Pitkään odotetut penkkarit vihdoin täällä!

Penkkarit järjestettiin koulullamme perjantaina 8.4 ja juhlantuntua oli ilmassa.

Abeil­la oli mitä upeim­pia ja kek­se­li­äim­piä asu­ja, eikä tä­män vuo­den abi­vi­de­o­kaan jät­tä­nyt ke­tään kyl­mäk­si. Saim­me kaik­ki naut­tia ko­vis­ta kark­ki-is­kuis­ta, haus­kois­ta ak­ti­vi­tee­teis­tä, kek­se­li­äis­tä vesi­pys­syis­tä ja huu­li­puna­piir­rok­sis­ta naa­mas­sa. Haas­tat­te­lim­me muu­ta­maa abia, jot­ta kuu­lem­me hei­dän miet­tei­tään täs­tä yh­des­tä lu­ki­o­vuo­den upeim­mas­ta päi­väs­tä.

Haas­ta­tel­ta­vi­na Ven­la Hä­mä­läi­nen, Juu­nia Hon­ka­nen ja Noo­ra Miet­ti­nen

Ven­la Hä­mä­läi­sen penk­ka­ri­a­su

1. Oli­vat­ko penk­ka­rit mie­les­tä­si hy­vin jär­jes­tet­ty?

Ven­la: Oli to­del­la! Täy­tyy hat­tua nos­taa penk­ka­rien suun­nit­te­lu­ryh­mä ja jär­jes­tä­jil­le – tyk­kä­sin eri­tyi­ses­ti sii­tä, että päi­väs­sä ei mie­les­tä­ni mis­sään koh­taa tul­lut kii­reen tun­tua, mut­ta koko ajan oli sil­ti ki­vaa oh­jel­maa. Sali­ti­lai­suu­den lei­po­muk­set oli­vat iha­nia ja rek­ka­la­ka­noit­ten suun­nit­te­lu­ryh­mä oli on­nis­tu­nut ihan erin­o­mai­ses­ti: mi­nus­ta ne oli­vat kaik­ki huip­pu haus­ko­ja!

Juu­nia: Oli aika hy­vin. Rek­ko­ja oli riit­tä­väs­ti, luo­kis­sa ehti vie­rail­la ynnä muu­ta. Toi­saal­ta sali­oh­jel­ma jäi vä­hän tön­kök­si, sii­hen oli­si ehkä kai­van­nut jo­tain muu­ta­kin kuin pel­kän abi­vi­de­on.

Noo­ra: Penk­ka­rit oli­vat mie­les­tä­ni hy­vin jär­jes­tet­ty ta­pah­tu­ma, vaik­ka se oli­kin siir­ret­ty eri ajan­koh­taan kuin nor­maa­lis­ti.

Juu­nia Hon­ka­sen penk­ka­ri­a­su

2. Vai­kut­ti­ko ta­pah­tu­man mie­lek­kyy­teen sen muu­tet­tu ajan­koh­ta?

Ven­la: Vai­kut­ti po­si­tii­vi­sel­la ta­val­la! Ai­na­kin itse pys­tyin pal­jon pa­rem­min ren­tou­tu­maan nyt kir­joi­tus­ten jäl­keen kuin mitä oli­sin vie­lä luku­lo­man alus­sa pys­ty­nyt. Ta­val­laan penk­ka­rit oli nyt mei­dän vuo­si­kurs­sim­me vii­mei­nen yh­tei­nen jut­tu en­nen lak­ki­ai­sia, ikää kuin ”clo­su­re” lu­ki­ol­le. Myös­kin ke­lien puo­les­ta nyt oli­si voi­nut olla tosi läm­min­kin, jo­ten ehkä asu­ja saat­toi olla hel­pom­pi suun­ni­tel­la kuin kes­ki­tal­vel­la, mut­ta tie­tys­ti sa­toi­kin sit­ten rän­tää koko päi­vän…Mut­ta ehkä täs­tä­kin tu­lee uusi nor­maa­li, voin kyl­lä suo­si­tel­la. Sii­nä 3. jak­son päät­ty­es­sä on kui­ten­kin TJ0- päi­vät, ehkä pot­ki­ai­set ynnä muut pe­rin­teet, jo­ten ki­va­han se on sääs­tää juh­lal­li­suuk­sia ke­vääm­mäl­le­kin!

