta­mas­sa suun­taa jäl­leen. Ko­ro­na se­koit­ti opis­ke­lu­a­la­ni kan­nal­ta oleel­li­sen piir­teen lin­kit­tää te­o­ria käy­tän­töön (esim. kent­tä­tut­ki­mus Ugan­daan pe­ruun­tui), min­kä vuok­si opin­to­jen ydin jäi epä­mää­räi­sek­si. Poh­din aluk­si te­ke­vä­ni tut­kin­non kah­des­sa vuo­des­sa, mut­ta to­te­sin lo­pul­ta ett­ei tut­kin­non si­säl­tö vas­taa ta­voit­te­le­mie­ni tai­to­jen ke­hit­tä­mis­tä. Olen jo eh­ti­nyt kiin­tyä elä­mää­ni Nor­jas­sa, mut­ta näil­lä nä­ky­min suun­taan Suo­meen oi­keus­tie­teel­li­seen. It­se­ni tun­tien suun­ni­tel­mat voi­vat kui­ten­kin vaih­tua hy­vin­kin spon­taa­nis­ti…

Roni Salo­tai­pa­le: Val­mis­tut­tu­a­ni lu­ki­os­ta vuon­na 2017 ha­lu­sin suo­rit­taa si­vii­li­pal­ve­luk­sen heti lu­ki­on jäl­keen, ta­voit­tee­na­ni tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin Kuo­pi­os­sa ja pääs­tä nä­ke­mään eri yri­tys­ten toi­min­taa. Mi­nua jän­nit­ti, mi­ten tuo jää­tä­vän pit­käl­tä tun­tu­va vuo­den mit­tai­nen pal­ve­lus ku­lui­si – var­sin­kin kun si­va­ril­la on niin kui­va mai­ne. Yl­lä­tyk­se­nä pää­sin töi­hin Kuo­pi­on alu­een kaup­pa­ka­ma­ril­le, jos­sa odo­tuk­set si­vii­li­pal­ve­luk­ses­ta mul­lis­tui­vat täy­sin! Pää­sin toi­mi­maan pro­jek­ti­koor­di­naat­to­ri­na, leik­ki­mään ai­kuis­ta ko­ke­nei­den bis­nes­tyyp­pien kes­kel­lä sekä ko­ke­maan pa­niik­kia uu­den op­pi­mi­ses­ta ja us­kot­ta­vuu­des­ta nuo­res­ta iäs­tä joh­tu­en. Kui­ten­kin kaup­pa­ka­ma­ril­le täy­tyy an­taa shout out, kos­ka mi­nut otet­tiin mu­kaan kuin kuka muu työn­te­ki­jä ta­han­sa ja pää­sin jopa työ­mat­kal­le Wie­niin! Aika kaup­pa­ka­ma­ril­la vah­vis­ti ha­lu­a­ni pääs­tä ko­ke­maan kan­sain­vä­li­sem­pää elä­mää.

Si­va­rin lo­put­tua muu­tin­kin opis­ke­le­maan Cre­a­ti­ve Bu­si­ness -ni­mis­tä tut­kin­toa Hol­lan­tiin, jos­sa opis­ke­len nyt kol­mat­ta vuot­ta Ut­rech­tis­sa! Tääl­lä ta­paa­kin tun­te­mat­to­mia suo­ma­lai­sia joka viik­ko, kos­ka Hol­lan­ti on to­del­la suo­sit­tu maa opis­ke­li­joil­le. Opis­ke­lui­den ohel­la elät­tä­nyt it­se­ni free­lan­ce­ri­nä vi­deo- ja so­me­si­säl­lön tuo­tan­nol­la. Täl­lä het­kel­lä olen Eras­mus-vaih­dos­sa Mad­ri­dis­sa puo­li vuot­ta.

Mikä asia on muut­tu­nut elä­mäs­sä­si mer­kit­tä­vim­min lu­ki­o­ai­kaan ver­rat­tu­na? Entä olet­ko täl­lä het­kel­lä sel­lai­ses­sa elä­män­ti­lan­tees­sa jos­sa lu­ki­o­ai­ka­na suun­nit­te­lit ole­va­si, vai onko elä­mä yl­lät­tä­nyt joil­ta­kin osin?

Emi­lia Eriks­son: En lu­ki­o­ai­ka­na ko­vin­kaan suun­ni­tel­lut tai aja­tel­lut elä­mää­ni ko­vin­kaan pit­käl­le eteen­päin, enkä usko että mi­nul­la oli mi­tään tiet­ty­jä ta­voit­tei­ta tai toi­vei­ta tu­le­vai­suu­del­le, mui­ta kuin mat­kus­taa ja näh­dä maa­il­maa. Mer­kit­tä­vin muu­tos lu­ki­o­ai­kaan to­den­nä­köi­ses­ti on eng­lan­nin kie­len tai­to­ni, tai lä­hin­nä sen puu­te sii­hen ai­kaan.

