Vanhojen tanssit - kuinka mestaritulos luotiin?

Kuva: Lot­ta Har­ju­nen

Van­ho­jen pe­rin­ne si­joit­tuu niin­kin pit­käl­le kuin 1920–30 lu­ku­jen ai­kaan. Ta­pah­tu­ma on mo­der­ni­soi­tu­nut ajan­saa­tos­sa ja saim­me tä­nä­kin vuon­na naut­tia upe­as­ta puku­lois­tos­ta, säih­ky­väs­tä ko­ris­te­luis­ta ja vauh­dik­kaas­ta re­vit­te­lys­tä. Pää­sem­me kur­kis­ta­maan nyt van­ho­jen suun­nit­te­lu­pro­ses­siin haas­tat­te­le­mal­la re­vit­te­ly­jä ke­hi­tel­lei­siin tans­si­joi­hin, sekä upe­as­ta ko­ris­te­lus­ta vas­tan­nei­siin tii­mi­läi­siin.

Re­vit­te­ly­ryh­mäs­tä haas­ta­tel­ta­vi­na Jen­ny For­sell ja Sii­ri Väi­sä­nen

1. Kuin­ka pal­jon ai­kaa meni re­vit­te­lyi­den kek­si­mi­seen?

Jen­ny: To­del­la vai­ke­aa mää­ri­tel­lä kau­an­ko lo­pul­li­seen ko­ko­nai­suu­teen käy­tet­tiin ai­kaa. Muu­tel­tiin ko­re­o­gra­fi­oi­ta, vaih­del­tiin jär­jes­tyk­siä ja kek­sit­tiin muo­dos­tel­ma. Aloim­me myös opet­ta­maan en­sim­mäi­siä tans­se­ja en­nen kuin koko hom­ma oli lä­hel­lä­kään lop­pua. Työs­tim­me tans­se­ja yleen­sä kou­lun jäl­keen sa­lis­sa. Näim­me alus­sa mel­ko ti­he­äs­ti, kun luu­li­me, että van­hat oli­si­vat hel­mi­kuus­sa, mut­ta tah­ti muut­tui, kun saim­me li­sää peli­ai­kaa.

Sii­ri: Re­vit­te­ly­jä teh­tiin noin tun­nin pät­kis­sä, yleen­sä kou­lun jäl­keen, aika pit­käl­lä aika­vä­lil­lä. Jos­kus oli vai­ke­aa so­vit­taa aika­tau­lu­ja näin isol­le po­ru­kal­le yh­teen, eikä ol­lut kii­re saa­da val­miik­si van­ho­jen siir­ros­ta joh­tu­en. Kui­ten­kin näi­den tun­tien ai­ka­na saa­tiin hy­vin ai­kai­sek­si ja sil­loin ke­hit­tyy aina noin yksi tans­si li­sää.

2. Oli­ko yh­teis­työ help­poa vai jou­duit­te­ko te­ke­mään komp­ro­mis­se­ja?

Jen­ny: Meil­lä oli huip­pu työ­ryh­mä, jon­ka kans­sa oli us­ko­ma­ton­ta työs­ken­nel­lä. Ol­laan kaik­ki tyt­tö­jä, joil­la on run­saas­ti ide­oi­ta ja halu saa­da oma mie­li­pide il­mais­tua. In­ten­sii­vis­tä siis oli ja komp­ro­mis­sit oli­vat lä­hes aina pa­ras rat­kai­su. Har­voin tuli ide­aa, jos­ta kaik­ki oli­si­vat ol­leet yhtä miel­tä heti alus­sa. Rik­kaus oli sii­nä, mi­ten ide­at ke­hit­tyi­vät, kun nii­hin saa­tiin li­sää näkö­kul­mia.

Sii­ri: Yh­teis­työ oli mi­nus­ta help­poa, meil­lä ei var­maan iki­nä tul­lut kum­mem­pia eri­mie­li­syyk­siä! Kaik­ki toi­vat roh­ke­as­ti näkö­kul­mi­aan esil­le ja nii­tä so­vel­let­tiin tans­sei­hin.

