Vaikuttaminen täytyy tiedostaa!

Vii­me ke­vää­nä sil­mii­ni osui Las­ten ja nuor­ten sää­ti­ön il­moi­tus, jos­sa ha­et­tiin 16–19-vuo­ti­ai­ta nuo­ria sig­naa­li­tie­dus­te­li­joik­si osa­na Toi­voa tu­le­vai­suu­des­ta -han­ket­ta. Il­moi­tuk­ses­sa ker­rot­tiin, että sig­naa­li­tie­dus­te­li­joi­den teh­tä­vään kuu­luu työ­pa­jo­jen ve­tä­mi­nen koti­kau­pun­gin ylä­kou­luis­sa syk­syn 2021 ai­ka­na. Työ­pa­jat to­teu­tet­tai­siin pa­reit­tain ja nii­den ai­hee­na tu­li­si ole­maan tu­le­vai­suu­den po­si­tii­vis­ten sig­naa­lien tun­nis­ta­mi­nen. Il­moi­tus vai­kut­ti mie­len­kiin­toi­sel­ta, ja pää­tin ha­kea mu­kaan. Pää­sin ryh­mä­haas­tat­te­luun, jon­ka jäl­keen sain tie­tää, että mi­nut on va­lit­tu mu­kaan. Sen jäl­keen olen osal­lis­tu­nut kou­lu­tus­päi­viin ja nyt odo­tan­kin jo in­nol­la, että pää­sen vai­kut­ta­maan tois­ten kuo­pi­o­lais­ten nuor­ten aja­tuk­siin tu­le­vai­suu­des­ta. 

Mo­nel­la nuo­rel­la saat­taa olla mie­li­kuva, että pys­ty­äk­seen vai­kut­ta­maan täy­tyy kuu­lua jo­hon­kin puo­lu­ee­seen tai että vai­kut­ta­mi­sen tu­lee liit­tyä koko yh­teis­kun­taa kos­ket­ta­viin ky­sy­myk­siin. Vai­kut­ta­mi­seen on kui­ten­kin pal­jon mui­ta­kin kei­no­ja mo­nes­sa eri mit­ta­kaa­vas­sa. Hel­sin­gin kau­pun­gin te­ke­män Nuo­ri­so­ba­ro­met­ri­tut­ki­muk­sen (https://www.nuor­ten­hy­vin­voin­ti­ker­to­mus.fi, 2015) mu­kaan nuor­ten ylei­sin vai­kut­ta­mis­kei­no on osto­pää­tök­sel­lä vai­kut­ta­mi­nen. Toi­nen ylei­nen vai­kut­ta­mis­kei­no on si­säl­lön tuot­ta­mi­nen verk­koon. Jär­jes­tös­sä toi­mi­mi­nen oli vas­ta si­jal­la kah­dek­san. Vain alle 30 pro­sent­tia nuo­ris­ta ker­toi toi­mi­neen­sa jos­sa­kin jär­jes­tös­sä. 

Mie­les­tä­ni nuor­ten tu­li­si pyr­kiä vai­kut­ta­maan enem­män tie­toi­ses­ti. Tut­ki­muk­sen mu­kaan alle puo­let nuo­ris­ta on vai­kut­ta­nut jol­la­kin muul­la ta­val­la kuin osto­pää­tök­sel­lä. Se on toki hie­noa, että nuo­ret ajat­te­le­vat, mitä os­ta­vat, mut­ta olen sitä miel­tä, että se ei rii­tä. Kai­ken­lai­sen vai­kut­ta­mi­sen pi­täi­si olla tie­tois­ta. Us­kon, että osa tut­ki­muk­seen vas­tan­neis­ta nuo­ris­ta ei osan­nut ni­me­tä käyt­tä­mi­ään vai­kut­ta­mis­kei­no­ja, kos­ka ei teko­het­kel­lä aja­tel­lut toi­min­tan­sa ole­van vai­kut­ta­mis­ta. Tämä on juu­ri se on­gel­ma, jo­hon ha­lu­ai­sin muu­tos­ta. 

Vai­kut­ta­mis­ta pi­täi­si opet­taa enem­män pe­rus­kou­luis­sa, esi­mer­kik­si äi­din­kie­len oppi­tun­neil­la. Myös yh­teis­kun­ta­opin oppi­tun­neil­la voi­tai­siin ker­toa enem­män mo­nen­lai­sis­ta vai­kut­ta­mi­sen mah­dol­li­suuk­sis­ta. Oli­si myös tär­ke­ää, että op­pi­las­kun­nal­la oli­si hy­vät mah­dol­li­suu­det konk­reet­ti­seen vai­kut­ta­mi­seen. Jos oppi­las­kun­nal­le ei an­ne­ta mah­dol­li­suut­ta vai­kut­taa, voi nuo­ril­le syn­tyä sel­lai­nen mie­li­kuva, että he ei­vät pys­ty vai­kut­ta­maan myös­kään kou­lun ulko­puo­lel­la. 