Hei­di Kar­ja­lai­nen: Klas­sik­ka­lai­se­na elä­mä­ni pyö­ri uin­nin ym­pä­ril­lä ja eh­doil­la – ny­ky­ään arki näyt­tää niin ko­vin eri­lai­sel­ta! En var­mas­ti oli­si ai­ka­naan osan­nut ku­vi­tel­la, että olen asu­nut suu­rim­man osan näis­tä lu­ki­on jäl­kei­sis­tä vuo­sis­ta ulko­mail­la ja luo­nut uima-al­taan ulko­puo­lel­la elä­män ja uran, jois­ta nau­tin ko­vas­ti. Elä­mä on siis kyl­lä yl­lät­tä­nyt ihan täy­sin, mut­ta tosi po­si­tii­vi­sel­la ta­val­la. 😊 Us­kon, että Hei­di 11 vuot­ta sit­ten oli­si myös tyr­mis­ty­nyt kuul­les­saan, että sprint­ti­mat­ko­jen si­jaan juok­sen ja pyö­räi­len pit­kiä mat­ko­ja ja oi­ke­as­ti nau­tin sii­tä. 🙈

Aura Nis­ka­nen: Olen ym­mär­tä­nyt ja ha­vain­nut pal­jon asu­es­sa­ni lä­hes vuo­den ulko­mail­la. Tein it­sel­le­ni lu­pauk­sen en­nen muut­to­a­ni Nor­jaan, että sa­noi­sin kai­kil­le mah­dol­li­suuk­sil­le, joi­ta har­kit­sin edes het­ken, ’kyl­lä’, vaik­ka ne pe­lot­tai­si­vat aluk­si. Kou­lus­sa se esi­mer­kik­si tar­koit­ti sitä, että ase­tuin eh­dol­le ja pää­sin luok­kam­me edus­ta­jak­si heit­tä­mäl­lä, että he tar­vit­se­vat sa­lais­ta tie­to­a­ni suo­ma­lai­ses­ta kou­lu­tus­jär­jes­tel­mäs­tä. Pää­sin myös apu­lais­joh­ta­jak­si aka­tee­mis­ta va­paut­ta kan­sain­vä­li­ses­ti aja­van opis­ke­li­ja­jär­jes­tön pai­kal­lis­o­sas­toon.

Roni Salo­tai­pa­le: Lu­ki­os­sa mi­nua kiin­nos­ti opis­ke­lu aika vaih­te­le­vas­ti. Kes­ki­tyin suo­sik­ki­ai­hei­sii­ni, ku­ten eng­lan­tiin, rans­kaan, his­to­ri­aan ja yh­teis­kun­ta­op­piin enem­män. Mie­tin, mi­ten iki­nä jak­san opis­kel­la: ha­lu­sin vain teh­dä töi­tä. En siis to­si­aan ole lain­kaan sii­nä ti­lan­tees­sa, mis­sä ku­vit­te­lin ole­va­ni. Lu­ki­on ai­ka­na en aja­tel­lut ulko­mail­le muut­toa lain­kaan. Olen pal­jon it­se­näi­sem­pi ver­rat­tu­na lu­ki­o­ai­kaan: sil­loin asuin van­hem­pie­ni luo­na. Nyt olen jou­tu­nut kaik­ki asi­at rat­ko­maan ulko­mail­la asu­mi­sen suh­teen, löy­tä­mään käm­pän vie­raas­ta maas­ta, opet­te­le­maan pai­kal­lis­ta kiel­tä ja toi­min­ta­ta­po­ja ulko­maa­lais­ten ve­ro­jen il­moit­ta­mi­ses­ta läh­tien. Eng­lan­nis­ta on tul­lut pää­kie­le­ni: pu­hun sitä pal­jon enem­män kuin suo­mea. Yli­pää­tän­sä maa­il­man­ku­va­ni on muut­tu­nut tosi pal­jon. Kun on ta­van­nut ih­mi­siä, jot­ka tu­le­vat niin eri­lai­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta ja kat­so­vat asi­oi­ta eri­lai­ses­ta pers­pek­tii­vis­tä, muut­taa se suh­tau­tu­mis­ta to­del­la mo­neen asi­aan.

Mitä kai­paat eni­ten lu­ki­o­a­jas­sa?

Emi­lia Eriks­son: Jal­ka­pal­loa ja jouk­ku­e­ka­ve­rei­ta, joi­den kans­sa vie­lä­kin on­nek­si pi­däm­me yhtä ja nä­em­me aina, kun se on mah­dol­lis­ta. Li­säk­si ruo­ka­välk­kää tie­ten­kin kai­paan.

Hei­di Kar­ja­lai­nen: Ur­hei­li­jan ar­kea, ka­ve­rei­ta ja kou­lu­ruo­kaa!

Aura Nis­ka­nen: Kun pää­tin hel­mi­kuus­sa yl­lät­tä­en va­ra­ta lo­man Suo­meen vii­kok­si, pää­dyin sat­tu­man kaut­ta sa­mal­la vii­kol­la si­jais­ta­maan Klas­si­kal­la kah­ta ruot­sin tun­tia. Mi­nun on pak­ko myön­tää, että as­tu­es­sa­ni oves­ta si­sään tuli hie­man hai­kea fii­lis, kun ta­ju­sin ett­ei itse enää nö­kö­tä au­las­sa lu­ki­on kou­lu­ka­ve­rei­den kans­sa. Toi­saal­ta kä­vel­les­sä­ni käy­tä­väl­lä unoh­din täy­sin opis­kel­lee­ni jo puo­li vuot­ta ai­van toi­saal­la. Ehkä hu­hut­tu Klas­si­kan hen­ki kul­ki tuol­loin lä­vit­se­ni.

