Lemmikki - teemana pahuus ja valheet

Ca­mil­la Cre­ben kir­ja Lem­mik­ki on jul­kais­tu vuon­na 2018 ja sen on kus­tan­ta­nut Gum­me­rus-kus­tan­nus. Kir­jan ai­hee­na on sel­vit­tää yli 20 vuot­ta van­ha sel­vit­tä­mät­tö­mäk­si jää­nyt ri­kos. Mur­hat­tu hen­ki­lö oli alle 10-vuo­ti­as tyt­tö ja hä­net oli mur­hat­tu pie­nen tup­pu­ky­län Orm­ber­gin kivi­röyk­ki­ös­tä. Kir­jan tee­moi­na oli­vat pa­huus, val­heet, ra­sis­mi, al­ko­ho­lis­mi ja maa­han­muut­to. Kir­jas­sa kä­si­tel­tiin kat­ta­vas­ti, sitä kun pie­nen ky­län asuk­kail­ta oli maa­han­muu­ton ta­kia läh­te­nyt elin­kei­no ja he oli­vat jää­neet hy­vin­voin­ti­yh­teis­kun­nan ulko­puo­lel­le. Kir­jas­sa käy­dään läpi myös yh­den pää­hen­ki­lön Ja­ken kas­vu­ta­ri­naa.

Kir­ja edus­taa nyky­kir­jal­li­suut­ta sen tee­mo­jen ja ra­ken­teen ta­kia. Kir­ja on ra­ken­net­tu niin, että kir­jas­sa on kol­me ker­to­jaa/pää­hen­ki­löä Ma­lin, Han­ne ja Jake. Kaik­ki pää­hen­ki­löis­tä tu­le­vat eri läh­tö­koh­dis­ta ja he ovat kaik­ki eri ikäi­siä. Kir­jan jo­kai­ses­sa osas­sa ker­to­ja vaih­tuu, jol­loin osas­sa ku­vail­laan pää­hen­ki­lön tun­te­muk­sia ja elä­mää. Kir­ja on nyky­kir­jal­li­suut­ta, kos­ka se kä­sit­te­lee eri näkö­kul­mis­ta yh­teis­kun­nal­li­sia on­gel­mia ku­ten syr­jin­tää, ra­sis­mia ja maa­han­muut­toa.

Omas­ta mie­les­tä­ni kir­ja oli moni­puo­li­nen ja help­poa lu­ke­mis­ta. Pa­ras­ta kir­jas­sa oli sen yl­lät­tä­vä lop­pu ja loo­gi­nen aika­jana. Kir­jas­sa oli myös hy­vää se, että sen ra­ken­teen an­si­os­ta pää­si sy­vem­mäl­le pää­hen­ki­löi­den elä­mään ja aja­tus­maa­il­maan. Kir­ja ei ol­lut ol­len­kaan tyl­sä vaan kir­jas­sa ta­pah­tui ta­sai­ses­ti juo­nen­kään­tei­tä.

Kir­ja on it­se­näi­nen jat­ko-osa kir­jai­li­jan kir­jaan, Kun jää pet­tää alta, jo­ten suo­sit­te­li­sin kir­jaa hen­ki­löil­le, jot­ka ovat lu­ke­neet en­sim­mäi­sen osan. Kir­jan voi­vat myös lu­kea hen­ki­löt , jot­ka ei­vät ole lu­ke­neet en­sim­mäis­tä kir­jaa. Kui­ten­kin kir­jas­sa seik­kai­le­vat en­sim­mäi­ses­tä kir­jas­ta tu­tut ri­kos­tut­ki­jat, jo­ten sel­key­den vuok­si oli­si pa­rem­pi, että oli­si lu­ke­nut en­sim­mäi­sen kir­jan.