Vai­kut­taa voi siis mo­nin eri ta­voin. Wil­li­am Gol­din­gin ro­maa­nis­sa Kär­päs­ten her­ra (1954, Ota­va) nuo­ret vai­kut­ta­vat yh­tei­söön­sä ku­kin omal­la ta­val­laan. Kir­jas­sa jouk­ko eng­lan­ti­lai­sia kou­lu­poi­kia jou­tuu len­to­kone­on­net­to­muu­den seu­rauk­se­na au­ti­ol­le saa­rel­le, jos­sa he jou­tu­vat sel­viy­ty­mään il­man ai­kui­sia. Kir­jan pää­hen­ki­lö Ralph ot­taa heti kir­jan alus­sa joh­ta­jan roo­lin ja al­kaa luo­maan demo­kraat­ti­sia ta­po­ja uu­teen yh­tei­söön. Ralph eh­dot­taa, että he pi­täi­si­vät koko ajan yllä merk­ki­tul­ta, joka kiin­nit­täi­si en­nen pit­kää jon­kin lai­van huo­mi­on. Eh­do­tus saa kan­na­tus­ta, mut­ta po­jat ei­vät kui­ten­kaan jak­sa kes­kit­tyä tu­len yllä­pi­tä­mi­seen. Koko kir­jan ajan Ralph pyr­kii vai­kut­ta­maan mui­hin poi­kiin, jot­ta he pi­täi­si­vät tul­ta yllä. Hän yrit­tää va­kuut­taa muut po­jat sii­tä, että tuli on hei­dän ai­noa kei­non­sa pe­las­tua. Toi­sen­lais­ta vai­kut­ta­mis­ta te­ok­ses­sa edus­taa Jack, joka va­li­taan ta­ri­nan alus­sa vas­taa­maan met­säs­tyk­ses­tä. Hä­nel­lä on joh­det­ta­va­naan jouk­ko met­säs­tä­jiä, jot­ka kuu­lui­vat en­nen saa­rel­le jou­tu­mis­ta Jac­kin joh­ta­maan kuo­roon. Kir­jan ede­tes­sä Jack hou­kut­te­lee tie­toi­ses­ti muut po­jat puo­lel­len­sa tar­jo­a­mal­la heil­le ruo­kaa. Hän al­kaa joh­ta­maan poi­kia dik­taat­to­ri­mai­ses­ti ja suun­taa kaik­ki re­surs­sit ruo­an met­säs­tä­mi­seen. 

Te­ok­ses­sa Ralph ja Jack har­ras­ta­vat tie­tois­ta vai­kut­ta­mis­ta vaih­te­le­val­la me­nes­tyk­sel­lä. Vaik­ka he ei­vät aina sai­si­kaan mui­ta puo­lel­len­sa, he py­sy­vät sil­ti kan­nas­saan ja sei­so­vat omien mie­li­pi­tei­den­sä ta­ka­na. Mie­les­tä­ni on tär­ke­ää, että luot­taa itse omiin mie­li­pi­tei­siin­sä sil­loin, kun ha­lu­aa vai­kut­taa mui­den ih­mis­ten ajat­te­luun. On vai­ke­aa us­koa sel­lai­seen hen­ki­löön, joka ei edes itse usko it­seen­sä. Tämä on mie­les­tä­ni sel­lai­nen tai­to, jota kaik­kien ih­mis­ten kan­nat­tai­si ke­hit­tää. Omiin mie­li­pi­tei­siin us­ko­mi­nen vaa­tii sen, että on en­sin poh­ti­nut omia kan­to­jaan sy­väl­li­ses­ti. Jos ha­lu­aa vai­kut­taa mui­hin, kan­nat­taa en­sin aja­tel­la mah­dol­li­sim­man sy­väs­ti, mitä miel­tä itse oi­ke­as­ti on. 

Roh­kai­sen­kin siis kaik­kia nuo­ria ko­kei­le­maan tie­tois­ta vai­kut­ta­mis­ta jol­la­kin ta­val­la. Se voi olla jo­kin yk­sit­täi­nen teko, ku­ten jon­kin tuot­teen os­ta­mat­ta jät­tä­mi­nen, tai sit­ten jo­kin pi­dem­pi pro­ses­si, esi­mer­kik­si oma teh­tä­vä­ni sig­naa­li­tie­dus­te­li­ja­na. Kai­kil­la te­oil­la on mer­ki­tys­tä, oli­vat­pa ne sit­ten suu­ria tai pie­niä. Tär­kein­tä on, että tie­dos­taa vai­kut­ta­van­sa.