Roni Salo­tai­pa­le: Ar­jen yk­sin­ker­tai­suut­ta. Ka­ve­rei­ta näki au­to­maat­ti­ses­ti kou­lus­sa, ei tar­vin­nut suun­ni­tel­la nä­ke­mi­siä pal­joa. Ka­ve­rit oli­vat aina to­del­la lä­hel­lä. Olen muu­tel­lut nyt niin pal­jon ja niin ovat muu­tel­leet myös ulko­maa­lai­set ka­ve­ri­ni, että koko ajan jou­tuu jät­tä­mään ys­tä­viä taak­se ja löy­tä­mään uu­sia ka­ve­rei­ta – se on oi­ke­as­taan tosi ras­kas­ta.

Mis­sä val­ti­os­sa asut? Mi­ten pää­dyit sin­ne – opis­ke­let­ko, työs­ken­te­let­kö siel­lä tms.? 

Emi­lia Eriks­son: Asun Brigh­to­nis­sa, Eng­lan­nis­sa. Muu­tet­tu­a­ni tän­ne vuon­na 2018 ja vii­meis­tel­les­sä­ni Haa­ga He­li­an opin­to­ja­ni ym­mär­sin, että mat­kai­lu- ja ta­pah­tu­ma-ala oli­vat mi­nul­le enem­män­kin kuin har­ras­tus var­si­nais­ten töi­den si­jaan. Siis­pä aloi­tin Ame­ri­can Exp­res­sil­lä ”Ame­xil­la” työt. Ame­xil­la olen toi­mi­nut eri­lai­sis­sa työ­teh­tä­vis­sä, mut­ta ny­ky­ään työs­ken­te­len ni­mel­lä ”pro­ject ana­lyst” tii­mis­sä ni­mel­tä ”Glo­bal op­ti­mi­za­ti­on and call ma­na­ge­ment”, jos­sa hoi­dam­me koko Eu­roo­pan Ame­xin alla ole­via luot­to-, pe­tos-, tili- ja asi­a­kas­pal­ve­lu­toi­min­to­ja.

Hei­di Kar­ja­lai­nen: Asun Ruot­sis­sa, Tuk­hol­mas­sa. Olen tääl­lä töis­sä ju­ris­ti­na ja tyk­kään Tuk­hol­mas­ta ja elä­mäs­tä tääl­lä Ruot­sis­sa ko­vas­ti.

Aura Nis­ka­nen: Asun Nor­jas­sa. Opis­ke­len täl­lä het­kel­lä Kris­ti­an­san­dis­sa, Ete­lä-Nor­jas­sa, Ag­de­rin yli­o­pis­ton yh­teis­kun­ta­tie­teel­li­ses­sä tie­de­kun­nas­sa kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen tut­kin­toa (Glo­bal De­ve­lop­ment Stu­dies).

Roni Salo­tai­pa­le: Asun Hol­lan­nis­sa (vi­ral­li­ses­ti Alan­ko­mais­sa)! Tämä pik­kui­nen ku­nin­gas­kun­ta hou­kut­ti mi­nua kan­sain­vä­li­sen ym­pä­ris­tön­sä ta­kia. Opis­ke­len tääl­lä yli­o­pis­tos­sa. Hol­lan­ti­lai­nen yli­o­pis­to on ja­et­tu kol­meen eri ta­soon: Suo­men vas­taa­viin rin­nas­ta­en ne ovat ikään kuin alem­pi AMK, AMK ja ”tut­ki­mus­yli­o­pis­to”. Itse opis­ke­len Suo­men AMK:ta vas­taa­vas­sa oppi­lai­tok­ses­sa. Täl­lä het­kel­lä poh­din, suo­ri­tan­ko kan­di­tut­kin­non li­säk­si vie­lä mais­te­ri­tut­kin­non: mi­nua hie­man hou­kut­tai­si ajan­koh­tai­nen mais­te­ri­tut­kin­to ni­mel­tään Sus­tai­nab­le Bu­si­ness Tran­si­ti­on, joka oli­si vuo­des­sa ohi. Li­säk­si työs­ken­te­len free­lan­ce­ri­nä.

Mitä kie­liä tar­vit­see käyt­tää?

Emi­lia Eriks­son: Eng­lan­tia ja ys­tä­vien ja per­heen kans­sa suo­mea.

Hei­di Kar­ja­lai­nen: Täl­lä het­kel­lä ehkä yl­lät­tä­en eng­lan­ti on arki­kie­le­ni, sil­lä työs­ken­te­len eng­lan­nik­si kan­sain­vä­li­ses­sä yh­ti­ös­sä ja ys­tä­vä­po­ruk­ka­ni on iloi­nen seka­mels­ka eri kan­sal­li­suuk­sia. Ruot­sia olen pääs­syt il­tai­sin ker­taa­maan kan­san­o­pis­tos­sa, sil­lä sitä en ol­lut pu­hu­nut pal­jo­a­kaan sit­ten abi­kurs­sin en­nen tän­ne muut­toa. Lu­ki­o­lais-Hei­dil­le an­tai­sin­kin vin­kin, että min­kä taak­seen jät­tää sen edes­tään hy­vin mah­dol­li­ses­ti vie­lä löy­tää, mut­ta kyl­lä täs­sä­kin vai­hees­sa elä­mää eh­tii ver­be­jä tai­vut­te­le­maan. 😉 Tuk­hol­mas­sa tu­lee pu­hut­tua myös yl­lät­tä­vän pal­jon suo­mea, sil­lä mei­tä suo­ma­lai­sia tai suo­ma­lais­taus­tai­sia on tääl­lä iso jen­gi, yli 70 000. Kir­joi­tet­tu suo­mi on mul­la al­ka­nut vii­me vuo­si­na ruos­tu­maan, mut­ta yri­tän pi­tää kie­li­tai­toa yllä lu­ke­mal­la kir­jo­ja mah­dol­li­sim­man pal­jon suo­mek­si.