Juu­nia: Mi­nun mie­les­tä­ni penk­ka­rit oli­vat ihan mu­ka­vat huh­ti­kuus­sa­kin. Nyt juh­lis­ti koko lu­kio- opis­ke­lu­jen ole­van ohi, kun YO- ko­keet­kin oli­vat jo ta­ka­na. Olin iloi­nen, kos­ka suu­rin osa abeis­ta osal­lis­tui­vat täy­sil­lä penk­ka­rei­hin huo­li­mat­ta sii­tä, että muu­ten lu­ki­ol­la ei oi­kein tule enää käy­tyä.

Noo­ra: Omal­la koh­dal­la­ni penk­ka­rei­den siir­tä­mi­nen vai­kut­ti ta­pah­tu­man mie­lek­kyy­teen. Penk­ka­rit oli­si­vat ol­leet mie­les­tä­ni pa­rem­pi ta­pah­tu­ma, jos ne oli­si­vat ol­leet en­nen kir­joi­tuk­sia, niin kuin nor­maa­lis­ti, kos­ka nyt kir­joi­tuk­sis­ta­kin oli ke­ren­nyt ku­lua jo kak­si viik­koa. Täs­sä ajas­sa olin ke­ren­nyt jo asen­noi­tua niin, että mi­nun tar­vit­see raa­hau­tua kou­luun seu­raa­van ker­ran vas­ta lak­ki­ai­siin. Mie­lek­kyy­teen vai­kut­ti var­mas­ti myös se, että Abi Goes Tal­lin ker­ke­si olla juu­ri penk­ka­rei­ta edel­tä­vä­nä vii­kon­lop­pu­na, jo­ten penk­ka­rit ei­vät enää ta­pah­tu­ma­na tun­tu­neet ko­vin eri­tyi­sil­tä.

3. Mikä oli penk­ka­reis­sa pa­ras­ta? Entä jäi­kö jo­kin päi­väs­sä har­mit­ta­maan?

Ven­la: Pa­ras­ta oli var­maan sali­ti­lai­suu­den ryh­män­oh­jaa­jien muis­ta­mi­nen- oli kiva näh­dä mitä muut ryh­mät oli­vat kek­si­neet ja pääs­tä muis­ta­maan omaa ryh­män­oh­jaa­jaa­ni Kert­tua ru­noin ja lah­ja­kor­tein! Li­säk­si oli tosi haus­ka pääs­tä pi­tä­mään suun­nit­te­le­ma­ni erään tä­män ke­vään pit­kän ma­ti­kan YO- teh­tä­vän ins­pi­roi­ma ma­keis­ma­tik­ka- oppi­tun­ti MAA10- kurs­sil­le. Rek­ka- aje­lua tie­ten­kään unoh­ta­mat­ta: oli iha­na näh­dä, kuin­ka huo­nos­ta ke­lis­tä huo­li­mat­ta ih­mi­set oli­vat tul­leet san­koin jou­koin kat­so­maan mei­tä ka­tu­jen var­sil­le ja ai­dos­ti iloit­se­maan mei­dän kans­sam­me. Oli iha­naa, että vih­doin juh­la­päi­väm­me, sil­lä täl­lai­set ta­pah­tu­mat ei­vät vii­me vuo­si­na ole ol­leet mi­tään it­ses­tään­sel­vyyk­siä.

