"Ennen kaikkea vaikuttaminen on nuorille mahdollisuus" - Irja-Ulriikka Valta ja nuorisovaikuttamisen tärkeys

Klas­si­kas­ta syk­syl­lä 2020 val­mis­tu­nut, jy­väs­ky­lä­läis­ty­nyt yh­teis­kun­ta­tie­tei­den ja fi­lo­so­fi­an opis­ke­li­ja Irja-Ul­riik­ka Val­ta ker­too omas­ta po­lus­taan nuo­ri­so­vai­kut­ta­mi­sen pa­ris­sa. Irja toi­voo voi­van­sa hyö­dyn­tää in­nos­tus­taan yh­teis­kun­nal­li­seen vai­kut­ta­mi­seen tu­le­vas­sa am­ma­tis­saan. Opis­ke­lun ja vai­kut­ta­mis­työn ohel­la Irja eh­tii myös ur­hei­le­maan ja on hän ol­lut ai­em­min mu­ka­na myös Sa­von Sa­no­mien nuor­ten toi­mi­tuk­ses­sa. Lue Ir­jan haas­tat­te­lu alta!

Irja pi­tä­mäs­sä pu­heen­vuo­roa kes­kus­ta­o­pis­ke­li­joi­den liit­to­ko­kouk­ses­sa.

Mitä olet teh­nyt Klas­si­kal­ta läh­te­mi­sen jäl­keen?

Val­mis­tuin yli­op­pi­laak­si syk­syl­lä 2020, jon­ka jäl­keen pi­din puo­len vuo­den mit­tai­sen ”väli­vuo­den” töi­den ja ur­hei­lun pa­ris­sa. Ke­vään 2021 yh­teis­haus­sa hain opis­ke­le­maan yli­o­pis­toon, ja pää­sin opis­ke­le­maan Jy­väs­ky­län yli­o­pis­toon yh­teis­kun­ta­tie­tei­tä ja fi­lo­so­fi­aa. Pää­ai­neek­se­ni olen opin­to­je­ni alet­tua va­lin­nut val­tio-opin/po­li­tii­kan tut­ki­muk­sen. Sivu­ai­nee­na luen vies­tin­tää ja jour­na­lis­tiik­kaa.

Mikä asia on muut­tu­nut elä­mäs­sä­si mer­kit­tä­vim­min lu­ki­o­ai­kaan ver­rat­tu­na? Entä olet­ko täl­lä het­kel­lä sel­lai­ses­sa elä­män­ti­lan­tees­sa jos­sa lu­ki­o­ai­ka­na suun­nit­te­lit ole­va­si vai onko elä­mä yl­lät­tä­nyt joil­ta­kin osin?

Mer­kit­tä­vin muu­tos lu­ki­o­ai­kaan ver­rat­tu­na on ol­lut muut­ta­mi­nen toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le asu­maan. Asun täl­lä het­kel­lä Jy­väs­ky­län kes­kus­tas­sa yh­des­sä avo­puo­li­so­ni kans­sa. Lu­ki­o­ai­ka­na ta­voit­tee­ni oli pääs­tä val­mis­tu­mi­sen jäl­keen opis­ke­le­maan kor­ke­a­kou­luun, mikä ta­pah­tui­kin jo vii­me ke­vää­nä. Toki elä­mään on mah­tu­nut yl­lät­tä­vi­ä­kin kään­tei­tä: aina ei ole ol­lut niin ta­sais­ta kuin jos­kus ehkä oli­si toi­vo­nut. Täs­tä var­mas­ti par­haa­na esi­merk­ki­nä mei­tä kaik­kia kos­ket­ta­nut ko­ro­na­pan­de­mia. Lop­pu­jen lo­puk­si olen kui­ten­kin erit­täin tyy­ty­väi­nen tä­män­het­ki­seen elä­män­ti­lan­tee­see­ni, joka on täyn­nä uu­sia mah­dol­li­suuk­sia.