Sii­ri Väi­sä­nen

3. Mis­tä sait­te ide­oi­ta tai ins­pi­raa­ti­o­ta liik­kei­siin?

Jen­ny: Hyvä ky­sy­mys, kos­ka re­vit­te­lyl­lä­hän ei ta­ri­naa ol­lut. Ha­lu­ai­sin sa­noa, että Klas­si­kan oma tans­si oli tänä vuon­na mei­dän mie­li­ku­vi­tuk­sem­me ja jär­jet­tö­mien pää­hän­pis­to­jen sum­ma. Ins­pi­raa­tio esi­mer­kik­si tais­te­lu­koh­tauk­seen tuli het­ken mie­li­joh­tees­ta ja läh­det­tiin sitä in­tui­tii­vi­ses­ti vie­mään eteen­päin. Ide­oi­tam­me ehkä kan­nat­te­li oma luo­vuus ja into on­nis­tua te­ke­mään hie­no ja toi­mi­va tuo­tos.

Sii­ri: Ide­at syn­tyi­vät ihan ko­kei­le­mal­la ja imp­ro­vi­soi­mal­la mu­sii­kin tah­tiin! Myös mu­sii­kin sa­nat aut­toi­vat kek­si­mään liik­kei­tä.

4. Oli­vat­ko liik­keet help­po­ja opet­taa ryh­mäl­le?

Jen­ny: Liik­kei­den opet­ta­mi­ses­sa ei ol­lut mie­les­tä­ni mi­tään on­gel­maa ja nau­tin kyl­lä tans­sin opet­ta­mi­ses­ta. On­gel­ma oli­vat olo­suh­teet. jois­sa jou­duim­me opet­ta­maan. Käy­tös­sä al­koi ole­maan vain Ins­tag­ra­min vi­de­ot ja aina sil­loin täl­löin pit­kät väli­tun­nit. Oli siis vai­ke­aa saa­da kaik­ki no­pe­as­ti sa­liin ja mu­siik­ki pau­haa­maan. Myös mik­ro­fo­nit oli­vat mel­kois­ta sää­tä­mis­tä ja mo­nes­ti jou­duin­kin tur­vau­tu­maan omaan ää­nen­käyt­töön. Olen yl­peä tans­si­jois­ta, kos­ka mo­net oli­vat har­joi­tel­leet tans­se­ja sel­ke­äs­ti etu­kä­teen, mikä hel­pot­ti urak­kaa. Myös tans­si­joi­den oma asen­ne ja läs­nä­olo oli erit­täin ke­hut­ta­vaa. Kii­tos sii­tä.

Sii­ri: Oli, vaik­ka mei­tä oli tosi pal­jon. Täy­tyi vain yrit­tää pi­tää hom­ma mah­dol­li­sim­man loo­gi­se­na ja käy­dä liik­keet vaik­ka uu­des­taan läpi, jos vai­kut­ti, että ne vaa­ti­vat li­sää ker­taa­mis­ta.

Jen­ny For­sell

5. Mikä oli ki­voin­ta re­vit­te­lyi­tä suun­ni­tel­les­sa?

Jen­ny: Suun­nit­te­lu­vai­hees­sa pa­ras­ta oli eh­dot­to­mas­ti se, kun ko­ko­nai­suus al­koi hah­mot­tu­maan. Ir­to­nai­set pa­la­set ikään kuin lok­sah­ti­vat pai­koil­leen. Pa­ras­ta oli kui­ten­kin näh­dä kuin­ka re­vit­te­ly toi­mi käy­tän­nös­sä, kun se tans­sit­tiin koko po­ru­kan voi­min. Us­ko­ma­ton fii­lis.

Sii­ri: Ki­voin­ta oli yh­des­sä te­ke­mi­nen ja tans­si­taus­tan omaa­va­na oli kiva pääs­tä taas itse asi­aan pit­käs­tä ai­kaa!

Ko­ris­te­lu­ryh­mäs­tä haas­ta­tel­ta­vi­na Lot­ta Har­ju­nen ja Ii­ris Ha­ka­la

Lot­ta Har­ju­nen (vas.) ja Ii­ris Ha­ka­la (oik.)