Aura Nis­ka­nen: Kol­me vuot­ta kes­tä­väs­sä kan­di­daa­tin tut­kin­nos­sa Ag­re­din yli­o­pis­ton yh­teis­kun­ta­tie­teel­li­ses­sä tie­de­kun­nas­sa ope­tus on täy­sin eng­lan­nik­si, jo­ten nor­jan kiel­tä mi­nun ei ole opin­to­ja­ni var­ten tar­vin­nut opis­kel­la. Koh­te­li­ai­suu­det (ja kiro­sa­nat) olen kui­ten­kin ope­tel­lut arki­päi­vän asi­oin­nin kan­nal­ta. Mel­kein va­hin­gos­sa olen myös huo­man­nut ym­mär­tä­vä­ni lu­ki­on ruot­sin tun­neis­ta ol­leen hyö­tyä, kun ys­tä­vä­ni yrit­tä­vät kes­kus­tel­la kiu­sal­laan nor­jak­si.

Roni Salo­tai­pa­le: Hol­lan­nis­sa pär­jää pää­osin to­del­la hy­vin eng­lan­nil­la. Hol­lan­ti­lai­set tai­ta­vat pu­hua par­hai­ten eng­lan­tia kai­kis­ta ei-na­tii­vi­mais­ta ja tämä on kyl­lä tul­lut it­se­kin vah­vis­tet­tua! Ams­ter­da­mis­sa ei usein saa edes pal­ve­lua hol­lan­nik­si, kos­ka yli puo­let asuk­kais­ta on ulko­maa­lais­taus­tai­sia. Suo­si­tuis­sa yli­o­pis­to­kau­pun­geis­sa on tosi pal­jon eng­lan­nin­kie­li­siä ak­ti­vi­teet­te­ja, jo­ten voi men­nä kat­so­maan esi­mer­kik­si stand up -keik­ko­ja tai elo­ku­via, eikä tar­vit­se pu­hua pai­kal­lis­ta kiel­tä. Jos te­kee töi­tä tai on muu­ten kon­tak­tis­sa val­ti­on, va­kuu­tus­yh­ti­öi­den tai lää­kä­rei­den kans­sa on tosi hyö­dyl­lis­tä pu­hua hol­lan­tia, mut­ta aina löy­tyy joku joka aut­taa vai­keis­sa asi­ois­sa. Itse otin hol­lan­nin al­keis­kurs­sin yli­o­pis­tol­la ja muu­ta­man on­li­ne-tun­nin opet­ta­jan kans­sa. Kah­den vuo­den sa­tun­nai­sen ak­tii­vi­sen pu­hu­mi­sen jäl­keen saan asi­a­ni hoi­det­tua – pit­kät kes­kus­te­lut ovat vie­lä vai­kei­ta, mut­ta eh­dot­to­mas­ti kie­len op­pii. Eng­lan­nis­ta, ruot­sis­ta ja rans­kas­ta on tosi pal­jon apua!

Es­pan­ja on­kin eri ta­paus. Aina ku­vit­te­li­si, että pää­kau­pun­geis­sa sel­vi­äi­si eng­lan­nil­la, mut­ta to­tuus tääl­lä on toi­sen­lai­nen. Voi­si sa­noa hir­ve­äs­ti lii­oit­te­le­mat­ta, että ku­kaan ei puhu eng­lan­tia. Itse otin muu­ta­man kurs­sin es­pan­jaa lu­ki­os­sa, mut­ta olen unoh­ta­nut lä­hes kai­ken, kun ei ole kiel­tä tul­lut käy­tet­tyä. Sitä ym­mär­tää ja lu­kee jol­la­kin ta­sol­la, mut­ta pu­hu­mi­nen on mut­kik­kaam­paa.

Mit­kä ovat val­ti­on kes­kei­sim­piä ero­ja ver­rat­tu­na Suo­meen? Entä yh­tä­läi­syyk­siä?

Emi­lia Eriks­son: Suu­rim­pa­na ero­na on sää. Seu­raa­vak­si erok­si sa­noi­sin ilma­pii­ri ja ih­mis­ten avoi­muus tääl­lä ver­rat­tu­na Suo­meen. Yh­tä­läi­syy­te­nä Brigh­to­nis­sa (ja Lon­toos­sa) Suo­men kans­sa ovat kal­liit vuok­ra­hin­nat. 😄

Hei­di Kar­ja­lai­nen: Ker­ron ero­ja ja yh­tä­läi­syyk­siä asut­ta­mis­ta­ni val­ti­ois­ta (Viro, Iso-Bri­tan­nia, Alan­ko­maat ja Ruot­si) kus­ta­kin erik­seen.

Vi­ros­sa pu­hut­tu vi­ron kie­li on mei­dän su­ku­lais­kie­li, jon­ka suo­ma­lai­nen op­pii aika hel­pos­ti. Tal­lin­nas­sa opis­ke­li­ja­e­lä­mä on vil­kas­ta ja kan­sain­vä­lis­tä.