Mitä kai­paat eni­ten lu­ki­o­a­jas­sa?

Lu­ki­o­a­jas­sa kai­paan eni­ten ar­jen tiet­tyä yk­sin­ker­tai­suut­ta sekä yh­tei­söl­li­syyt­tä. Näin kor­ke­a­kou­lus­sa olen osan­nut ar­vos­taa esi­mer­kik­si ur­hei­lu­lu­ki­on tuo­maa mah­dol­li­suut­ta yh­dis­tää ur­hei­lu en­tis­tä kä­te­väm­min omaan ar­kee­ni. Lu­ki­o­ai­kaan ver­rat­tu­na kor­ke­a­kou­lus­sa opin­to­jen suun­nit­te­lu on myös omal­la vas­tuul­la, joka ajoit­tain saat­taa tuot­taa har­mai­ta hiuk­sia. Myös Klas­si­kan yh­tei­söl­li­syys on jää­nyt it­sel­le­ni läm­pi­mä­nä muis­to­na mie­leen. Sitä muis­te­len vä­lil­lä isol­la kam­puk­sel­la lu­en­to­sa­lia et­sies­sä­ni.

Min­kä­lai­sia vai­kut­ta­mi­sen väy­liä olet hyö­dyn­tä­nyt?

Kuo­pi­os­sa asu­es­sa­ni toi­min nuo­ri­so­val­tuus­tos­sa en­sin kak­si vuot­ta hal­li­tuk­sen rivi­jä­se­ne­nä, jon­ka jäl­keen olin kak­si vuot­ta pu­heen­joh­ta­jan teh­tä­vis­sä. Olen ol­lut myös osa Sa­von Sa­no­mien nuo­ri­so­toi­mi­tus­ta sekä osal­lis­tu­nut eri vaa­lien ai­kaan vaa­li­työ­hön Poh­jois-Sa­von alu­eel­la. Täl­lä het­kel­lä toi­min Jy­väs­ky­län kes­kus­ta­o­pis­ke­li­joi­den vara­pu­heen­joh­ta­ja­na sekä Jy­väs­ky­län yli­op­pi­las­kun­nan va­ra­e­daat­to­ri­na eli vara­e­dus­ta­jana omas­ta ryh­mäs­täm­me, kes­kus­ta­o­pis­ke­li­jois­ta.

Mi­ten ai­koi­naan pää­dyit nuo­ri­so­vai­kut­ta­mi­sen pa­riin?

In­nos­tus yh­teis­kun­nal­li­seen vai­kut­ta­mi­seen kum­pu­aa per­hee­ni si­säl­tä. It­ses­sään nuo­ri­so­vai­kut­ta­mi­sen pa­riin pää­dyin en­sin pe­rus­kou­lu­ni op­pi­las­kun­nan ja myö­hem­min nuo­ri­so­val­tuus­ton toi­min­nan kaut­ta. Nuo­ri­so­val­tuus­to­toi­min­ta oli erit­täin an­toi­saa ai­kaa, ja sen kaut­ta olen­kin saa­nut roh­keut­ta sekä in­nos­tus­ta jat­kaa näi­den asi­oi­den pa­ris­sa.

Onko vai­kut­ta­mi­nen si­nul­le enem­män va­paa-ajan oh­jel­maa vai haa­vei­let­ko työs­tä sen pa­ris­sa? Liit­ty­vät­kö opin­to­si jo­ten­kin sii­hen?