1. Oli­ko ko­ris­te­lut help­po to­teut­taa yh­des­sä mui­den kans­sa?

Lot­ta: Meil­lä oli tosi hyvä ko­ris­te­lu­tii­mi ja kaik­ki osal­lis­tui­vat mah­ta­vas­ti suun­nit­te­luun sekä to­teu­tuk­seen. Yh­des­sä oli kiva teh­dä ko­ris­te­lu­ja!

Ii­ris: Ko­ris­te­lut oli help­po to­teut­taa, kos­ka meil­lä oli niin rei­pas tii­mi?

2. Kuin­ka pal­jon ai­kaa käy­tit­te suun­nit­te­luun ja val­mis­te­luun?

Lot­ta: Suun­nit­te­lu ta­pah­tui aika no­pe­as­ti, kun saim­me heti sel­ke­än vi­si­on ko­ris­te­lui­den tyy­lis­tä. Val­mis­te­luun ku­lui jon­kin ver­ran ai­kaa ja var­sin­kin pa­pe­ri­kuk­kien te­ke­mi­ses­sä oli hom­maa. Tors­tai­na Sali ja aula saa­tiin kui­ten­kin val­miik­si use­an tun­nin työn ja lisä­kä­sien avuin.

Ii­ris: Meil­lä oli ko­ris­te­luun ai­kaa noin viik­ko. Ai­kaa meni kau­pas­sa käyn­tei­hin, kuk­kien as­kar­te­luun ja ko­ris­te­lu­päi­vä­nä tors­tai­na ilma­pal­lo­kaa­reen, har­soi­hin ja mui­hin ko­ris­tei­siin. Ku­kis­sa ja ilma­pal­lois­sa meni ai­kaa luul­ta­vas­ti eni­ten. Kuk­kia teh­tiin pa­ri­na päi­vi­nä väli­tun­neil­la ja sit­ten myös ko­to­na, eli luul­ta­vas­ti meni muu­ta­ma tun­ti. On­nek­si oli pal­jon te­ki­jöi­tä. Ilma­pal­lo­kaa­res­sa meil­lä meni myös pari tun­tia ja sa­lia ko­ris­tel­tiin tors­tai­na noin kel­lo 13–17.30.

Kuva: Ii­ris Ha­ka­la

3. Mikä oli ki­voin­ta ko­ris­te­lus­sa ja sen suun­nit­te­lus­sa?

Lot­ta: Oli iha­naa suun­ni­tel­la sel­lai­set ko­ris­te­lut, jot­ka kruu­na­si­vat van­ho­jen päi­vän. Lop­pu­tu­lok­ses­ta tuli upea!

Ii­ris: Mi­nus­ta ki­vaa oli se, että ko­ris­te­lu­po­ruk­kaan tuli tar­peek­si ih­mi­siä ja ide­oin­ti oli no­pe­aa. Var­sin­kin se, kuin­ka jo­kai­nen teki oman osan­sa hy­vin ja kaik­ki osal­lis­tui­vat te­koon. Heti teh­tä­vän tul­les­sa tuli jo vi­sio sii­tä, mitä ha­lu­am­me ru­ve­ta te­ke­mään. Tie­ten­kin mat­kal­la tuli myös li­sää ide­oi­ta. Oli myös ki­vaa saa­da ide­at käy­tän­töön sekä vih­doin saa­da sali val­miik­si ja näyt­tä­mään niin upe­al­ta. Meil­lä oli mah­ta­va ja te­ho­kas tii­mi, joka mah­dol­lis­ti meil­le näin hy­vät ko­ris­te­lut.

Kuva: Ii­ris Ha­ka­la

4. Mil­lai­nen bud­jet­ti teil­le an­net­tiin?

Lot­ta: Bud­je­tik­si saim­me 500 €, mut­ta te­hok­kaan suun­nit­te­lun ta­kia ra­haa jäi jäl­jel­le.

Ii­ris: Meil­lä oli noin 500 € bud­jet­ti, mut­ta se tai­si alit­tua mel­kein sa­dal­la eu­rol­la.