Toi­saal­ta jos jo­kin jäi mi­nua päi­väs­sä har­mit­ta­maan, niin ehkä juu­ri se, että ai­na­kin it­se­ä­ni tuo ko­ro­na­vi­rus­ti­lan­ne vie­lä sen ver­ran pai­noi, että en ehkä pys­ty­nyt naut­ti­maan päi­väs­tä kai­kin rin­noin: jä­tin esi­mer­kik­si me­ne­mät­tä il­lan jat­koil­le, jott­en sai­si tar­tun­taa. Se ei kui­ten­kaan aut­ta­nut täl­lä ker­taa, kos­ka sai­ras­tuin ko­ro­naan joka ta­pauk­ses­sa pian penk­ka­reit­ten jäl­keen… Mene ja tie­dä mis­tä sen lo­pul­ta sain, mut­ta jos jo­tain po­si­tii­vis­ta niin ai­na­kin tämä oli ihan hyvä ajoi­tus sai­ras­ta­mi­sel­le, kun kir­joi­tuk­set ovat ohi!

Juu­nia: Pa­ras­ta oli rek­ka- aje­lu ja se, että pää­si pu­keu­tu­maan haus­kas­ti. Rek­ka- aje­lus­sa huo­ma­si mi­ten koko kan­saa yh­dis­tä­vä ta­pah­tu­ma penk­ka­rit oi­ke­as­ti ovat. Ka­dut ja tori oli­vat täyn­nä ih­mi­siä kat­so­mas­sa rek­ka- aje­lua.

Hie­man kur­juut­ta toi sää, kos­ka var­sin­kin rek­ka- aje­lun lop­pua koh­den al­koi olla kyl­mä ja sade iski to­den te­ol­la.

Noo­ra: Penk­ka­reis­sa pa­ras­ta oli rek­ka- aje­lu, jota olin odot­ta­nut koko lu­ki­o­ajan ja vä­lil­lä jou­tu­nut jopa miet­ti­mään, että niin­kö­hän se­kään jär­jes­tyy. To­sin juu­ri sil­loin piti tie­tys­ti sa­taa vet­tä, jol­loin la­val­le jää­tyi. Pi­din myös sii­tä, että penk­ka­rit yli­pää­tään jär­jes­tyi­vät, kos­ka mei­dän ikä­luo­kal­tam­me on pe­rut­tu mel­kein kaik­ki pe­rin­tei­set lu­ki­o­ta­pah­tu­mat. Oli siis mah­ta­va saa­da ko­ke­mus pe­rin­tei­ses­tä lu­ki­o­ta­pah­tu­mas­ta, kos­ka muu­ten lu­ki­os­ta oli­si jää­nyt kä­teen vain opis­ke­lu.

Omal­la koh­dal­la­ni penk­ka­reis­ta ei jää­nyt har­mi­tel­ta­vaa. Oli­sin toki voi­nut pu­keu­tua läm­pi­mäm­min ja hank­kia enem­män kark­ke­ja hei­tel­tä­väk­si.

Noo­ra Miet­ti­sen penk­ka­ri­a­su

4. Mis­tä sait ins­pi­raa­ti­o­ta asuun ja oli­ko se vai­kea hank­kia?

Ven­la: Alus­ta asti oli sel­vää, että pu­keu­du­taan yh­des­sä 8 hen­gen ka­ve­ri­po­ruk­ka­ni kans­sa. Suun­nit­te­lim­me Lu­mik­kia ja seit­se­mää kää­pi­ö­tä, mut­ta lo­pul­ta pää­dyim­me ole­maan tipu­lau­ma! Ins­pi­raa­ti­o­ta sii­hen saim­me ne­tis­tä ja käy­tän­nöl­li­syy­des­tä: tuo asu oli­si mu­ka­va ja läm­min re­kan la­val­la. Toi­saal­ta se sopi erin­o­mai­ses­ti myös lä­hes­ty­vään pää­si­äi­seen ja mei­dät ai­na­kin tun­nis­ti käy­tä­vil­lä. Asut ti­la­sim­me ne­tis­tä ja se on­nis­tui hel­pos­ti.