Iso-Bri­tan­ni­as­sa Lon­too on suu­ri su­la­tus­uuni – lä­hes kaik­ki ys­tä­vä­ni Lon­toos­sa ovat ko­toi­sin jos­tain muu­al­ta päin maa­il­maa. Lon­toos­sa kuu­lee val­ta­vas­ti eri­lai­sia ak­sent­te­ja, mais­taa eri mai­den ruo­kia tu­tus­tuu pal­jon mui­hin­kin kult­tuu­rei­hin kuin sii­hen eng­lan­ti­lai­seen ihan vain vie­rai­le­mal­la eri kau­pun­gin­o­sis­sa. Lon­toos­sa kor­va­puus­tit ja Poh­jois­maat tren­da­si­vat ko­vas­ti!

Alan­ko­mai­den Ams­ter­dam on yksi Eu­roo­pan yri­tys­maa­il­man kes­kuk­sis­ta ja se on­kin täyn­nä ulko­maa­lai­sia (nuo­ria) am­mat­ti­lai­sia ja opis­ke­li­joi­ta. Se on siis tosi haus­ka kau­pun­ki esi­mer­kik­si aloit­taa ura tai opin­not maa­il­mal­la: ka­ve­rei­ta ja te­ke­mis­tä riit­tää aina. Hol­lan­ti­lai­sil­le maa­hoc­key on kuin lät­kä meil­le suo­ma­lai­sil­le. Ams­ter­da­mis­ta Kes­ki-Eu­roop­paan tu­tus­tu­mi­nen on ly­hyi­den väli­mat­ko­jen vuok­si help­poa ja edul­lis­ta: Pa­rii­siin pää­see pii­pah­ta­maan ju­nal­la yhtä hel­pos­ti kuin Kuo­pi­os­ta Hel­sin­kiin.

Ruot­sis­sa huo­maa, että ol­laan naa­pu­ri­kan­so­ja – mo­nen Eu­roo­pan-vuo­den jäl­keen Ruot­siin muut­to tun­tui lä­hes ko­tiin pa­laa­mi­sel­ta. Tääl­lä ol­laan naa­pu­ri­maas­ta ja sen kan­sas­ta kiin­nos­tu­nei­ta, mut­ta har­va ruot­sa­lai­nen ka­ve­ri on ehkä yl­lät­tä­en oi­ke­as­ti käy­nyt Suo­mes­sa lo­mal­la. Ja ruot­sa­lai­ses­sa bas­tus­sa suo­ma­lai­sel­le tu­lee hel­pos­ti vilu. 😉

Aura Nis­ka­nen: Mai­se­man­vaih­to Suo­mes­ta Nor­jaan oli suu­ri muu­tos, mut­ta lä­hin­nä vain maan­tie­teel­lis­ten kor­keus­e­ro­jen kan­nal­ta. Yl­lä­tyin, kuin­ka sa­man­lai­sia nor­ja­lai­set ja suo­ma­lai­set ovat per­soo­nal­taan ja asen­teel­taan. Ys­tä­vys­ty­mi­nen nor­ja­lai­siin oli help­poa, kos­ka löy­sim­me jat­ku­vas­ti sa­mais­tut­ta­via puo­lia toi­sis­tam­me. Huo­ma­sin kui­ten­kin, että har­va tie­si juu­ri mi­tään Suo­mes­ta.  Olem­me nau­ra­neet use­aan ker­taan ys­tä­vie­ni kans­sa, kuin­ka nor­ja­lai­set nä­ke­vät it­sen­sä int­ro­vert­tiu­teen ja re­a­lis­ti­suu­teen tai­pu­va­na kan­sa­na, jos siis ver­tai­lu­koh­tee­na on Ruot­si. Ai­nai­nen Ruot­siin ver­taa­mi­nen on toki niin ikään yh­tä­läi­syys Suo­men ja Nor­jan vä­lil­lä. Op­pies­saan mi­nul­ta suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria nor­ja­lai­set ei­vät voi­neet kä­sit­tää, että on ole­mas­sa kan­sa, joka naut­tii oman ti­lan it­se­näi­syy­des­tä enem­män kuin he – pu­hu­mat­ta­kaan re­a­lis­ti­suu­den jopa me­lan­ko­li­ses­ta sä­vys­tä.

Roni Salo­tai­pa­le: Hol­lan­ti on tosi poh­jois­mai­nen val­tio mo­nel­la ta­paa. Val­tio tu­kee kan­sa­lai­sia mo­nil­la ta­voin ja pyr­kii ole­maan ns. hy­vin­voin­ti­yh­teis­kun­ta. Suu­ria kult­tuu­ri­shok­ke­ja ei siis tule. Ih­mis­ten ar­vot ja val­ti­on toi­min­ta­ta­vat koh­taa­vat mo­nel­la sa­ral­la: näis­tä esi­merk­kei­nä täs­mäl­li­syys, sääs­te­li­äi­syys ja käy­tän­nöl­li­syys. Li­säk­si haus­ka­na esi­merk­ki­nä se, että suo­ma­lai­set ovat suo­ra­pu­hei­sia ku­ten hol­lan­ti­lai­set­kin – hol­lan­ti­lai­sil­ta vain puut­tuu min­kään­lai­nen filt­te­ri. Jos et vaik­ka tyk­kää ka­ve­rin pai­das­ta, sen voi vaan tök­säyt­tää sa­noa!

