Valo jonka kadotimme -elämä on tarkoitettu elettäväksi

Valo jon­ka ka­do­tim­me (2017) on Jill San­to­po­lon  kir­joit­ta­ma rak­kaus­ro­maa­ni, joka ker­too nuo­res­ta nai­ses­ta ja hä­nen elä­mäs­tään elä­män eri vai­heis­sa. Tee­moi­na kä­si­tel­lään pie­nes­ti yh­teis­kun­nan on­gel­mia, tosi­rak­kaut­ta, irti pääs­tä­mis­tä ja ar­vos­tus­ta. 

  Kir­jan tee­mas­sa on kyse sii­tä, että oli­si tär­ke­ää toi­mia ja teh­dä asi­oi­ta elä­mäs­sä, to­teut­taa unel­mia, mat­kus­taa ja rik­koa ra­jo­ja, kos­ka mil­loin ta­han­sa voi olla lii­an myö­häis­tä. Elä­mä on tar­koi­tet­tu elet­tä­väk­si. Kui­ten­kin ar­vos­ta­en ja muis­ta­ne muut ym­pä­ril­lä ole­vat ih­mi­set, sil­lä usein yh­den hen­ki­lön unel­mat vai­kut­ta­vat myös mui­hin ja sa­tut­ta­vat mui­ta. Pi­täi­si osa­ta pun­ni­ta asi­oi­ta ja lait­taa asi­at tär­keys­jär­jes­tyk­seen. Ja to­teut­taa asi­at niin, että mah­dol­li­sim­man moni vält­tyi­si pa­hal­ta mie­lel­tä ja ne­ga­tii­vi­suu­del­ta.  

 Teos edus­taa nyky­kir­jal­li­suut­ta ja se nä­kyy yh­teis­kun­nan on­gel­mia kä­si­tel­les­sä, kas­vu­ker­to­muk­se­na ja vaih­tu­vi­na näkö­kul­mi­na. Kir­ja oli hy­vin help­po­lu­kui­nen ja mu­ka­va, sekä ke­vyt lu­et­ta­va. Aika tasa­pak­su ja vel­lo­va, mut­ta jo­kai­sel­le rak­kaus­kir­jois­ta naut­ti­val­le höm­päl­le tämä voi­si olla hyvä.