Kestävää kehitystä sähköä ja vettä säästämällä

Ny­ky­ään, maa­il­man vä­es­tön kas­va­es­sa no­pe­as­ti, muun mu­as­sa ve­den ja säh­kön tar­ve kas­vaa sa­man­lais­ta uh­kaa­vaa vauh­tia. Säh­köä tuo­te­taan yhä pää­osin uu­siu­tu­mat­to­mil­la ja saas­tut­ta­vil­la ener­gi­an­läh­teil­lä, ku­ten kivi­hii­lel­lä. Puh­das­ta vet­tä taas ei rii­tä kai­kil­le, eikä se ole ja­kau­tu­nut ta­sai­ses­ti kaik­kien saa­ta­vil­le. Myös säh­kön saan­nis­sa on alu­ei­den vä­lis­tä epä­ta­sa-ar­voa.

Maa­il­mal­la py­ri­tään ny­kyi­sin myös ak­tii­vi­ses­ti vä­hen­tä­mään ih­mis­ten maa­pal­lol­le ai­heut­ta­maa va­hin­koa edis­tä­mäl­lä esi­mer­kik­si kes­tä­vää ke­hi­tys­tä. Se on kui­ten­kin han­ka­laa, jos ha­lu­am­me sa­mal­la tur­va­ta riit­tä­vän säh­kön ja ve­den sekä tyy­dyt­tää muut­kin tar­peet kai­kil­le maa­il­man ih­mi­sil­le.

Säh­kön­tuo­tan­toa siir­re­tään no­pe­as­ti uu­siu­tu­vil­le ener­gi­an­läh­teil­le, mut­ta ke­hi­tys on vie­lä lii­an hi­das­ta, ja mo­net uu­siu­tu­vat ener­gi­an­läh­teet ovat lii­an epä­luo­tet­ta­via ja kal­lii­ta. Huo­nol­la ener­gi­an­tuo­tan­nol­la ja muil­la saas­teil­la on il­mas­ton­muu­tos lai­tet­tu jo te­hok­kaas­ti liik­keel­le, mikä li­sää sään ääri-il­mi­öi­tä ja muut­taa il­mas­toa, li­sä­ten muun mu­as­sa kui­vuut­ta, ja huo­non­ta­en ve­den saa­ta­vuut­ta.

Ei siis voi­da vain odot­taa, että val­ti­ot yht­äk­kiä sai­si­vat suu­ril­la pro­jek­teil­laan pois­tet­tua pääs­töt, py­säy­tet­tyä il­mas­ton­muu­tok­sen ja tur­vat­tua kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen tu­le­vil­le suku­pol­vil­le. Jo­kai­sen täy­tyy itse ryh­tyä vai­kut­ta­maan omil­la pie­nil­lä pro­jek­teil­laan, sil­lä jo­kai­nen pie­ni te­ki­jä vai­kut­taa.

Miten voi vaikuttaa?

Ky­syin ryh­mäl­tä opis­ke­li­joi­ta, mitä asi­oi­ta he te­ke­vät ar­jes­saan edis­tääk­seen kes­tä­vää ke­hi­tys­tä ve­den ja säh­kön kan­nal­ta. En­sin täy­tyi tie­ten­kin ky­syä, ajat­te­le­vat­ko he edes kes­tä­vää ke­hi­tys­tä tai muu­ta ym­pä­ris­tö­ys­tä­väl­li­syyt­tä ar­jen as­ka­reis­saan. On­nek­si lä­hes kaik­ki sa­noi­vat te­ke­vän­sä täl­lai­sia te­ko­ja, moni jopa usein.

• Moni har­joit­taa help­poa ja hyö­dyl­lis­tä tur­hien va­lo­jen sam­mut­ta­mis­ta, jol­la saa te­hok­kaas­ti vä­hen­net­tyä säh­kön ku­lu­tus­ta.
• Myös mui­ta lait­tei­ta sa­not­tiin lai­tet­ta­van pois pääl­tä, kun nii­tä ei tar­vi­ta. Se on vie­lä pa­rem­pi teko, sil­lä mo­net muut lait­teet ku­lut­ta­vat enem­män säh­köä kuin lam­put.
• Ve­den ja säh­kön tur­han käy­tön vält­tä­mi­nen, mitä toi­vot­ta­vas­ti jo­kai­nen te­kee­kin, mai­nit­tiin. Tur­ha käyt­tö­hän on sa­nan­mu­kai­ses­ti ai­van tur­haa.
• Ly­hyi­tä suih­ku­ja suo­si­taan, hiuk­sia pes­tes­sä vet­tä ei pi­de­tä tur­haan juok­se­mas­sa, ja vesi­ha­no­ja pi­de­tään sääs­te­li­ääs­ti pääl­lä.
• Lii­ken­tees­sä taas mo­net suo­si­vat kimp­pa­kyy­te­jä ja jul­kis­ta lii­ken­net­tä, jol­loin suu­rem­man mää­rän ih­mi­siä saa kul­je­tet­tua sa­mal­la kul­ku­neu­vol­la, ja polt­to­ai­net­ta tai säh­köä ku­luu vä­hem­män.

