Somevaikuttajia ei saa vähätellä

Avaan Ins­tag­ra­min ja etee­ni lä­väh­tää taas tark­kaan har­kit­tu­ja asu­ku­via, vii­mei­sen pääl­le vii­meis­tel­ty­jä ly­hyi­tä tai pit­kiä mie­li­pide­teks­te­jä ja mee­me­jä sa­mais­tut­ta­vis­ta asi­ois­ta. Al­go­rit­mi on luo­nut mi­nul­le so­me­kup­lan, jos­sa mi­nun on help­po olla ja sa­mais­tua, tyk­käil­lä ku­vis­ta ja ins­pi­roi­tua uu­sis­ta aja­tuk­sis­ta. Sil­ti mo­nen kor­vaan edel­leen sä­räh­tää, kun joku sa­noo ole­van­sa am­ma­tik­seen so­me­vai­kut­ta­ja. Voi­sim­me­ko vih­doin myön­tää so­si­aa­li­sen me­di­an to­del­li­sen mer­ki­tyk­sen? 

Vai­kut­ta­mi­nen on muut­tu­nut, eli di­gi­ta­li­soi­tu­nut, ku­ten kai­kel­le tun­tuu nyky-yh­teis­kun­nas­sam­me ta­pah­tu­van. Hel­sin­gin kau­pun­gin teet­tä­mä tut­ki­mus ai­hees­ta yh­teis­kun­nal­li­nen vai­kut­ta­mi­nen (nuor­ten­hy­vin­voin­ti­ker­to­mus.fi, 2015) ker­too suur­piir­tei­ses­ti, kuin­ka pal­jon ja mis­sä ti­lan­teis­sa nuo­ret ko­ke­vat voi­van­sa vai­kut­taa yh­teis­kun­taan. Tut­ki­mus­tu­lok­sis­sa lois­ti kirk­kaa­na juu­ri so­si­aa­li­nen me­dia ja po­ru­kal­la jon­kin asi­an puo­les­ta toi­mi­mi­nen. Nuo­ret pi­tä­vät vai­ku­tus­a­lus­tois­ta, jot­ka ovat hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­viä. Tu­lok­sis­sa al­hai­sek­si jää­nyt vaa­leis­sa ää­nes­tä­nei­den pro­sent­ti voi­si nous­ta, jos tie­toa eh­dok­kais­ta oli­si vie­lä use­am­min so­mes­sa. Ei ku­kaan nuo­ri lue vi­ral­li­sia edus­kun­nan si­vu­ja tai Face­boo­kia. Va­kuut­ta­vin vai­kut­ta­ja on sa­maa ikä­luok­kaa vai­ku­tet­ta­vien kans­sa ja tuot­taa nuo­ria kiin­nos­ta­vaa si­säl­töä ti­lil­leen.  

So­si­aa­li­nen me­dia on myös toi­si­naan ah­dis­ta­va, pe­lot­ta­va ja epä­rei­lu alus­ta. Vuo­sien saa­tos­sa sen voi­ma on huo­mat­tu ja sitä on alet­tu käyt­tää yhä roh­ke­am­min hy­väk­si. Mai­den kor­keim­mis­sa ase­mis­sa ole­vat ih­mi­set ki­nas­te­le­vat Twit­te­ris­sä ja edus­kun­taan pyr­ki­vät le­vit­tä­vät kil­pai­li­jois­taan päät­tö­miä juo­ru­ja. 3,6 mil­jar­dia ih­mis­tä käyt­tää so­si­aa­lis­ta me­di­aa päi­vit­täin. Ei ole ole­mas­sa muu­ta kei­noa saa­da yh­teyt­tä niin mo­neen ih­mi­seen. Tik­Tok-so­vel­luk­ses­sa voi saa­da yh­den ne­rok­kaan vi­de­on avul­la het­kes­sä kym­me­niä tu­han­sia seu­raa­jia. Tie­dän mon­ta op­pi­las­ta myös omas­ta kou­lus­ta­ni, joi­ta voi­si seu­raa­ja­mää­rien pe­rus­teel­la kut­sua so­me­vai­kut­ta­jik­si. La­taa­mal­la yh­den kan­taa­ot­ta­van vi­de­on Tik­To­kiin voi saa­da asi­al­leen mon­ta ker­taa enem­män nä­ky­vyyt­tä, kuin vaik­ka­pa edus­kun­nan jä­sen omil­la net­ti­si­vuil­laan. 