Iso­na ero­na Hol­lan­nis­sa it­sel­le on ark­ki­teh­tuu­ri. Ym­pä­ris­tö vai­kut­taa viih­ty­vyy­tee­ni tosi pal­jon. 400 vuot­ta van­ho­jen ko­ris­tel­tu­jen ra­ken­nus­ten kes­kel­lä tal­lus­te­lu on pal­jon ins­pi­roi­vam­paa kun 60-lu­vun kam­mo­tus­ten. Hol­lan­ti­lai­sil­la on tosi vir­kis­tä­vä suh­tau­tu­mi­nen asi­oi­hin, mikä poh­jaa vah­vas­ti Hol­lan­nin in­di­vi­du­a­lis­ti­seen kult­tuu­riin. Se on roh­kais­sut ole­maan oma it­sen­sä ja an­ta­maan muil­le ti­laa il­mais­ta it­se­ään. Näen tääl­lä myös suo­ma­lai­sen ni­pot­ta­mi­sen uu­des­sa va­los­sa: se tuo jär­jes­tel­mäl­li­syyt­tä päi­vit­täis­ten asi­oi­den hoi­toon. Hol­lan­nis­sa sää ei ole mah­ta­va, mut­ta leu­dom­pi kuin Suo­mes­sa – eikä tääl­lä ole los­kaa! Hol­lan­nis­sa ruo­ka on hal­vem­paa, mut­ta asun­to­jen vuok­rat, nii­den kun­to ja saa­ta­vuus on jää­tä­väl­lä ta­sol­la. Täl­lä het­kel­lä Ams­ter­da­mis­sa ja Ut­rech­tis­sa on ta­san 0 asun­toa va­paa­na pai­kal­li­ses­sa asun­to­vä­li­tyk­ses­sä. Li­säk­si yksi ero­a­vai­suus Suo­men kans­sa ja mie­les­tä­ni Hol­lan­nin yksi veto­voi­mai­sim­mis­ta te­ki­jöis­tä on se, että suu­rim­paan osaan kou­luis­ta pää­see suo­raan si­sään suo­ma­lai­sel­la yo-to­dis­tuk­sel­la, il­man edes eng­lan­nin kie­li­tes­tiä.

Es­pan­jas­ta ero­ja löy­tyy­kin pal­jon enem­män. Ku­kaan ei vas­taa säh­kö­pos­tei­hin, kai­ken on ta­pah­dut­ta­va kas­vok­kain, dead­li­net ei­vät oi­ke­as­ti ole dead­li­ne­ja. Suo­ma­lai­sel­le tämä sys­tee­mi tun­tuu tosi stres­saa­val­ta ja tun­tuu, että jou­tuu koko ajan huo­leh­ti­maan, että kaik­ki su­juu mi­ten ha­lu­at. Esi­merk­ki­nä mit­kään en­nal­ta va­lit­se­ma­ni kurs­sit yli­o­pis­tos­sa ei­vät to­teu­tu­neet­kaan ja sain var­mis­tet­tua uu­det vas­ta kol­man­nel­la vii­kol­la aloi­tuk­ses­ta. Se oli jäl­leen vir­kis­tä­vä ko­ke­mus, kos­ka tääl­lä pi­tää vaan luot­taa sii­hen, että ”eve­ryt­hing’s gon­na be fine, don’t wor­ry”. Se on lau­se, jon­ka tääl­lä kuu­lee usein! Ra­kas­tan sitä, kuin­ka kyl­mäl­lä­kin sääl­lä is­tu­taan ul­ko­na te­ras­sil­la top­pa­ta­kit ja läm­mit­ti­met pääl­lä juo­den vii­niä ja syö­den ta­pak­sia. Ih­mi­set te­ke­vät pit­kiä työ­päi­viä ja lo­pet­ta­vat 18-20 mais­sa (työt al­ka­vat yleen­sä 8-9 vä­lil­lä aa­mul­la). Sen jäl­keen läh­de­tään ulos ja ilta­ruo­ka syö­dään 21-23 mais­sa. Kui­ten­kin koen, että eu­roop­pa­lai­suus tai ai­na­kin län­si­eu­roop­pa­lai­suus on jon­kin ta­son ja­et­tu kult­tuu­ril­li­nen ko­ke­mus. Es­pan­ja­lais­ten kans­sa on help­po tul­la toi­meen ja ym­mär­tää hei­dän ajat­te­lu­ta­paan­sa. Mo­nes­ti näet huo­maa esi­mer­kik­si aa­si­a­lais­ten tai poh­jois­a­me­rik­ka­lais­ten ka­ve­rei­de­ni kans­sa, että ol­laan ko­et­tu tai ym­mär­ret­ty joi­ta­kin asi­oi­ta tosi eri ta­val­la.

Mikä on pa­ras muis­to­si ulko­mail­la asu­mi­sen ajal­ta?

Emi­lia Eriks­son: Nii­tä on mo­nia. En­sim­mäi­se­nä tu­lee toki mie­leen poi­ka­ys­tä­vä­ni ta­paa­mi­nen! Aust­ra­li­an vuo­sil­ta täy­tyy kui­ten­kin mai­ni­ta myös Qu­eens­lan­din osa­val­tio ja siel­tä Fra­ser- ja Whit­sun­days -ni­mi­set saa­ret, jot­ka oli­vat ai­van us­ko­mat­to­man kau­nii­ta ja ko­ke­muk­se­na unoh­tu­mat­to­mia. Lai­te­su­kel­lus Gre­at Bar­rier Ree­fil­lä ja sky­di­ving nel­jäs­tä kilo­met­ris­tä ei­vät pois­tu mie­les­tä­ni var­mas­ti kos­kaan.

