Pääkirjoitus: Kirjoitukset on nyt kirjoitettu

Ai­em­min edes­sä uh­kaa­vas­ti hää­möt­tä­neet yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­set ovat useim­mil­la abeil­la nyt men­nei­syyt­tä. Niis­tä on sel­vit­ty, ja toi­vot­ta­vas­ti jopa hy­vin. Ai­noa jän­ni­tys, mitä ke­vään kir­joi­tuk­siin liit­ty­en enää on, ovat saa­dut pis­teet. Kun ne lo­pul­ta saa­daan, voi­daan hen­gäh­tää hel­po­tuk­ses­ta ja rau­hoit­tua viet­tä­mään kesä­lo­maa.

Kir­jo­ja on se­lat­tu läpi pa­nii­kis­sa, kun vii­kot ovat vie­räh­tä­neet ja koe­päi­vä on­kin ol­lut yht­äk­kiä nur­kan ta­ka­na. Jän­ni­tys tii­vis­tyi, muis­ti­sään­nöt, ku­ten fy­sii­kan käsi­mer­kit, täyt­ti­vät mie­len, koe­ti­lan­tees­sa kel­loa ja vas­taus­kent­tien merk­ki­mää­riä tui­jo­tet­tiin tark­ka­na. Toi­saal­ta koi­tok­sen jäl­keen on nau­res­kel­tu YTL-mee­meil­le ja ko­kei­den vä­lil­lä eri­koi­sil­le ja hu­vit­ta­vil­le ai­heil­le. Sit­ten on­kin voi­nut toi­vot­ta­vas­ti ai­van unoh­taa kou­lun, opis­ke­lun ja muut­kin työt het­kek­si. Ehkä penk­ka­rei­den siir­ty­mi­nen kir­joi­tus­ten jäl­keen oli hyvä asia, sil­lä siel­lä pää­si lo­pul­li­ses­ti irti kou­lu­työs­tä.

Vuo­sia on jo ku­lu­nut sii­tä, kun pe­rus­kou­lu päät­tyi, ja täy­tyi teh­dä suu­ri va­lin­ta jat­ko-opin­nois­ta. Lu­ki­os­ta val­mis­tu­es­sa kä­sil­lä on uusi suu­ri va­lin­ta. Elä­mä voi jat­kua kai­ken­lai­siin suun­tiin. Jot­kut me­ne­vät va­rus­mies­pal­ve­luk­seen, toi­set yli­o­pis­toon. Eräät taas am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luun, eräät toi­set ehkä ei­vät heti mi­hin­kään. Täs­sä elä­män­vai­hees­sa täy­tyy teh­dä mer­kit­tä­viä ja vä­lil­lä vai­kei­ta­kin pää­tök­siä. Mi­kään vaih­to­ehto ei ole kui­ten­kaan vää­rä. Oi­kea va­lin­ta on juu­ri se, mitä itse ha­lu­aa.

Kesä vi­her­tää edes­sä­päin, sa­moin kuin elä­män haa­rau­tu­vat po­lut.

Olen kuul­lut sa­not­ta­van, että ih­mi­sel­lä on tie­tä­mys asi­ois­ta laa­jim­mil­laan juu­ri näi­hin ai­koi­hin lu­ki­on päät­ty­es­sä. Lu­ki­on vuo­det on opis­kel­tu, ja sa­mat asi­at vie­lä tark­kaan ker­rat­tu kir­joi­tuk­siin val­mis­tau­tu­es­sa. Sii­tä se on­kin sit­ten vain ala­mä­keä eteen­päin. Vaik­ka täs­sä vai­hees­sa on tär­ke­ää le­vä­tä ja ren­tou­tua, on hyvä myös ar­vos­taa kaik­kea sitä, mitä on kou­lu­tai­pa­leel­la op­pi­nut. Tie­don­jano ja halu op­pia ovat hyö­dyl­li­siä piir­tei­tä hyö­dyn­tää koko elä­män ajan.