Bec­ky Al­ber­tal­lin kir­jas­sa Minä, Si­mon, Homo Sa­piens (Ota­va, 2015) tei­ni­poi­ka kamp­pai­lee ho­mou­teen­sa koh­dis­tu­vien en­nak­ko­luu­lo­jen ja pai­nei­den kans­sa. Hän pii­lot­te­lee ho­mout­taan vii­mei­seen asti kai­kil­ta muil­ta, pait­si ano­nyy­mis­ti esiin­ty­väl­tä Blu­el­ta, jon­ka kans­sa hän kes­kus­te­lee säh­kö­pos­tit­se. Hä­nen kat­ke­ra te­at­te­ri­ys­tä­vän­sä saa kui­ten­kin tie­tää Si­mo­nin sa­lai­suu­den ja lait­taa asi­an koko kou­lun tie­toi­suu­teen kou­lun juo­ru­pals­tal­le. Usein so­meen voi to­del­la­kin jou­tua jo­ta­kin to­del­la hai­tal­lis­ta, mitä ei saa kos­kaan ta­kai­sin. Niin käy toi­saal­ta myös pu­hu­es­sa ja muus­sa­kin elä­mäs­sä, jo­ten sen ta­kia ei kan­na­ta jät­tää so­mea käyt­tä­mät­tä. 

So­me­vai­kut­ta­jien yh­teis­töi­den kaut­ta saa­dut kal­liit au­tot ja suu­ret palk­ki­ot rai­vos­tut­ta­vat, sil­lä ih­mi­set ei­vät näe kaik­kea sitä työ­tä ja pai­net­ta, mikä hie­no­jen ku­vien ja vi­de­oi­den taak­se jää. Vai­kut­ta­jat pu­hu­vat täs­tä ai­hees­ta koko ajan enem­män ja ko­et­ta­vat saa­da ih­mi­set ta­ju­a­maan, että työ on yksi mui­den jou­kos­sa. Jos pe­rin­tei­siä so­me­vai­kut­ta­jia ali­ar­vos­te­taan, ano­nyy­mit mee­mi­ak­ti­vis­tit ja muut aihe­ti­lit ovat kas­ti­jär­jes­tyk­ses­sä var­mas­ti vie­lä si­tä­kin alem­pa­na. Ven­la Kuok­ka­sen re­por­taa­si ”Mee­mi­ak­ti­vis­mia” (HS, 15.7.2021) ker­too, kuin­ka suu­ri vai­ku­tus näil­lä nau­rat­ta­vil­la ja sa­mais­tut­ta­vil­la teks­til­lä ko­ris­te­tuil­la ku­vil­la voi par­haim­mil­laan olla. Mee­me­jä on ol­lut so­mes­sa aina, mut­ta nii­den li­sään­ty­es­sä myös nii­den ai­heet ovat laa­jen­tu­neet ja siir­ty­neet myös esi­mer­kik­si yh­teis­kun­nal­lis­ten on­gel­mien ja po­li­tii­kan puo­lel­le. Ju­tus­sa haas­ta­tel­tiin me­di­a­tut­ki­ja Elii­sa Vai­nik­kaa. Hä­nen mu­kaan­sa mee­mit voi­vat toi­mia po­liit­ti­sen vies­tin­nän kei­noi­na sa­moin kuin mie­len­o­soi­tuk­set, mars­sit tai ju­lis­teen te­ke­mi­nen. Myös mee­mi­ak­ti­vis­ti Riku Junt­ta­nen ker­too avoi­mes­ti, kuin­ka hä­nen mee­meil­lään on vah­va po­liit­ti­nen ta­voi­te. Hä­nen ti­lil­leen on­kin löy­ty­nyt 5700 seu­raa­jaa, eli täs­sä ti­lan­tees­sa myös niin sa­not­tua po­liit­tis­ta kan­nat­ta­jaa.  

Seu­raa­van ker­ran so­mea se­la­tes­sa kan­nat­taa kiin­nit­tää huo­mi­o­ta sii­hen, kuin­ka moni idea, aja­tus tai sa­mais­tu­mi­sen ko­ke­mus syn­tyy­kään juu­ri so­me­vai­kut­ta­jien an­si­os­ta. It­sel­leen mie­lui­sia ar­vo­ja omaa­vien vai­kut­ta­jien työ­tä kan­nat­taa tu­kea sa­mal­la peri­aat­teel­la kuin tu­ki­si lem­pi­puo­lu­et­taan. Tun­ne­tun hen­ki­lön kaut­ta tu­le­vat nä­ky­viin kaik­ki hä­nen kan­nat­ta­man­sa aja­tuk­set­kin. Tyk­käyk­sien an­ta­mi­nen, tem­pauk­siin osal­lis­tu­mi­nen ja kom­men­toin­ti voi­vat siis par­haim­mil­laan muut­taa maa­il­maa.