Delia Owens – Suon villi laulu

Suon vil­li lau­lu on De­lia Own­sin ro­maa­ni vuo­del­ta 2018. Ro­maa­ni ker­too kas­vu­ta­ri­nan nuo­res­ta Kya-ty­tös­tä, joka jou­tuu it­se­näis­ty­mään jo var­hain ja kas­va­maan vai­keis­sa olo­suh­teis­sa il­man lä­heis­ten ih­mis­ten tu­kea. Hän elää luon­non ym­pä­röi­mä­nä, jo­ten ih­mis­kon­tak­te­ja on mel­ko vä­hän. Sik­si tyt­tö op­pii jo nuo­re­na pär­jää­mään omil­laan ja huo­leh­ti­maan itse it­ses­tään. Kaik­ki nämä ko­ke­muk­set kui­ten­kin vain vah­vis­ta­vat hän­tä ja kas­vat­ta­vat koh­ti ai­kui­suut­ta. 

 Te­ok­sen tee­ma­na on ai­kui­sek­si kas­va­mi­nen ja it­sen­sä löy­tä­mi­nen. Se ker­too hie­non ta­ri­nan sii­tä, mi­ten vai­ke­as­ta ja yk­si­näi­ses­tä lap­suu­des­ta huo­li­mat­ta voi kas­vaa vah­vak­si ai­kui­sek­si. 

 Luku­ko­ke­muk­se­na kir­ja oli mie­len­kiin­toi­nen ja mu­kaan­sa­tem­paa­va. Ker­ron­ta on su­ju­vaa ja sii­nä oli help­po py­syä mu­ka­na. Ta­pah­tu­mia ker­ro­taan kah­des­sa eri ajas­sa, mikä tun­tui aluk­si ehkä hie­man se­ka­val­ta, mut­ta te­ok­sen ede­tes­sä kaik­ki ta­pah­tu­mat kui­ten­kin kyt­key­tyi­vät toi­siin­sa ja ko­ko­nai­suus oli sel­keä. 

Itse pi­din eri­tyi­ses­ti luon­to­ku­vauk­ses­ta, jota kir­jas­sa esiin­tyy pal­jon. Se teki ta­ri­nas­ta sy­väl­li­sem­män ja aut­toi eläy­ty­mään pa­rem­min te­ok­sen maa­il­maan. Muu­ten­kin pi­din kyl­lä kir­jan kau­niis­ta ja hie­man jopa ru­nol­li­ses­ta kir­joi­tus­tyy­lis­tä. Te­ok­sen ta­pah­tu­mat he­rät­ti­vät pal­jon aja­tuk­sia ja sai­vat miet­ti­mään myös omaa elä­mää ja sen eri­lai­sia vai­hei­ta.  

 Teos edus­taa nyky­kir­jal­li­suut­ta si­ten, että sen kie­li on nyky­ai­kais­ta ja juo­ni hie­man moni­tul­kin­tais­ta. 

Suo­sit­te­li­sin te­os­ta eri­tyi­ses­ti nuo­ril­le, kos­ka juu­ri hei­tä täl­lai­nen kas­vu­ta­ri­na voi­si kos­ket­taa. Us­kon kui­ten­kin, että myös iäl­tään van­hem­mat sekä te­ok­sen luon­to­ai­hees­ta joh­tu­en luon­nos­ta kiin­nos­tu­neet voi­vat saa­da kir­jas­ta pal­jon irti.