Juu­nia: Asu­ni oli Mar­ve­leis­ta tut­tu Black Wi­dow. Ka­ve­ri­ni eh­dot­ti sitä, kos­ka mi­nul­la on pu­nai­set ki­ha­rat hiuk­set niin kuin hah­mol­la­kin. Asu oli mel­ko help­po to­teut­taa, kos­ka en edes pyr­ki­nyt mi­hin­kään täy­del­li­seen cosp­lay­hyn, vaan pi­kem­min­kin ha­ke­maan ins­pi­raa­ti­o­ta hah­mon tyy­lis­tä. Py­rin sii­hen, että kaik­ki vaa­te­kap­pa­leet, joi­ta asuun han­kin, muun mu­as­sa nah­ka­hou­sut ja -saap­paat, oli­vat sel­lai­sia, joi­ta pys­tyi­sin käyt­tä­mään muu­ten­kin kuin penk­ka­reis­sa.

Noo­ra: Olin penk­ka­reis­sa hul­lu ha­tun­te­ki­jä. Asun miet­ti­mi­sen aloi­tin vas­ta pari päi­vää kir­joi­tus­ten jäl­keen, enkä lo­pul­ta vai­van­nut sii­hen mon­ta­kaan aja­tus­ta. En osal­lis­tu­nut ryh­mä­a­suun, mikä teki asun hank­ki­mi­ses­ta erit­täin help­poa, vaik­ka­kin ka­ve­ri­ni pu­keu­tui sat­tu­mal­ta Lii­sak­si ihme­maas­sa. Se­la­sin eri net­ti­kaup­po­ja ja kun näin asu­ni pää­tin ti­la­ta sen. Pää­tös asus­ta syn­tyi siis het­ken mie­li­joh­tees­ta ja sain sen pa­ris­sa päi­väs­sä niin, että se oli mi­nul­la viik­koa en­nen penk­ka­rei­ta. Pro­ses­si oli siis mi­nun koh­dal­la­ni erit­täin help­po.

5. Mikä on pääl­lim­mäi­nen fii­lik­se­si penk­ka­reis­ta?

Ven­la: Ehkä sel­lai­nen olo, että nyt tämä kaik­ki haus­kuus sit­ten on omal­ta osin ohi: yl­lä­tyin, kuin­ka eri­lai­sel­ta penk­ka­rit vai­kut­ti­vat ulko­puo­li­se­na kat­sel­les­sa kuin itse ”juh­la­ka­lu­na” ol­les­sa. Ki­vaa on kyl­lä mo­lem­mis­sa roo­leis­sa!

Juu­lia: Olin iloi­nen, että saa­tiin ai­kaan nor­maa­lit penk­ka­rit, kos­ka vii­me vuo­si­na niin omat ta­pah­tu­mat ovat pe­ruun­tu­neet.

Noo­ra: Pääl­lim­mäi­sek­si fii­lik­sek­si mi­nul­le jäi penk­ka­reis­ta se, että mie­luum­min osal­lis­tuin sii­hen kuin jä­tin osal­lis­tu­mat­ta. Ta­pah­tu­ma­na se ei ol­lut lä­hes­kään niin il­mi­ö­mäi­nen kuin vie­lä jos­kus lu­ki­on en­sim­mäi­se­nä vuo­te­na ajat­te­lin. Tä­hän vai­kut­ti var­mas­ti se, että ta­pah­tu­ma ei vie­lä­kään ol­lut koko kou­lun yh­tei­nen, kos­ka pel­käs­tään abit oli­vat sa­lis­sa ja muut seu­ra­si­vat ta­pah­tu­maa luo­kis­ta. Olen kui­ten­kin tyy­ty­väi­nen sii­hen, että osal­lis­tuin penk­ka­rei­hin.