Hard Luck Cafe – Reijo Mäki

Hard Luck Cafe -ro­maa­ni (2006) ker­too elä­köi­ty­nees­tä yk­si­tyis­et­si­väs­tä Jus­si Va­rek­ses­ta, jon­ka koti­kau­pun­ki Tur­ku on ra­pis­tu­nut ka­tast­ro­faa­li­sek­si “vil­lik­si län­nek­si”. Te­ok­sen aihe on Mäen kir­jo­jen ta­paan mur­ha­mys­tee­ri. Li­säk­si ai­hei­ta on maa­han­muut­ta­jien ase­ma ja yh­teis­kun­nal­li­set on­gel­mat, ku­ten köy­hyys, al­ko­ho­lis­mi sekä pie­nes­sä osas­sa eu­ta­na­sia.  

 Tee­ma­na kir­jas­sa on muun mu­as­sa jäl­leen­nä­ke­mi­nen ja tu­le­vai­suu­den vi­si­ot. Tee­man tun­nis­taa Mäen ku­vai­le­mas­ta dys­toop­pi­ses­ta tu­le­vai­suu­des­ta. Li­säk­si isos­sa osas­sa kir­jas­sa seik­kai­lee Jus­si Va­rek­sen poi­ka Mat­ti Kal­ma­ri, jon­ka tämä ta­paa kir­jas­sa en­sim­mäis­tä ker­taa.  

 Do­mi­noi­vin nyky­kir­jal­li­suu­den piir­re on dys­to­pi­aan si­joit­tu­nut ker­ron­ta. Li­säk­si ki­ven ko­val­le yk­si­tyis­et­si­väl­le on luo­tu per­he, mikä kal­lis­taa kir­jaa nyky­kir­jal­li­suu­teen. Kir­jas­sa tuo­daan esil­le myös luon­non­ka­tast­ro­fien vai­ku­tus­ta, joka on tyy­pil­lis­tä nyky­kir­jal­li­suu­del­le. 

 Oma luku­ko­ke­mus oli pää­osin po­si­tii­vi­nen. Pi­dän mur­ha­mys­tee­reis­tä ja jän­nit­tä­väs­tä ker­ron­nas­ta. En ole en­nen muis­taak­se­ni lu­ke­nut kir­jaa, joka si­joit­tui­si koti Suo­meen, jo­ten oli toi­saal­ta haus­ka ku­vi­tel­la ta­ri­nan kul­kua tu­tuis­sa ta­pah­tu­ma­pai­kois­sa, jos­sa olen itse pääs­syt käy­mään. Suo­sit­te­len te­os­ta mur­ha­mys­tee­reis­tä pi­tä­vil­le. Te­os­ta ei kan­na­ta lu­kea, jos rons­ki kie­li ei miel­ly­tä.