Hei­di Kar­ja­lai­nen: Ys­tä­vät. Pari vuot­ta sit­ten kut­suin ys­tä­viä Suo­meen juh­li­maan mök­ki­ju­han­nus­ta ja vie­rai­ta tuli 16 eri maas­ta. Elä­mä oli­si tosi eri­lais­ta il­man tätä ka­ve­ri­po­ruk­kaa ja kaik­kia yh­tei­siä reis­su­ja, ja maa­il­mal­la reis­sa­tes­sa löy­tyy maja­paik­ka lä­hes mis­tä vain. Ulko­mail­la, eri­lai­sis­sa kult­tuu­reis­sa ja vie­rail­la kie­lil­lä elä­mi­nen on jos­kus sar­ja haus­ko­ja käm­me­jä – op­pii heit­täy­ty­mään ja luot­ta­maan ih­mi­siin ihan eri ta­val­la, kun ei ihan aina ym­mär­rä mitä ym­pä­ril­lä ta­pah­tuu. 😃 Var­sin­kin en­sim­mäi­set kuu­kau­det uu­des­sa maas­sa voi­vat olla aika seik­kai­lua, mut­ta sitä muis­te­lee kyl­lä jäl­ki­kä­teen enim­mäk­seen huu­mo­ril­la ja nos­tal­gi­al­la. Ulko­mail­la asu­es­saan on op­pi­nut, että mo­nes­ta eri kau­pun­gis­ta löy­tyy ka­ve­rei­ta, uu­det lem­pi­kah­vi­lat ja kiva kun­to­sali – ja sa­mal­la joka maas­sa täy­tyy sil­ti pes­tä pyyk­kiä, muis­taa vero­il­moi­tus ja käy­dä ruo­ka­kau­pas­sa. Arki on lop­pu­pe­leis­sä ar­kea maa­il­mal­la­kin.

Aura Nis­ka­nen: Va­paa-ajal­la olen käy­nyt surf­faa­mas­sa At­lan­tin ran­nal­la, ben­ji­hyp­pää­mäs­sä kos­ken yllä ja las­ket­te­le­mas­sa vuo­ril­la sekä ko­kei­le­mas­sa uu­sia la­je­ja, ku­ten jou­si­am­mun­taa. Vaik­ka nämä ovat jät­tä­neet iki­muis­toi­sia het­kiä jäl­keen­sä, ovat par­haat het­ket kui­ten­kin ol­leet nii­tä, kun ta­ju­an että olen on­nis­tu­nut luo­maan kaik­ki nämä mah­dol­li­suu­det ai­van itse, ja että olen myös luo­nut toi­sen elä­män uu­teen maa­han ai­van itse.

Roni Salo­tai­pa­le: Eh­dot­to­mas­ti ne het­ket, kun pys­tyn hoi­ta­maan asi­oi­ta hol­lan­nik­si. Kol­man­nen kie­len op­pi­mi­nen on ol­lut suu­ri haa­ve pit­kään ja se tun­tuu niin pal­kit­se­val­ta. Tun­tuu, että al­kaa in­teg­roi­tu­maan maa­han ja ka­dut tun­tu­vat omil­ta, kun pys­tyy pu­hu­maan vas­taan­tu­li­joi­den kans­sa. Toi­se­na tie­tys­ti kaik­ki uu­det kan­sain­vä­li­set ka­ve­rit, joil­ta op­pii koko ajan jo­tain uut­ta, ja hei­dän kans­saan te­ke­mä­ni mat­kat: esi­mer­kik­si eep­pi­nen bile­mat­ka Niz­zaan!

Jos ulko­mail­le läh­te­mi­nen jän­nit­tää, mut­ta kui­ten­kin kiin­nos­taa, mitä sa­noi­sit?

Emi­lia Eriks­son: Roh­ke­as­ti vaan, läh­de eh­dot­to­mas­ti, edes ly­hy­em­mäl­le mat­kal­le ja ly­hy­em­mäk­si ai­kaa aluk­si. Mat­kus­ta­mi­nen avar­taa sekä kas­vat­taa ih­mis­tä pa­rem­min kuin mi­kään muu. Jos yh­tään kiin­nos­taa, niin läh­de eh­dot­to­mas­ti vaik­ka en­sin ys­tä­vien kans­sa reis­suun ja sii­tä pik­ku­hil­jaa pi­dem­mil­le mat­koil­le. Et var­mas­ti kadu.

Hei­di Kar­ja­lai­nen: Kysy roh­ke­as­ti vink­ke­jä ja ko­ke­muk­sia tu­tuil­ta, tu­tun tu­tuil­ta ja vaik­ka­pa kiin­nos­ta­vaa elä­mää ulko­mail­la elä­vil­tä suo­ma­lai­sil­ta joi­hin tör­määt Ins­tag­ra­mis­sa – apua saa var­mas­ti. Aina myös pää­see ta­kai­sin ko­tiin, jos sil­tä tun­tuu. On etu­oi­keus olla ko­toi­sin tur­val­li­ses­ta maas­ta, jo­hon voi aina pa­la­ta.