Näi­den li­säk­si on mo­nia mui­ta pie­niä, mut­ta mer­kit­tä­viä asi­oi­ta, mitä jo­kai­nen voi teh­dä: suih­ku­jen ly­hen­tä­mi­nen on tie­ten­kin tär­ke­ää, mut­ta toi­nen te­ki­jä on myös läm­pi­män ve­den käyt­tö. Ve­den kuu­men­ta­mi­seen ku­luu pal­jon ener­gi­aa, jo­ten sääs­tä­mäl­lä läm­min­tä vet­tä, sääs­te­tään ener­gi­aa. Ko­din ja huo­nei­den läm­mi­tyk­sen sää­tö vai­kut­taa myös mer­kit­tä­väs­ti säh­kön ku­lu­tuk­seen, sil­lä var­sin­kin tal­vel­la sisä­il­man läm­mit­tä­mi­seen ku­luu val­ta­via mää­riä ener­gi­aa. Te­ho­kas säh­kön ku­lut­ta­ja on myös kiu­as, min­kä ta­kia sau­naa ei kan­na­ta pi­tää läm­pi­mä­nä tur­han pit­kiä ai­ko­ja. Pi­tä­mäl­lä itse kir­jaa ve­den ja säh­kön ku­lu­tuk­ses­ta hah­mot­taa hel­pos­ti oman ku­lu­tuk­sen, jol­loin sitä pys­tyy myös sää­te­le­mään. Kan­nat­taa myös pyr­kiä var­mis­ta­maan, että oma säh­kö tu­lee uu­siu­tu­vis­ta ener­gi­an­läh­teis­tä, jot­ta kes­tä­vää ke­hi­tys­tä voi­daan edis­tää.

Suuremmat vaikutusmahdollisuudet

Vii­mei­se­nä aja­tus­leik­ki­nä voi miet­tiä, mitä yri­tyk­set, kun­nat ja val­ti­ot voi­si­vat teh­dä edis­tääk­seen kes­tä­vää ke­hi­tys­tä näil­lä aloil­la. Ken­ties jos­kus pää­see it­se­kin jol­le­kin näis­tä ta­sois­ta vai­kut­ta­maan, jol­loin hy­vää tu­le­vai­suut­ta voi ta­voi­tel­la vie­lä suu­rem­min ja mer­kit­tä­vim­min te­oin. Täs­sä muu­ta­mia esi­merk­ke­jä:

• Yri­tyk­set käyt­tä­vät sääs­te­li­ääs­ti va­lo­ja ja säh­kö­lait­tei­ta.
• Yri­tyk­set ke­hit­tä­vät uu­sia rat­kai­su­ja ja tek­no­lo­gi­aa edis­tä­mään kes­tä­vää ke­hi­tys­tä.
• Kun­nat te­ke­vät alue­suun­nit­te­lul­la lii­ken­ne­yh­teyk­sis­tä hy­viä ja ener­gi­an­käy­tös­tä te­ho­kas­ta.
• Kun­nat tar­jo­a­vat li­sää mah­dol­li­suuk­sia ja kan­nus­tus­ta toi­mia kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen mu­kaan.
• Val­tio ke­hit­tää sään­tö­jä ym­pä­ris­tö­ys­tä­väl­li­sen säh­kön ja ve­den käy­tön suh­teen.
• Val­tio edis­tää uu­siu­tu­van ener­gi­an tuo­tan­toa ja vä­hen­tää uu­siu­tu­ma­ton­ta ener­gi­aa.
• Val­tio te­hos­taa ve­den kier­rä­tys­tä ja vä­hen­tää sen huk­kaan me­ne­mis­tä.

Toi­vot­ta­vas­ti tämä ins­pi­roi jo­kais­ta te­ke­mään edes pie­niä ym­pä­ris­tö­ys­tä­väl­li­siä te­ko­ja ar­jes­saan, sil­lä kai­kel­la on vai­ku­tus­ta.