Täl­lä het­kel­lä teen vai­kut­ta­mis­ta opin­to­je­ni ja ur­hei­lun ohes­sa, mut­ta haa­vei­len työ­u­ras­ta vai­kut­ta­mi­seen liit­ty­en. Sii­tä, onko työ me­di­an vai it­ses­sään po­li­tii­kan puo­lel­la, en osaa vie­lä sa­noa, mut­ta kova in­nos­tus mi­nul­la yh­teis­kun­nal­li­seen vai­kut­ta­mi­seen on. Esi­mer­kik­si Eu­roo­pan Uni­o­nin toi­min­ta on omas­ta mie­les­tä­ni to­del­la mie­len­kiin­tois­ta, ja toi­von mu­kaan pää­sen suo­rit­ta­maan esi­mer­kik­si mais­te­ri­vai­hee­ni työ­har­joit­te­lun sii­hen liit­ty­vis­sä teh­tä­vis­sä. Täl­lä het­kel­lä opin­to­ni kes­kit­ty­vät enem­män po­li­tii­kan te­o­ri­an tut­ki­mi­seen, mut­ta toki kurs­seil­la kä­sit­te­lem­me myös päi­vän po­liit­ti­sia ai­hei­ta sekä eri­lai­sia vai­kut­ta­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia.

Mik­si mie­les­tä­si nuor­ten on tär­ke­ää saa­da vai­kut­taa asi­oi­hin?

En­nen kaik­kea vai­kut­ta­mi­nen on nuo­ril­le mah­dol­li­suus. Nuo­ri­so­vai­kut­ta­mi­sel­la on tär­keä roo­li niin yh­tei­sö- kuin esi­mer­kik­si yh­teis­kun­nal­li­sel­la ta­sol­la. Kun nuo­ret tuo­vat asi­oi­ta itse esil­le ja pyr­ki­vät itse vai­kut­ta­maan esi­mer­kik­si pää­tök­sen­te­ki­jöi­hin, pää­se­vät he tuo­maan esil­le hei­tä kos­ket­ta­via asi­oi­ta, joi­ta ei kai­kil­la pää­tök­sen­teko­ta­soil­la muu­ten osa­ta huo­mi­oi­da. Mie­les­tä­ni on myös tär­ke­ää, että mah­dol­li­sim­man mo­nia nuo­ria kiin­nos­taa yh­teis­kun­nal­li­nen vai­kut­ta­mi­nen sekä pää­tök­sen­teko, sil­lä use­at tä­nä­kin päi­vä­nä teh­tä­vis­tä pää­tök­sis­tä tu­le­vat vai­kut­ta­maan mei­dän nuo­rien elä­mään myös tu­le­vai­suu­des­sa (ai­na­kin joil­ta­kin osin).

Mil­lai­nen on mie­les­tä­si hyvä vai­kut­ta­ja/yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­ja tms.?

Mie­les­tä­ni hyvä vai­kut­ta­ja on ak­tii­vi­nen ja ai­dos­ti hoi­det­ta­vis­ta asi­ois­taan kiin­nos­tu­nut hen­ki­lö, joka jak­saa pe­reh­tyä asi­oi­den taus­toi­hin sekä tu­lee toi­meen mui­den ih­mis­ten kans­sa. Vai­kut­ta­ja­na toi­mies­sa tär­ke­ää on avo­mie­li­syys mui­ta ih­mi­siä koh­taan sekä kyky heit­täy­tyä ja us­kal­taa toi­mia mui­den­kin asi­oi­den kuin oman ”eri­kois­a­lan­sa” puo­les­ta.

Ter­vei­set ny­kyi­sil­le klas­sik­ka­lai­sil­le?

Naut­ti­kaa lu­ki­o­a­jas­ta ja sen tie­tys­tä help­pou­des­ta vie­lä kun voit­te! Vas­tuu tu­lee kas­va­maan elä­män ede­tes­sä, mut­ta sitä ei tar­vit­se pe­lä­tä. Muis­ta­kaa pri­o­ri­soi­da kou­lun ohel­la myös pa­lau­tu­mis­ta ja mie­le­käs­tä te­ke­mis­tä, sil­lä yo-arvo­sa­nat ei­vät kor­vaa nau­tin­nol­lis­ta ar­kea ja elä­mää yleen­sä­kin.

Non­So­lum kiit­tää Ir­jaa haas­tat­te­lus­ta!