Kie­let op­pii lo­pul­ta aina, ja omaa ak­sent­tia/kie­li­op­pia ei tar­vit­se hä­ve­tä – eikä ke­nen­kään kan­na­ta mis­sään ni­mes­sä jää­dä koti­maa­han omaa kie­li­tai­to­aan ujos­te­le­maan, jos vain ulko­maat hou­kut­te­le­vat. Pär­jä­sin lu­ki­os­sa kie­lis­sä itse­a­si­as­sa aika keh­nos­ti, tai­sin saa­da var­sin­kin en­sim­mäi­sis­tä ruot­sin ja eng­lan­nin kurs­seis­ta kaik­kea seis­kan ja vi­to­sen vä­lil­lä. Il­mai­ses­ta ja laa­duk­kaas­ta kiel­ten ope­tuk­ses­ta kan­nat­taa ot­taa kaik­ki hyö­ty irti, sil­lä hyvä kie­li­tai­to var­mas­ti peh­men­tää las­kua ja avaa ovia. Lop­pu­pe­leis­sä kie­li kyl­lä tart­tuu vii­meis­tään pai­kan pääl­lä. 😊

Aura Nis­ka­nen: Ly­hy­es­ti ja yti­mek­kääs­ti sa­non ulko­mail­le haa­vei­le­vil­le: ko­keil­kaa. Tus­kin ka­dut­te, ja aina voi pa­la­ta ta­kai­sin.

Roni Salo­tai­pa­le: Var­mas­ti vai­keim­pia pää­tök­siä, joi­ta olen iki­nä teh­nyt, oli jät­tää kaik­ki ka­ve­rit ja per­he, kun muu­tin Hol­lan­tiin. Vaik­ka ha­lu­aa­kin läh­teä, sil­ti sat­tuu ja jän­nit­tää aloit­taa si­nän­sä täy­sin alus­ta. Aja­tus sii­tä, että siel­tä voi aina tul­la ko­tiin, hel­pot­taa! Olen saa­nut ko­kea niin pal­jon enem­män kuin mitä oli­sin iki­nä saa­nut, jos oli­sin jää­nyt Suo­meen. Ja se­hän ei ole iki­nä joko tai – ulko­mail­ta pää­see käy­mään Kuo­pi­os­sa (niin usein kun ra­hat riit­tää Finn­ai­rin suo­lai­siin hin­toi­hin)!

Eh­dot­to­mas­ti aut­taa, jos maas­ta tun­tee jo ih­mi­siä: mi­nul­la esi­mer­kik­si oli ka­ve­ri, joka opis­ke­li jo Hol­lan­nis­sa en­nen mi­nua. Jo­kin tur­va­verk­ko on kiva olla ole­mas­sa, tai sit­ten voi ko­et­taa luo­da sitä jo en­nen läh­töä. Suo­ma­lai­set Hol­lan­nis­sa -Face­book-ryh­mäs­sä voi aina pyy­tää apua, ja yleen­sä yli­o­pis­tot luo­vat What­sapp-ryh­män tu­le­vil­le opis­ke­li­joil­le.

Ter­vei­set ny­kyi­sil­le klas­sik­ka­lai­sil­le?

Emi­lia Eriks­son: Luot­ta­kaa omaan vi­si­oon ja teh­kää sen mu­kaan.

Hei­di Kar­ja­lai­nen: Naut­ti­kaa sii­tä, että maa­il­ma on täyn­nä upei­ta mah­dol­li­suuk­sia ja vaih­to­eh­to­ja. Tart­tu­kaa nii­hin roh­ke­as­ti! 😊

Aura Nis­ka­nen: Ny­kyi­sil­le klas­sik­ka­lai­sil­le ha­lu­ai­sin lä­het­tää terk­ku­ja olla yli­a­na­ly­soi­mat­ta ja stres­saan­tu­mat­ta tu­le­vai­suu­den suun­ni­tel­mis­ta. To­den­nä­köi­ses­ti stres­saat­te kum­min­kin, jo­ten lä­he­tän­kin kan­nus­tuk­sen se­koit­taa pak­kaa vä­lil­lä. Pie­nil­lä­kin ar­kea rik­ko­vil­la rat­kai­suil­la saa yl­lät­tä­vän pal­jon lisä­voi­maa opin­to­ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­seen. Lyk­ke til!

Roni Salo­tai­pa­le: Mie­les­tä­ni yksi iso asia, jon­ka itse unoh­din lu­ki­os­sa oli, että ko­ko­nai­suus on aina tär­kein. Yk­sit­täi­sis­tä nu­me­rois­ta tai kurs­seis­ta stres­saa­mi­nen ei pi­dem­män pääl­le ole niin tär­ke­ää kuin koko­nais­val­tai­nen tie­to, jon­ka lu­ki­os­ta saa irti. Kai­kes­ta ei tar­vit­se osa­ta kaik­kea. Loo­gi­nen ajat­te­lu on osoit­tau­tu­nut kaik­kein tär­keim­mäk­si asi­ak­si yli­o­pis­tos­sa ja työn­te­os­sa. Pi­tää osa­ta yh­dis­tää asi­oi­ta ja koko ajan op­pia uut­ta.

Kii­tos kai­kil­le haas­ta­tel­luil­le! 

Roni Salo­tai­pa­le.

Aura Ag­re­din yli­o­pis­ton por­tai­kos­sa.

Emi­lia Eriks­son.

Kou­lu­ra­ken­nus Ut­recht Uni­ver­si­ty of App­lied Scien­ces. (c) Roni Salo­tai­pa­le

Hei­di Kar­ja­lai­nen ja arki ul­koi­lu­vaa­te­brän­din pa­ris­sa.

(c) Roni Salo­tai­pa­le